Lehtorien näkemys UPJ:n toteuttamisesta Joensuun
yliopistossa:
Opetuksen arvostus ei
näy riittävästi
Joensuun yliopiston lehtorit ry:n johtokunta on kartoittanut jäsenistönsä käsityksiä UPJ-keskusteluista
ja järjestelmän toimivuudesta. Suurin osa vastaajista koki, että UPJ
väheksyy opetusta ja opetuskokemusta.
Kuluneena keväänä Joensuun yliopistossa
on muiden yliopistojen tapaan valmistauduttu uuteen palkkausjärjestelmään
(upj) toteuttamalla tehtävien vaativuustason määrittäminen
ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi. Uudistus
on herättänyt yliopistopiireissä paljon keskustelua.
Joensuun yliopiston lehtorit ry:n johtokunta halusi kartoittaa
jäsenistönsä käsityksiä upj-keskusteluista
sekä järjestelmän toimivuudesta.
Jäseniltä kysyttiin seuraavia seikkoja:
1) Miten arvelet upj:n vaikuttavan
• lehtorien asemaan?
• opetuksen arvostukseen?
• laitoksen toimintaan?
• koko yliopiston toimintaan?
2) Miten oma keskustelusi sujui?
3) Miten helposti oma vaati-taso löytyi?
4) Mitä tulisi ottaa opiksi tulevia kierroksia ajatellen?
5) Muuta kommentoitavaa?
Kyselyyn vastasi runsaat kaksikymmentä henkeä yhdistyksen runsaasta
140 jäsenestä. Vastausten sekä lehtoriyhdistyksen johtokunnassa
käydyn keskustelun perusteella voidaan esittää seuraavat
havainnot:
Lehtorien työn arvostus
Suuri osa vastaajista koki, että upj väheksyy opetusta ja opetuskokemusta.
Keskusteluissa ja niiden pohjalta tehdyissä etenkin henkilökohtaista
suoriutumista koskevissa arvioissa tutkimusta tunnuttiin arvostettavan
enemmän kuin opetustehtäviä. Tutkimus näkyy julkaisuina
ja laskennallisina tuotoksina, kun taas opetuksen valmistelu, opetus- ja
ohjaustilanteet, opetuksen kehittäminen ja kokemus ovat vaikeasti
muutettavissa numeerisiksi saavutuksiksi ja näytöiksi.
Opetus on myös alue, jota ulkopuolisen, lähiesimiehenkin, on
varsin vaikea objektiivisesti arvioida. Miten esimerkiksi määritellään
tai dokumentoidaan sellaista työn laatua ja osaamista, joka toteutuu
välittömissä vuorovaikutustilanteissa ja kahdenkeskisissä keskusteluissa?
Usea vastaaja katsoikin, että heidän opetustyötään
ei arvostettu. Arviointikeskusteluja käytäessä on kuitenkin
huomattava, että henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnissa
ovat ohjeiden mukaan keskeisesti lähtökohtana työsuunnitelman
mukaiset tehtävät. Tutkimusta ei voi edellyttää, jos
työ muodostuu voittopuolisesti opetustehtävistä.
Kyselyn vastauksista saattoi havaita, ettei työsuunnitelma yleensä muutenkaan
- ohjeista huolimatta - ollut keskusteluissa lähtökohtana. Moni
esitti epäilyjä, että opetuksen vähäinen arvostus
merkitsee lehtorien palkkatason heikennystä upj:ssä ja lehtorien
aseman huonontumista yliopistoyhteisössä.
Upj-keskustelujen toimivuus
Vastaukset osoittivat, että keskustelujen ilmapiirissä oli selviä eroja.
Moni koki joutuneensa epäoikeudenmukaisen vallankäytön kohteeksi
erityisesti henkilökohtaista työsuoritusta käsiteltäessä,
mutta paikoin myös vaativuustasoa määriteltäessä.
Joissakin tapauksissa esimies ei pyynnöstä huolimatta esittänyt
arviointinsa perusteluja tai suonut mahdollisuutta kommentoida määriteltyä tasoa.
Eräissä keskusteluissa esimies oli heti alussa ilmoittanut numeron,
joka tullaan papereihin kirjaamaan.
