Muutosturva koskee
myös määräaikaisia

Muutosturvalla pyritään edistämään tuotannollisista ja taloudellista syistä irtisanottujen uudelleen työllistymistä ja parantamaan työttömyyden aikaista taloudellista tilannetta myös määräaikaisten kohdalla. Asiasta sovittiin viime syksyn tulopoliittisessa sopimuksessa ja lainsäädännön toivotaan tulevan voimaan 1.7.2005.

Muutosturvalla tarkoitetaan toimintamallia, jonka avulla tuotannollisilla
ja taloudellisilla perusteilla irtisanottu tai työttömyysuhan alainen työntekijä pyritään työllistämään uudelleen mahdollisimman nopeasti. Toimintamallista sovittiin jo viime syksynä tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2005-2007. Virka- ja työehtosopimuspöytäkirjaan otettiin omat määräykset muutosturvan toimintamallista valtiolla. Varsinaiset sopimusmääräykset työllistymisen
ja muutosturvan toimintamalleista tulivat voimaan jo 16.2.2005. Tiettyjen sopimusmääräysten kuten työllisyysohjelman ja korotetun työttömyysturvan soveltaminen täysimääräisenä ei kuitenkaan ole mahdollista ennen kuin niitä koskeva lainsäädäntö tulee voimaan. Hallituksen esitys Eduskunnalle työllistymisen ja muutosturvan toimintamalliin liittyväksi lainsäädännöksi on tällä hetkellä eduskuntakäsittelyssä. Lainsäädännön toivotaan tulevan voimaan 1.7.2005 alkaen.

Muutosturvan toimintamalli sisältää muutoksia useisiin lakeihin. Muun muassa työsopimuslakiin ehdotetaan säännöstä tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotun palkallisesta vapaasta uuden työn etsimistä varten. Lisäksi työnantajan tiedotusta sekä työntekijöiden että työvoimatoimiston suuntaan tehostettaisiin lakiehdotuksessa useiden lakien kohdalla. Lakiin yhteistoimintamenettelyistä yrityksissä tulisi säännös työnantajan velvollisuudesta laatia toimintasuunnitelma
yhteistoimintamenettelyssä yhdessä henkilöstön kanssa. Työnhakija
laatisi lisäksi yhdessä työvoimatoimiston kanssa työllistymisohjelman,
mikä lisättäisiin lakiin julkisista työvoimapalveluista. Tärkein taloudellinen muutos on muutosturvaan sisältyvä korotettu työttömyysturva, jota työnhakija olisi työttömyysturvalain mukaan
oikeutettu saamaan osallistuessaan työllistymisohjelman mukaisiin toimenpiteisiin.

Työllistymisohjelmasta yksilöllinen suunnitelma

Työllistymisohjelma tarkoittaa käytännössä yksilöllistä suunnitelmaa, jossa on sovittu omatoimisesta työnhausta, sen tukemisesta sekä julkisesta työvoimapalveluista, joilla edistetään työnhakijan
työllistymistä sekä ammatillisia ja työmarkkinavalmiuksia. Tällaisia
palveluita ovat esimerkiksi erilaiset työnhaku- ja uudelleensijoitusvalmennukset. Pääsääntöisesti työllistymisohjelma tulisi laatia jo irtisanomisaikana, josta osan työnhakija voi käyttää työnhakuun. Ohjelma on vapaaehtoinen mutta edellytyksenä korotetun työttömyysturvan maksamiselle. Käytännössä työllistymisohjelma vastaa nykyistä työnhakusuunnitelmaa, joka työttömälle työnhakijalle laaditaan. Työllistymisohjelman laatimisen edellytyksenä on se, että hakija on ilmoittautunut työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Muutosturvan myötä se on mahdollista jo irtisanomisaikana. Määräaikaisten osalta edellytetään käytännössä sitä, että työsuhdetta ei jatketa ja että jatkamisen esteenä on tuotannolliset ja taloudelliset perusteet, kuten toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen purkamisperusteenakin. Työllistymisohjelman ehdottomana esteenä on se, että työsuhdetta ei jatketa työntekijästä itsestään johtuvasta syystä eli työntekijä itse ei ole halunnut jatkaa työsuhdetta. Tuotannollisina ja taloudellisina irtisanomisperusteina pidettäisi lain valmistelutöiden mukaan myös sitä, jos työsopimus on tehty määräaikaiseksi ilman laissa olevaa perustetta. Perusteettoman
määräaikaisuuden näyttönä pidettäisin esim. tuomioistuimen päätöstä.

