Luottamusmiesten työ ja sopimukset kunniaan

Kesäkuun lehden saapuessa jäsenistölle useimmat ovat jo päättäneet kevätlukukauden työt. Joillekin se merkitsee tutkimuskauden alkua, joillekin taas tervetullutta irtautumista kaikesta työhön liittyvästä. Pääasia on, että jokainen saa tarvitsemansa pysähdyksen ja levon hetken. Pääkirjoituksissa on tänä vuonna kirjoitettu poikkeuksellisen raskaan lukuvuoden vaatimuksista ja tässä vaiheessa voimme vain todeta, että ennustajan tehtävä oli helppo: vuosi on ollut vaativa ja haastava, raskaskin.

Liittomme ovat keränneet tietoa jäsenistön kokemuksista uuteen palkkausjärjestelmään siirtymisestä erityisesti alkavia sopimusneuvotteluja varten. Kokemukset ovat olleet hyvin vaihtelevia. Jäsenet kertovat siitä, kuinka hyvin ja rakentavasti keskustelut on käyty tai kuinka käyty kehityskeskustelu oli ensimmäinen tilaisuus keskustella esimiehen kanssa omasta työstä. Suuri osa saadusta tiedosta kertoo kuitenkin muusta - peloista ja epävarmuudesta. Pelätään, että järjestelmän sisään on rakennettu epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta edistäviä elementtejä tai että palkkakilpailu johtaa yhteisöllisyyden heikentymiseen. Olen kuullut sanottavan, että arvioinnissa tuli tunne ikään kuin ei olisi työssään tehnyt oikeita asioita: lehtoria arvioidaan vain yhden ratkaisevan kriteerin mukaan, esimerkiksi ohjaako hän pro gradu – töitä tai toimiiko vastuuopettajana ja professoria sen mukaan, hankkiiko hän ulkopuolista rahoitusta. Jos näitä tehtäviä ei ole ollut henkilön työsuunnitelmassa, väistämättä tulee tunne, että häntä arvioidaan jonkin muun tehtävän perusteella kuin sen, miksi hän on työnsä mieltänyt.

Lehtoreilla on erityinen huoli siitä, kuinka opetukselle omistautuneiden opettajien kokemus ja osaaminen opetuksen kehittämisessä näkyvät arvioinneissa. Olemme yliopistossa kuitenkin myös opiskelijoita varten, emme ainoastaan tutkimustyötä tekemässä tai ulkopuolista rahoitusta hankkimassa. Yliopisto on orgaani, jossa kaikki liittyy kaikkeen, mutta kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä kaikkia tehtäviä yhtä aikaa, vaikka joskus tuntuukin siltä, että juuri tätä vaaditaan. Niin kuin tasa-arvosta puhuttaessa tässäkin on hyvä muistaa, että tavoitteena ei ole samanlaisuus vaan se, että erilaiset tehtävät saavat sen arvon, joka niille kuuluu.

Sitoutuneet ja asiantuntevat arviointiryhmien jäsenet ovat tehneet arvokkaan työn arviointiryhmissä. On ollut hyvä, että opetushenkilökunnan edustajat ovat osallistuneet arviointiryhmien työskentelyyn; näin kaikkien opettajaryhmien asiantuntemus on tullut käyttöön. Tehtävä on ollut vaativa ja monille henkisesti ja fyysisesti rankka prosessi.

UPJ-prosessi on muistuttanut siitä, kuinka tärkeää on, että luottamusmiesjärjestelmä säilyy vahvana, sillä se on yksi sopimusjärjestelmämme keskeinen elementti. Liitto pyrkii kutsumaan luottamusmiehiä kuultaviksi ja koulutukseen kaikissa neuvotteluvaiheissa ja jäsenistön tulisi käyttää heitä entistä paremmin
apunaan. Keskitetty neuvottelujärjestelmä, jonka oleellinen osa luottamusmiesjärjestelmä on, on opetus- ja tutkimushenkilökunnan etu, sillä vain sen kautta voidaan taata tasapuolinen palkkakehitys ja
yhdenmukaiset palvelussuhteen ehdot kaikissa yliopistoissa. Sopimusten sitovuutta koetellaan jatkuvasti, mutta emme voi antaa sitovuuden rapautua missään vaiheessa. “Sopimukset kunniaan” voisi olla sekä luottamusmiestoiminnan että työnantajapuolen
tunnuslause tulevana vuonna. Toivotan Acatiimin lukijoille hyvää, virkistävää ja rentouttavaa kesää!

(painetun lehden s. 3)