Kielikeskustyötä ei tunneta riittävän hyvin
Akateemisten asiantuntijoiden kielitaito-opetusta antavat yliopistojen kielikeskukset, jotka suunnittelevat ja toteuttavat sitä yhdessä tiedekuntien kanssa. Paljosta yliopistojen sisäisestä ja välisestä yhteistyöstä huolimatta saimme päättyvänä lukuvuonna todeta keskusteluissa tehtävien vaativuuksista, ettei työtämme kuitenkaan riittävän hyvin tunneta.
Omaleimainen työn luonne ei tarkoita vähemmän vaativaa. Opetusja
tutkimustehtäviä kuvaillaan tässä jutussa kahden erilaisen kielikeskuksen esimerkein. Monialaisen Helsingin yliopiston (11 omaa
tiedekuntaa ja yhteistyö pääkaupungin muiden korkeakoulujen
kanssa) kielikeskus on maamme suurin. HY:n kielikeskuksessa on 80 päätoimista työntekijää, Kuopion yliopiston (5 tiedekuntaa) kielikeskuksessa 16. Kuopion yliopiston kielikeskus on esimerkki kielikeskuksesta yliopistossa, jossa ei ole lainkaan kielten laitoksia. Kielikeskus vastaa silloin kaikesta kielikoulutuksesta, myös suomen kielen kirjoitus- ja puheviestinnän opinnoista.
Opetuksen tavoitteet
Kielikeskusten toiminta-ajatuksen mukaan ne tarjoavat korkeatasoista
kieli- ja viestintäopetusta yliopisto- opiskelijoille. Yhtenä tehtävänä
on hoitaa tutkintoasetusten mukainen kieltenopetus, jossa yhdistyvät
tiedekuntien toiveet ja työelämän kielitaitotarpeet. Kielitaito, joka tarkoittaa kykyä käyttää kieltä – äidinkieltä ja vieraita kieliä erilaisiin tarkoituksiin, on olennainen osa akateemisen ihmisen perustaitoja. Kielikeskus kartoittaa tiedekunta- tai koulutusohjelmakohtaisissa tapaamisissa kielenopetustarpeet ja -toiveet. Opetus suunnitellaan entistä aktiivisemmin yhteistyössä vastaamaan mahdollisimman hyvin opiskelijoiden ja tiedekuntien tarpeita. Usein kielitaito-opinnot integroidaan tieteenalan sisällön opetukseen: Kuopion yliopistossa erityisesti puheviestinnän integroiminen esimerkiksi lääkeneuvontaan on pitkäjänteisen kehittämistoiminnan onnistunut tulos.
Tavoitteena on ensisijaisesti opiskeluun tarvittava kieli- ja viestintätaito, mutta lopulta myös osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen välttämätön taito oppia uutta. Asetus ilmaisee tutkintojen tavoitteiksi mm. edellytykset joko ylempään tutkintoon tai jatkokoulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen. Tämä on vaativa tehtävä. Oppimistaidoissa kieli- ja viestintätaidot ovat kovinta ydintä: ilman
niitä ei oppimista ole. Lukemalla ja kirjoittamalla oppii, puhumalla voi
kertoa osaamisesta ja kartuttaa sitä. Monipuolinen kielitaito ja kulttuurintuntemus lisäävät valmistuvan kilpailukykyä työmarkkinoilla. Tasokas ja monipuolista kielikoulutusta tarjoava kielikeskus taas lisää yliopiston vetovoimaa opiskelijoiden rekrytoinnissa.
Tutkimus ja kehittäminen
Kielikeskusten tehtävänä on myös kehittää opetusta ja oppimista tutkimuksen ja arvioinnin pohjalta. Kielikeskusten tutkimustoiminta on selvästi voimistunut. Työhön ja toimintaympäristöön liittyvä tutkimustoiminta on olennaista kehittämistoimintaa. Opetuksen laatu perustuu laajaan kokemukseen ja oppimisen tutkimiseen. Tärkeä opetuksen periaate on opiskelijakeskeisyys, mikä tarkoittaa opiskelijoiden huomioonottamista lähtötasoltaan ja tarpeiltaan erilaisina oppijoina. Tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään oppimisen tukena pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti, usein osana kielikeskusten yhteistä Virtuaalikielikeskushanketta. Kielikeskuksissa tarjotaan monimuotoisia oppimisympäristöjä ja opiskelumenetelmiä,
joita kehitetään kokeiluin ja tutkimuksin. Laitoksen oma tutkimus
tukee opetusta. Opettajat seuraavat ja soveltavat opetuksessaan oppimisen tutkimusta.
