Tutkijan ura on riskibisnes

Tutkijan ura on tänä vuonna tapetilla Suomessa ja Euroopassa: tutkijanuran kehittämistä miettii opetusministeriön asettama työryhmä, EU on nimennyt vuoden 2005 Tutkijan vuodeksi ja EU:n komissio antoi keväällä suosituksensa tutkijoiden peruskirjasta. Tieteentekijöiden liitto piti yhdessä jäsenyhdistyksensä Oulun yliopiston akateemiset ry:n kanssa 9. syyskuuta Oulun yliopistolla lukuvuoden avausseminaarin Tutkijan ura on riskibisnes.

Tieteentekijöiden liitto järjestää vuosittain eri yliopistopaikkakunnilla paikallisten yhdistystensä kanssa lukuvuoden avajaistilaisuuden. Viime vuonna aloitettiin Lapin yliopistosta ja nyt oli vuoro siirtyä etelämmäksi Ouluun.

Liiton puheenjohtaja Antero Puhakka kertoi seminaarin aluksi huomioita tutkijanuratyöryhmän väliraportista. Opetusministeriö asetti vuosi sitten tutkijanuratyöryhmän ja sen väliraporttiin oli pyydetty yliopistojen ja järjestöjen kommentteja 16. syyskuuta mennessä.
- Raportti lupaa nykyistä suunnitellumpaa uraa, mutta edelleen määräaikaisissa ’hiostuspätkissä’. Hyvää raportissa on se, että työryhmä on miettinyt perinteisen yliopistouran lisäksi vaihtoehtoja myös yritysten puolelta.

Liitto katsoo, että yliopistoissa tutkijanuran kehittämisen esteenä ovat rahoituksen puutteellisuus ja virkarakenteen aukot. Tutkijakohtaisessa rahoituksessa Suomi laahaa selvästi EU:n keskiarvon alapuolella. Virkarakenteen puolella suurimpana kantona kaskessa on tohtoroitumisen jälkeinen post doc -vaihe.

Kiireellisiä paineita tutkijanuran kehittämiselle luo kiivas tohtorituotanto. Liitto seuraa säännöllisesti työministeriön tilastoista tohtoreitten työllistymistä.
- Kehitys on huolestuttavaa: tohtoreitten työttömyys kasvaa 50:n vuosivauhdilla. Heinäkuussa 2004 heitä oli työttöminä 317 ja viime heinäkuussa 356, kertoi Puhakka seminaarissa.

Elävätkö tutkijat pyhällä hengellä?

Johtaja Leila Risteli Oulun yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluista esitteli tilaston, jonka mukaan vain 15 prosenttia yliopistollisesta tutkimuksesta on tohtoreitten tekemää, jos professorit jätetään luvusta pois. Aikamoinen osa tehdään siis maisterivoimin. Yleisön joukossa ollut Oulun yliopiston henkilöstöpäällikkö Liisa Rossi lisäsi tähän, että myös opiskelijat käyttävät hurjasti tutkijanimikettä.

Leila Risteli puhui tutkijanuran kapeikoista ja ihmetteli sitä, miksi päteviä tutkijoita pidetään jatkuvassa epävarmuudessa.
- Ei kirurgistakaan ihmetellä ’eikö se lakkaa leikkaamasta’, jos se saa vakinaisen viran.
- Meillä vallitsee kummallinen dogma: mitä enemmän kilpaillaan, sen parempi laadulle. Näin ei kuitenkaan ole – liika kilpailu mahdollistaa myös filungit.
- Ihmeellinen on myös se yleinen luulo, jonka mukaan tutkijat elävät kyllä vaikka pyhällä hengellä, koska ovat saaneet tutkimustyöhön ’valaistuksen’, Risteli kummaksui.

Korvaamaton vai tarpeeton työntekijä?

Biocenter Oulun koordinaattori Pekka Kilpeläinen puhui oman alansa tohtoreitten sijoittumisesta. Biocenter tuottaa noin 15 prosenttia koko Oulun yliopiston tohtorintutkinnoista. Valmistuneista tohtoreista on mukana tutkimustyössä vajaa neljännes.
- Kaikki valmistuneet tohtorit ovat kuitenkin löytäneet työtä, jossa on hyötyä tutkijakoulutuksesta.

Kilpeläinen antoi evästyksiä tutkijanuratyöryhmälle: väliportaan virkoja pitäisi olla enemmän ja tohtoroitumisen jälkeinen vaihe vaatisi skarppausta.

Infotech Oulu saa rahoituksestaan vain 17 prosenttia opetusministeriöltä ja Suomen Akatemialta, 40 % tulee Tekesin kautta, loput teollisuudelta ja kansainvälisistä hankkeista.

Ulkopuolisen rahoituksen suuri osuus aiheuttaa koordinaattori Tapio Revon mukaan sen, että vain murto-osa Infotechin väestä on pysyvässä palvelussuhteessa.
- Liikkuvuutta esimerkiksi VTT:n, yliopiston ja teollisuuden välille pitäisi saada enemmän. Samoin ulkomaisia kontakteja – nyt ulkomailta tulijoita on enemmän kuin maailmalle lähtijöitä, Repo totesi.

Oulun yliopiston kolmannen painoalan pohjoisuuden ja ympäristön puolesta puhui koordinaattori Erkki Alasaarela Thule-instituutista. Ympäristötohtorikoulussa on 170 väitöskirjan tekijää.

Alasaarela toivoi nykyistä enemmän tutkijakouluyhteistyötä tutkimuslaitosten ja yritysten välille.
- Työ on muuttunut kovin projektiluonteiseksi: ennen työelämässä piti tehdä itsensä korvaamattomaksi – nyt pitää tehdä tarpeettomaksi, Alasaarela kuvaili.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 9-10)