UPJ:n odotusta tieteilyopistossa

Muistuma 15 vuoden takaa: Olin tullut töistä kotiin ja ripustin takkia eteisen naulakkoon, kun 10-vuotias poikani tuli touhukkaana vastaan: “Hei äiti, mitä siellä tieteilyopistossa tehdään?“

Tilanne jäi elävästi mieleen, koska sana “tieteilyopisto” sai minussa aikaan spontaanin puolustusreaktion. Vähältä piti, etten ruvennut pitämään pojalle palopuhetta tieteen ja tutkimuksen tärkeydestä. Mikä vika oli sanassa, jonka hän oli luovasti muodostanut kun oli kotona kuullut puhuttavan tieteestä ja yliopistosta? Se, että tieteilyopisto kuulosti paikalta, jossa puuhastellaan eikä tehdä tosissaan tiedettä. Olin vastikaän saanut professuurin ja yrittänyt korjailla yliopiston ulkopuolella työskentelevien tuttavien käsityksiä yliopistosta eräänlaisena suojatyöpaikkana.

Toisaalta olin kyllä 15 vuotta kestäneen yliopistourani aikana havainnut esimerkiksi, että professorit ja muut tutkija-opettajat saattoivat puuhata mitä halusivat, kunhan hoitivat virkaan kuuluvat tunnit opetusta, ja että yleisesti ottaen ainoa palkkaa lisäävä tekijä oli ikääntyminen. Uutena professorina opin myös, että professorin mahdollisuudet vaikuttaa alaistensa palkkaan olivat lähes olemattomat: sihteerin palkkaluokan korotus oli byrokraattisesti raskas prosessi, joka vei useita vuosia.

Olen aina kuulunut niihin lukuisiin yliopistolaisiin, jotka ovat peräänkuuluttaneet joustavampaa ja kannustavampaa palkkajärjestelmää. Ja kun kuulin ensimmäisen kerran uudesta palkkajärjestelmästä, tajusin, että tässä on se mahdollisuus. Siksi UPJ:n saama ylenpalttinen kritiikki lehtien palstoilla hämmästytti. Ja erityisesti, se että arvostelijat ovat olleet arvostettuja kollegoja. Siksi päätin tuoda tällä palstalla esille niitä myönteisiä seurauksia ja mahdollisuuksia, joita monien muiden tavoin uskon UPJ:lla olevan.

Ensinnäkin, kehityskeskustelut antavat tervetulleen mahdollisuuden kaikille tutkimus- ja opetustyötä tekeville esittää saavutuksensa ja keskustella kerran vuodessa esimiehensä kanssa. Se on taatusti useimmille tärkeää. Antaahan se tilaisuuden kertoa paitsi meriiteistä, myös ongelmista, sekä esittää ideoita ja toivomuksia työn painottamisesta eri tehtäviin. Kehityskeskusteluissa on myös tarkoitus käsitellä tulevaisuuden suunnitelmia, joista nykyisin yllättävän harvoin kysytään.

UPJ:n sisäänajon aiheuttama työtaakka on varmasti ollut lähes sietämätön monille esimiehille varsinkin kun muut isot uudistukset yliopistoissa sattuivat samaan aikaan. Siksi heidän on ehkä ollut vaikea nähdä UPJ:n hyviä puolia. Esimerkiksi sitä, että käsissä on vihdoin työkalut hyvien työntekijöiden kannustamiseen ja sitä tietä oman yksikön tai oppialan kehittämiseen.

Julkisuudessa on toisaalta epäilty, etteivät esimiehet kykene uusiin tehtäviin – aika uskomatonta yliopiston professorien itsensä esittämänä. Ei kai kiinnostus tutkimustyöhön tarkoita sitä ettei halutessaan kykenisi, tai ainakin yrittäisi arvioida objektiivisesti alaistensa suorituksia. Eikä tieteellistä arviointia ole tietenkään tarkoitus siirtää palkkakeskusteluihin. Sen sijaan esimies kykenee kyllä tunnistamaan lupaavan tutkijan ja voi käyttää UPJ:n mahdollisuuksia hänen kannustamiseen ja uran edistämiseen.

Juuri tässä piilee UPJ:n tarjoama hieno mahdollisuus. Nimittäin, jos hyvin käy, UPJ:n myötä voidaan siirtyä vähitellen ns. “tenure track” järjestelmään, jonka puutetta on pidetty suomalaisen tutkijanuran pahimpana esteenä. Tenure track tarkoittaa uraputkea, joka voi johtaa pysyvään professuuriin henkilökohtaisten arviointien kautta. Esimies voisi ehdottaa urallaan tarpeeksi pätevöityneen tutkijan nostamista UPJ:n vaativuusluokissa professorikategoriaan. Professoriksi nimittäminen edellyttäisi luonnollisesti yliopiston ulkopuolisten asiantuntijoiden arviota tieteellisestä pätevyydestä. Toimimalla porttina tenure trackiin UPJ varmasti edesauttaisi lahjakkaiden nuorten houkuttelemista tutkijanuralle. UPJ edistäisi nuorten tutkijoiden rekrytointia myös siksi, että heille voidaan maksaa pätevyyden mukaista palkkaa heti, ja palkkaa voidaan korottaa työn vaativuuden ja osaamisen karttuessa.

Myös muun henkilökunnan osalta UPJ on edullinen nuorille, eteenpäin pyrkiville ihmisille. Kun alkupalkka voidaan määrätä henkilön pätevyyden mukaiseksi, ja kun ikälisien sijaan palkankorotukset tulevat työn vaativuuden ja suorituksen mukaan on jokaisella mahdollisuus vaikuttaa omaan palkkansa. Näin yliopistotyöstä tulee palkitsevampaa kaikille henkilöstöryhmille.

UPJ:ään siirtymisellä yliopisto myös viestittää ympäröivälle yhteiskunnalle, ettei se ole mikään tieteilyopisto vaan dynaaminen tiedeyliopisto.