Työllistymisohjelman mukaisen työnhaun ja työllistymistä edistävien toimenpiteiden ajalta työnhakijalle maksettaisiin työllistymisohjelmalisää. Oikeus lisään alkaa kuitenkin vasta kun työnhakija on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa. Vaikka
työnhakija pystyy laatimaan työllistymisohjelman ja osa sen toimenpiteistä voi kohdistua jo irtisanomisaikaan, on lisän maksaminen
sidoksissa oikeuteen työttömyyskorvaukseen. Lisää ei voi
saada työttömyyden alkuun sijoitettavalta omavastuuajalta, jolloin työnhakija ei ole oikeutettu työttömyyskorvaukseenkaan.

Kokoaikatyötä hakevana pidetään sitä, jonka työhakemuksen ja työllistymisohjelman tavoitteena on työllistyä kokoaikaisesti. Käytännössä työllistymislisän suuruutena on vuonna 2005 peruspäivärahan osalta 4 euroa päivässä. Ansiosidonnaisen päivärahan osalta työllistymisohjelmalisä olisi 65 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Jos palkka kuukaudessa on suurempi kuin 90-kertainen perusosa, työllistymisohjelmalisä
olisi tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 37,5 prosenttia. Normaali työttömyyskorvauksen ansio-osa on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta.

Työllistymisohjelmalisän maksamisen edellytyksenä on, että työnhakija on ollut ennen työttömäksi joutumista saman tai eri työnantajien palveluksessa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta. Määräaikaisten osalta kolmen vuoden edellytys täytyy vähintään kolme vuotta jatkuvan määräaikaisuuden lisäksi, jos työnhakija on ollut useissa määräaikaisissa työsuhteissa yhteensä vähintään 36 kuukautta viimeksi kuluneen 42 kuukauden aikana. Työllistymisohjelmalisää maksetaan ohjelman mukaisten toimenpiteiden osalta enintään 185 päivän ajan.
Ohjelmaan kuuluvien toimenpiteiden lisäksi omatoimisilta työnhakupäiviltä lisää maksetaan 20 päivän ajalta. Toimenpiteiden väliin jääviltä päiviltä lisää maksetaan enintään seitsemältä päivältä.

Soveltuvuus tutkijoihin jää nähtäväksi

Käytännössä muutosturva tuo helpotusta niiden irtisanottujen, joiden
työsuhde on päättynyt tuotannollisista ja taloudellisista syistä,
työnhakuun. Työttömyysturvalain muutoksen yhteydessä on kuitenkin
viitattu tuotannollisten ja taloudellisten irtisanomisperusteiden kohdalla myös virkamieslain tuotannollisia ja taloudellisia irtisanomisperusteita
vastaaviin säännöksiin (VML 27§). Muutosturva ja sen mukainen työllistymisohjelmalisä tulisi siten maksettavaksi myös virassa tai määräaikaisissa virkasuhteissa oleville, jos muut säännösten mukaiset
edellytykset täyttyisivät. Lisäksi muutosturva koskee normaalisti työsuhteessa valtioon olevia työntekijöitä.

Lain toimivuuden kannalta olisi erityisen tärkeää, että muutosturvaa
koskevat säännökset ja niiden toteuttaminen tapahtuisi ottaen huomioon työnhakijan todelliset erityispiirteet. Esimerkiksi tutkijalle
tai vasta väitelleelle tohtorille soveltuvat toimivat työllistymisen tukitoimenpiteet eroavat varmasti tavalliselle duunarille
suunnatuista toimenpiteistä. Mikäli koulutuksen tason muodostamia
eroja ei voida ottaa huomioon toimenpiteiden toteutuksessa, niiden
todellinen hyöty jää vähäiseksi. Työnhaku- ja uudelleenkoulutusvalmennus, joka tukee tutkijoiden työllistymistä vaatii myös sen järjestäjältä perehtymistä tutkimustoiminnan erityispiirteisiin. Rahallisesti työllistymisohjelmalisä kannustaa kuitenkin osallistumaan työvoimapalveluiden tarjoamaan toimintaan ja pienentää työttömyyden alun taloudellista pudotusta, vaikkakin peruspäivärahalle jääville lohdutus jää euromääräisesti kovin pieneksi. Lisäksi muutosturva ei poista työttömyysturvalain tulkintaongelmaa, joka kohdistuu erityisesti tutkijoihin. Eri tulkintojen mukaan tutkijoita on jätetty työttömyyskorvauksen ulkopuolelle mm. sillä perusteella,
että he työllistyvät ns. omassa työssään apurahojen turvin tai eivät täytä työttömän työnhakijan edellytyksiä jatko-opintojensa vuoksi.

Tuuli Vänskä
OTK, asiamies, Tieteentekijöiden liitto

Lisätietoja:
www.mol.fi, www.akava.fi,
HE 48/2005

(painetun lehden s. 27-28)