Monet katsoivat, että upj:n nykyvaihetta on toteutettu liian huonosti
valmisteltuna, eikä hyväkään koulutus ole kyennyt poistamaan
prosessiin liittyviä epäselvyyksiä. Liikkeellä on monenlaisia,
osin ristiriitaisia tietoja ja menettelytapoja. Epäselvyydet ovat
ilmenneet erityisesti ohjeistuksessa. Vaati- ja henkiosat ovat ohjeiltaan
monilta kohdin päällekkäisiä. Lomakkeet koettiin paikoin
sekaviksi ja otsikot harhaanjohtaviksi (esim. vaati-lomakkeen otsikoissa
ja ohjeissa on ristiriitaisuuksia). Lomakkeet ja ohjeistus eivät kaikin
osin tuntuneet soveltuvan riittävän hyvin taiteellisen toiminnan
kuvaamiseen ja arviointiin. Ohjeita tarvittaisiin myös siitä,
kuinka otetaan huomioon työsuunnitelman ulkopuolinen toiminta. Jo
pelkän työsuunnitelman menestyksekkään toteuttamisen
tulisi riittää tasokkaaseen arviointiin.
Pelkoja ja uhkakuvia
Uuteen järjestelmään kuuluva arviointi perustuu pitkälti
esimiesten ammattitaitoon. Esimiehet ovat kuitenkin erilaisia, eikä järjestelmä takaa
tasapuolista kohtelua. Useissa vastauksissa esitettiinkin pelkoja, että upj
voi huonontaa työyhteisön ilmapiiriä ja kärjistää entisestään
jo esiintyviä ongelmia henkilösuhteissa. Miten välttää suosikkijärjestelmän
kehittyminen ja keskinäinen kyräily? Miten välttää liiallinen
työtahdin kiristyminen ja kilpailu, mikä voi johtaa uupumukseen?
Jos vain tutkimusta palkitaan, on opetus vaarassa jäädä toisarvoiseksi
työksi, jonka kehittämiseen ei enää paneuduta.
Yleisiä havaintoja
Hyvin toimivassa työyhteisössä upj ei aiheuttane merkittäviä pulmia,
mutta jännitteisessä tai riitaisassa yhteisössä ongelmat
saattavat lisääntyä mm. siksi, että järjestelmä ei
perustu läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Se voi ruokkia huhuja
ja epäluuloja. Vuosia jatkuneet riitatilanteet kärjistyvät
ja henkilöityvät. Useiden vastaajien mielestä upj ei sovi
yliopistomaailmaan. Se ei kannusta yhteistyöhön, vaan voi lisätä instituution
vanhoja vinoutumia. Laitosten välillekin saattaa syntyä epätervettä kilpailua.
Voi myös kysyä, antaako yhden henkilön, esimiehen, suhteellisen
subjektiivinen näkemys oikean kuvan työntekijän työsuorituksesta.
Huomiota herättää, että lehtoriyhdistyksen tekemän
kyselyn vastauksissa mainittiin melko vähän positiivisia seikkoja,
joskin eräät totesivat, että upj voisi oikein toteutettuna
johtaa yliopisto-sektorilla myönteiseen kehitykseen. On todennäköistä,
että kyselyyn vastasivat etupäässä henkilöt, joilla
on tähänastisesta upj-prosessista voittopuolisesti kielteisiä kokemuksia
tai epäilyjä hankkeen onnistumisesta.
Ehdotuksia jatkokehittelyyn
Joensuun yliopiston lehtorit ry katsoo, että koulutusta on lisättävä,
ja esimiesten henkilöstöjohtamis- ja ihmissuhdetaitoja kehitettävä.
Upj:n on oltava sellainen, ettei yliopisto-opetusta väheksytä tutkimuksen
kustannuksella ja ettei se tee mahdolliseksi mielivaltaa ja suosikkijärjestelmän
muodostumista. Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin lähtökohtana
tulee ensisijaisesti olla työsuunnitelman. Ohjeita on selkeytettävä,
ja on pyrittävä poistamaan sekaannuksia aiheuttava vaati- ja
henki-ohjeistuksen päällekkäisyys. Järjestelmän
läpinäkyvyyttä ja avoimuutta tulee lisätä. Yliopisto-opetuksen
asema ei saa heikentyä, kuuluuhan opetus säädösten
mukaan tutkimuksen ohella yliopiston perustehtäviin. Ilman korkeatasoisia
opettajia ja hyvää opetusta on mahdotonta kouluttaa hyviä tutkijoita.
Varsinainen upj-virkaehtosopimus on aikanaan laadittava sellaiseksi, ettei
yliopistojen houkuttelevuus työyhteisönä vaarannu.
Hannu Remes, Merja Korhonen, Esko Ryökäs ja Eeva Kuusela
(painetun lehden s. 23-24) |