Erikoistunutta ja akateemista
Kuopion yliopiston kielikeskuksessa opetus koostuu pitkälti koulutusohjelmakohtaisesti eriytetyistä kursseista, joilla otetaan
huomioon mm. tieteenalan terminologia. Erinomaisen kielitaidon ja kielenoppimisen tutkimuksen tuntemisen lisäksi eri tieteenalojen
tuntemus on opetustehtävissä vaativuustekijä. Kokenut kielikeskusopettaja on sekä opettamansa kielen että opiskelijan substanssin asiantuntija. Opettajilla on jonkin tai useamman erikoisalan osaamista, joko tutkinnossa tai työssä hankittua. Myös opetustaitojen
kehittäminen on keskeistä: kaikilla Kuopion yliopiston kielikeskuksen vakinaisilla opettajilla on pedagoginen koulutus. Tutkintovaatimusten
mukaan opiskelijan tulee mm. osoittaa vähintään yhden vieraan kielen sellainen taito, joka mahdollistaa oman alan kehityksen seuraamisen ja kansainvälisessä ympäristössä toimimisen. Opiskelu ja oman alan kehityksen seuraaminen perustuu useimmiten englanninkielisen tekstin ymmärtävään ja tehokkaaseen lukemiseen. Myös ruotsin kielen käyttäminen on alakohtaisesti eriytettyä eri tieteenaloilla, esim. svenska för farmacister sekä Kuopiossa että Helsingissä. Tutkintoon vaadittavien erityiskielten opetuksen suunnittelu on vaativaa: erikoistuneen kielen kurssin opettaja on usein perehtynyt arvosanaopiskelun kautta opettamansa alan terminologiaan ja erityiskielen piirteisiin.
Tiina Saali
lehtori, Kielikeskus,
Kuopion yliopisto
Marja-Leena Hyvärinen, Kuopion yliopisto:
Tukea myönteisten viestintäasenteiden
kehittymiselle
1. Mikä sinusta tekee kielikeskusopetuksesta vaativaa?
Oman tieteenalan syvällisen hallinnan lisäksi puheviestinnän
opettajalta vaaditaan eri koulutusohjelmien oppisisältöjen hallintaa.
Erityisalojen opetuksen pitkäjänteinen kehittäminen yhteistyössä
ainelaitosten ja työelämän edustajien kanssa muodostaa haastavan,
mutta samalla palkitsevan osan perustehtävästä. Oman mausteensa
työhön tuo motivaatio- ja taitotasoltaan erilaisten oppijoiden ohjaaminen.
2. Tehtävä edellyttää tietojen lisäksi aivan erityisiä vuorovaikutustaitoja ja taidollisia valmiuksia. Mitkä sinusta ovat niistä työssäsi keskeisimmät?
Useimmissa koulutusohjelmissa puheviestinnän opetus suunnitellaan
ja osittain myös toteutetaan yhteistyössä ainelaitosten kanssa. Siksi erityisalojen puheviestinnän opetus edellyttää monipuolisia yhteistyötaitoja yliopistoyhteisössä sekä laaja-alaista näkemystä alakohtaisista akateemisista ja ammatillista osaamistarpeista. Itse opetustilanteissa työ edellyttää erityisesti taitoa rakentaa
oppimiseen ja itsensä kehittämiseen innostava ilmapiiri sekä taitoa
tukea myönteisten viestintäasenteiden kehittymistä. Kysymys on paljolti opiskelijan itsetuntemuksen ja sen myötä itseluottamuksen
vahvistamisesta. Se on kantava pohjarakenne niin asiantuntijaksi
oppimisessa kuin työelämässäkin.
3. Miten perustelet työsi merkityksellisyyden?
Paras palkkio tulee opiskelijalta, joka osoittaa oivaltaneensa viestinnän merkityksen osana akateemisen ja ammatillisen asiantuntijuuden ydintä.
Marjaana Kuokkanen-Kekki, Helsingin yliopisto:
Kielikeskuksen opettaja on monen alan ja aihepiirin asiantuntija
1. Mikä sinusta tekee kielikeskusopetuksesta vaativaa?
Vaativinta (joskin myös innostavinta) on jatkuva uusiutuminen:
opetusmetodien ja oppimateriaalin on oltava ajanmukaista, relevanttia
sekä kiinnostavaa ja innostavaa kaikilla tasoilla, koska tavoitteenamme on, että antamamme espanjan opetus on korkeaa tasoa, vertailukelpoista missä tahansa muissa eurooppalaisissa yliopistoissa annettavaan. Haluamme, että opiskelijamme pärjäävät yhtä hyvin (tai paremmin) kuin jossakin muussa maassa kielensä oppineet ja saavuttavat samat taitotasot. Tästä seuraa:
- on kyettävä ylläpitämään innokkaiden peruskursseille tulevien
opiskelijoiden into ja motivaatio (on seurattava alan kirjallisuutta oppimisesta ja opettamisesta)
- opetusta kouluissa ei juurikaan anneta eli opettajalla pitää olla osaamista sekä perustaitojen että erityisalojen opetukseen
- opettaja saisi olla monen alan ja aihepiirin asiantuntija (peruskurssista liikealan ja puumarkkinatieteen espanjaan)
Vaativuutta, mutta samalla myös haasteellisuutta, lisäävät korkeatasoiset opiskelijat. Opiskelijoiden jatkuvasti lisääntyvät perustiedot, asioiden omakohtainen tunteminen, matkustelun tuoma tieto ja kokemus opettaa tietämään ja vaatimaan enemmän. Espanjan kieli on monen kansan ja kulttuurin kieli, emme voi keskittyä vain yhden maailman esittelyyn: on tunnettava mahdollisimman monen maan tapakulttuurin ja kielenkäytön erityispiirteet.
Uuden tutkintorakenteen luomassa tilanteessa joudumme miettimään, miten aiemmin tavoitteeksi asetettu ja hyväksi havaittu taso voidaan säilyttää. Miten opiskelijat itsenäisellä opiskelulla hankkivat aiemmin opetuksessa saadun opin eli miten vähemmässä opetusajassa saavutetaan enemmän? Miten me opettajat kouluttaudumme uuden teknologian suvereeneiksi hyödyntäjiksi? Voisiko oppimista nopeuttaa?
Kiristyneen aikataulun ja pienentyneen kontaktituntimäärän sovittaminen aiempiin tavoitteisiin vaatii opetuksen osa-alueiden siirtämistä suoritettavaksi varsinaisen kurssin ulkopuolella, esim. verkossa, opettajan kehittämän materiaalin ja harjoitusten avulla.
2. Tehtävä edellyttää tietojen lisäksi aivan erityisiä vuorovaikutustaitoja ja taidollisia valmiuksia. Mitkä sinusta ovat niistä työssäsi keskeisimmät?
Opettajan on uskallettava pistää itsensä likoon. Jokainen ryhmä on erilainen ja opettajan on kyettävä aistimaan ryhmän erityistarpeet. On osattava olla joustava, empaattinen ja vaativa. Kaikilla tasoilla lähtökohtana on oppimisen esteiden poistaminen, hyvän tunnelman luominen ja oppimiseen innostaminen.
Opettajalla on oltava kyky rohkaista oppilaita luottamaan omiin kykyihin, voittamaan epäonnistumisen pelko ja vähentämään ylenmääräistä itsekritiikkiä, joka saattaa olla erityisen vahvaa joissakin tiedekunnissa.
Opiskelijat ovat ilmaisseet monissa yhteyksissä, että kieliopintojen erittäin tärkeä puoli on ihmisja jopa ystävyyssuhteiden syntyminen ja mukava ilmapiiri. Kielikeskusten hyvä ilmapiiri jaksaa toivottavasti myös nyt uusissa muuttuneissa olosuhteissakin houkutella opiskelijoita vapaaehtoisiin kieliopintoihin.
3. Miten perustelet työsi merkityksellisyyden?
Työssä jaksamista edistäviä seikkoja:
- virikkeinen työympäristö (ihmisiä eri puolilta maailmaa)
- monet hyvät kollegat
- innostuneet ja mukavat oppilaat
- jatkuva uudistumisen (oman työn tutkiminen ja kehittäminen) ja oppimisen mahdollisuus
(painetun lehden s. 20-23) |
