Tutkijoiden sijoittelun
ongelmat paljastuivat

Tieteentekijöiden liiton toteuttama UPJ-kysely osoitti selviä eroja henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnissa naisten ja miesten välillä. Myös tutkijoiden sijoittelun epäonnistuminen paljastui. Vastausten perusteella näyttää siltä, että yliopistoissa on vielä tehtävää, ennen kuin uusi palkkausjärjestelmä saadaan neuvottelujen jälkeen kunnolla toimimaan.

Tieteentekijöiden liitto toteutti UPJ-arviointeihin liittyvän kyselyn huhtikuussa. Kyselyllä haluttiin saada tietoja siitä, miten arviointiprosessi oli siihen mennessä sujunut. Kyselyn tuloksia käytetään hyväksi järjestelmiä edelleen kehitettäessä.

Liiton verkkokyselyyn tuli vastauksia huhtikuun loppuun mennessä kaikkiaan 1072 kpl, joista liiton jäseniä oli 905 kpl. Vaikka vastausaktiivisuus jäikin matalaksi, voidaan kyselyn tuloksia pitää suuntaa-antavina.

Tieteentekijöiden liiton UPJ-kysely osoitti, että naiset olivat selvästi useammin eri mieltä esimiehensä kanssa omasta henkitasostaan.

UPJ-koulutus ja siihen osallistuminen

Uusien järjestelmien sisäänajo edellyttää hyvää koulutusta ja kouluttautumista. Tässä suhteessa palkkausjärjestelmien rakentaminen ja arviointien toteuttaminen ei ole mikään poikkeus. Kaikissa yliopistoissa järjestettiin upj-koulutusta, mutta tästä huolimatta 4,2 % vastaajista oli sitä mieltä, että koulutusta ei oltu järjestetty ollenkaan. Yliopistokohtaiset erot koulutukseen osallistumisesta olivat suuria (53-93 %). Naiset osallistuivat koulutukseen selvästi miehiä useammin (71 vs. 60 %). Nimikepohjaisessa tarkastelussa yleisimmin koulutukseen olivat jättäneet osallistumatta tutkijakoulutettavat (53 %) ja tutkijat (44 %).

Arviointijärjestelmät

Vastanneista 66 % arvioitiin opettajien järjestelmän kautta. Järjestelmien valinta näyttää vaativuustasoarviointien eräältä ongelmakohdalta. Etenkin tutkijoiden sijoittaminen eri järjestelmiin eri yliopistoissa tekee käytännössä lähes mahdottomaksi arvioida
tutkijoiden tasosijoittelujen onnistuneisuutta. Tutkijoista 61 % arvioitiin opettajien järjestelmässä ja 39 % muun henkilöstön järjestelmässä.

Huolestuttavana havaintona uuden palkkausjärjestelmän sukupuolivaikutusten kannalta voidaan pitää sitä, että kyselyyn vastanneita nais- ja miestutkijoita kohdeltiin selvästi eri tavalla. Kun miespuolisista tutkijoista 47 % arvioitiin opettajajärjestelmässä, niin naisista peräti 72 % arvioitiin opettajien järjestelmässä. Sitä miksi näin tapahtui, ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voida sanoa. Opettajien järjestelmässä arvioitiin myös joka viides päällikkö/johtaja, joka seitsemäs amanuenssi ja joka kahdeksas suunnittelija/koordinaattori. Varsin vapaasti ja neuvotteluryhmän ohjeistuksen vastaisesti työnantaja siten käytti oikeuttaan valita sovellettava arviointijärjestelmä.

Käytännön toteutus

Arvioinnin toteuttaminen näyttää tuovan mukanaan ainakin kehityskeskustelujen lisääntymisen. Kyselyyn vastanneista aiemmin kehityskeskusteluja oli käynyt vain 41 %. Arviointien yhteydessä kehityskeskustelut käytiin kaikkiaan 89 %:lla.

Vastanneista 65 % toi ilmi, että jokin taho, useimmiten esimies, oli etukäteen ohjeistanut tasovalintaa esimerkiksi nimikkeen pohjalta. Suoranaista painostusta vaativuustasosijoittelua kohtaan oli kokenut
joka seitsemäs vastaaja.

Vastanneista 61 % oli samaa mieltä lähiesimiehen kanssa omasta vaativuustasosijoittelustaan ja 15 %:lla vastanneista vaativuustasoarviointi päätyi lähiesimiehen kanssa erimieliseksi.

Kuvausten toimivuus

Kyselyssä selvitettiin näkemyksiä siitä miten hyvin vaativuuskartat ja –kehikot kuvasivat todellisia tehtäviä. Hieman yli puolet (53 %) vastaajista katsoi työnsä keskeisten piirteiden löytyvän nykyisistä kartoista/kehikoista. Erot järjestelmien välillä olivat kuitenkin
suuret opettajien järjestelmässä arvioiduista 49 % ja muun henkilökunnan järjestelmässä arvioiduista 62 % toi esiin keskeisten piirteiden löytyvän hyvin. UPJ-koulutukseen osallistumisella oli selvä yhteys siihen, kuinka hyvin keskeiset piirteet löydettiin, sillä koulutukseen osallistumattomista 43 % ja osallistuneista 57 % katsoi järjestelmistä löytyneen hyvin keskeiset piirteet. Hyvin erilaisesta upj-toteutuksesta kertoo myös se, että yliopistojen väliset erot olivat erittäin suuria.

Nimikekohtaisessa tarkastelussa tutkijakoulutettavat katsoivat kartan kuvausten vastaavan vähiten työn todellisia tehtäviä. Heistä vain 40 % katsoi, että kartta tunnisti hyvin heidän työnsä keskeiset piirteet. Kiinnostavaa on se, että opettajien järjestelmässä arvioidut tutkijat pitivät karttaa työnsä keskeisiä piirteitä kuvaavana vain 45 %:ssa tapauksia, kun muun henkilökunnan järjestelmässä 57 % arvioi samoin.

Henkilökohtainen suoriutuminen

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi on ongelmallinen kyselyn perusteella. 56 % vastaajista ilmoitti, etteivät kriteerit vastanneet hyvin henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia. Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia koettiin rajoitetun etukäteen selvästi. Miehistä joka kolmas ja naisista 41 % katsoi, että henkilökohtaista suoriutumista oli etukäteen rajoitettu. Naiset olivat selvästi useammin eri mieltä esimiehensä kanssa omasta henkitasostaan.

Avovastausten kautta esille nousi selkeästi tutkijoiden sijoittelun epäonnistuminen. Tutkijat katsoivat, että opettajien kartalla voi edetä vain opetusansioiden perusteella. Myös tutkijakoulutettavat toivat esiin sen, että opettajien kartan kriteerit olivat liian epämääräiset. Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointikriteerejä pidettiin avovastauksissa yliopistotyöhön soveltumattomina ja arviointien käytännön toteutusta epäonnistuneena.

Kyselyn tiedot ja arviointiryhmiltä saadut palautteet osoittavat sen, että järjestelmässä on tällä hetkellä ongelmia. Järjestöt ovat sitoutuneet kehittämään palkkausjärjestelmiä yliopistoihin, joten työ jatkuu edelleen. Saatujen tietojen pohjalta voidaan lähteä hakemaan ratkaisumalleja ongelmakohtiin. Tehtävää kuitenkin vielä riittää ennen kuin palkat yliopistoissa maksetaan uusien järjestelmien mukaisesti.

Antero Puhakka
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto