JUKOn vastaus opetusministeriön asiakirjaan 16.9.2005 yliopistojen uudeksi palkkausjärjestelmäksi

Uuden palkkausjärjestelmän rakentaminen voi tapahtua ainoastaan yhteistyössä työnantajan ja järjestöjen välillä. Keskeinen neuvotteluelin yliopistojen palkkausuudistuksessa on opetusministeriön tasolla toimiva neuvotteluryhmä. Opetusministeriö on kuitenkin 28.9.2005 yksipuolisesti lähettänyt ohjeen UPJ -arviointien tarkastamisesta yliopistoille. Neuvotteluryhmän kokouksessa 26.9.2005 järjestöjen edustajat toivat selvästi esiin, että opetusministeriön ohje yliopistoille tulisi lähteä vasta sen jälkeen, kun järjestöt ovat antaneet vastauksen opetusministeriön tarjoukseen 5.10.2005 mennessä. Tällainen yksipuolinen menettely ei edistä yhteisymmärrystä UPJ:n rakentamisessa.

JUKO harkitsee saattavansa opetusministeriön menettelytavan uusien palkkausjärjestelmien kattavasta toteutuksesta valtionhallinnossa 14.2.2004 tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n tarkoittamiin keskustason neuvotteluihin.

Opetusministeriön 16.9.2005 antama asiakirja yliopistojen uudeksi palkkausjärjestelmäksi ei täytä tarjoukselle asetettuja tunnusmerkkejä. Tarjouksesta puuttuu mm. rahoitussuunnitelma. Opetusministeriön asiakirjaan 16.9.2005 sisältyy mm. opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartta, jota JUKO ei ole hyväksynyt. Opetusministeriön ohje yliopistoille 28.9.2005 rakentuu suurelta osin tämän hyväksymättömän vaativuustasokartan varaan. Tämän takia JUKO katsoo, että asiakirjaa 16.9.2005 ei voida pitää varsinaisena tarjouksena vaan pikemminkin esityksenä uuteen palkkausjärjestelmään liittyvien neuvottelujen pohjaksi.

Tarjouksen kustannusvaikutus 7, 19 % yliopistojen palkkasummasta ei vastaa JUKO ry:n näkemystä uuden palkkausjärjestelmän vastaukseksi yliopistojen palkkakilpailukyvyn parantamiseen.

Valtiotyönantajan selvitysten perusteella on voitu osoittaa, että erityisesti yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien palkat ovat kilpailukyvyltään jääneet selkeästi jälkeen verrattuna valtion muuhun hallintoon. JUKO ry edellyttää, että uuden palkkausjärjestelmän avulla parannetaan johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien palkkauksen suhteellista kilpailukykyä.

Tarjouksen lähtökohta lisärahoituksen suuntaamisesta kaikille yliopistoille samansuuruisena ei poista palkkauksellisia epäkohtia ja yliopistojen välisiä palkkauksellisia eroja. JUKO ry katsoo, että yliopistojen tulee voida korjata näitä epäkohtia myös omarahoitusosuudellaan.

JUKO on 13.9.2005 toimittanut opetusministeriön neuvottelijoille näkemyksensä vaativuustasokartan muuttamiseksi. JUKO tekee asiakirjassa 13.9.2005 mainituin perustein esityksen uudeksi opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartaksi. JUKO esittää, että neuvottelut esityksen pohjalta aloitettaisiin välittömästi.

Asiakirja 16.9.2005 sisältää kaksi erillistä arviointijärjestelmää sekä tehtävien vaativuuden että henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin osalta. Tämän takia JUKOn mielestä tulee palkkausjärjestelmäuudistusta tarkastella myös kahtena erillisenä palkkausjärjestelmämahdollisuutena.

JUKO katsoo, että pääsopijoiden valmistelema mallisopimus uusiksi palkkausjärjestelmiksi tulee olla lähtökohtana yliopistojen palkkausjärjestelmäsopimukselle. Mallisopimusta voidaan täydentää yliopistojen erityispiirteet huomioon ottaen.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry.

Erkki Kangasniemi
puheenjohtaja

Pekka Hemmilä
neuvottelujohtaja

JUKOn vastaus opetusministeriön asiakirjaan 16.9.2005 yliopistojen uudeksi palkkausjärjestelmäksi JUKOn vastaukseen sisältyi myös esitys uudesta vaativuustasokartasta sekä yksityiskohtaisempi muistio työnantajan asiakirjan (16.9.) sisällöstä.

Mitä odotettavissa professoreille?

Kuluva vuosi on ollut yliopistojen työmarkkinakentässä kiireinen, erityisesti uuden palkkausjärjestelmän valmistelujen johdosta. Viime keväänä yliopistossa toteutettiin henkilökunnan tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi. Tähän liittyi monia ongelmia ja puutteita, jotka aiheuttivat myös professorikunnassa ymmärrettävää kritiikkiä.

Työnantaja julkisti tarjouksen yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä syyskuun puolivälissä. Se jättää monia yksityiskohtia avoimeksi, mutta määrittää hinnat vaati- ja henkitasoille ja esittää järjestelmän kustannusvaikutuksen 7,19% korotustasolle. Tämä antaa mahdollisuuden tarkastella palkkausjärjestelmää myös edunvalvonnan kannalta.

Kevään arviointien tilastollinen analyysi on osoittanut suuria yliopistokohtaisia, henkilöstöryhmien välisiä ja myös saman henkilöstöryhmän sisäisiä vaihteluja. Jos kevään arviointi toteutettaisiin sellaisenaan, johtaisi se hyvin suuriin takuupalkkamääriin (takuupalkka = nykypalkka, jos se on UPJ:n mukaista palkkaa korkeampi) ja toisaalta suuriin palkankorotuksiin. Kevään arviointeja joudutaan siis tarkistamaan yliopistoissa.

JUKO:n vastauksessa 5.10.2005 opetusministeriölle korostetaan lisärahoituksen välttämättömyyttä, ja myös keinoja takuupalkkaongelman poistamiseen. Ongelma lisää tarvetta myös vaativuustasokartan tarkennuksiin.

Suuri osa professoreista toimii myös esimiehinä, lähiesimiehinä ja siten muiden arvioijina. Professoriliiton mielestä on erityisen tärkeää, että UPJ ei vaikeuta liiaksi professorien varsinaista työtä; tutkimusta ja opetusta. Esimiesaseman muutos luo selviä paineita myös esimiespalkkioiden tarkistamiseen.

Tässä vaiheessa ei voida vielä tarkasti arvioida, miten UPJ tulee loppujen lopuksi vaikuttamaan professorien palkkaukseen. Työmarkkinarealismi sanelee, että Professoriliiton tulee olla mukana vaikuttamassa UPJ:n rakentamiseen yliopistojen, professorien ja muun henkilöstön kannalta hyvän ratkaisun saavuttamiseksi.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
7.10.2005

Työnantaja ei näytä arvostavan tutkijan työtä

Palkkausjärjestelmäuudistuksen edetessä arviointivaiheesta toiseen on tutkijan tehtävien arvioitu taso madaltunut trendimäisesti. Jo ensimmäisessä vaiheessa parin suuren yliopiston ohjeistus kyseenalaisti tutkijoiden aseman yliopistoissa. Sen jälkeen yliopistojen omissa arvioinneissa alennettiin useimpien tutkimustehtävien vaativuustasoja, mikä jatkui vielä opetusministeriön tehtäväryhmittäisissä ja yliopistokohtaisissa skaalamuutoksissa. Opetusministeriön ohjeistama arviointien tarkistus näyttää jatkavan samaan suuntaan. Näin päädytään siihen, että useimpien tutkijoiden työtehtävät rinnastetaan enemmän yliopiston tukitehtäviin kuin muihin akateemisiin asiantuntijatehtäviin.

Tällainen linjaus irrottaa yliopistojen tutkimus- ja kehitystoiminnan vastoin valtiotyönantajan tahtoa EU:n ja Suomen kehitykselle asetetuista tavoitteista.

Tutkimuksen ja kehitystoiminnan tasoa ja kehitystä ei varmisteta väheksymällä tutkimustehtäviä ja tutkijoita.

Miksi ollaan hakoteillä? Siksikö, ettei mutkikkaassa neuvottelutoiminnassa ole perehdytty yliopistojen perustehtäviin ja niiden asettamiin vaatimuksiin. “Kaikki tutkii ja kaikki opettaa” -toteamus ei jäsennä riittävästi tutkimuksen, siihen perustuvan opetuksen ja palvelutehtävien keskinäisiä suhteita, joihin myös yliopistojen hallintotehtävät tulee suhteuttaa.

Yliopistojen pyrkimykset muuttaa yksittäisiä työtehtäviä ja koko tehtävärakennetta eivät sisälly palkkausjärjestelmän uudistuksen mukaiseen tehtävien vaativuuden ja suorittamisen arviointiin. Nyt työnantaja on kuitenkin niputtamassa yhdeksi suureksi ryhmäksi tutkijakoulutettavat, projektitutkijat ja -johtajat sekä koko opetushenkilökunnan, ja jopa osan tutkimuksen tukihenkilökuntaa tehtävien ja palvelussuhteiden laadullisista eroista piittaamatta. Tilanteen omituisuutta ilmentävät mm. KOTA 2004 -tiedot (ks. oheiset taulukot).

Nämä rautalankataulukot osoittavat, että KOTAtiedoissa muuhun henkilökuntaan kuuluvalla tutki ja -nimikkeellä on lähes 8000 henkilöä, mikä vastaa koko opetushenkilökunnan määrää. Edelleen näistä tutkijoista vain noin neljännes työskentelee tutkijakoulutettava -nimikkeellä. Tietysti moni muukin tutkija harjoittaa jatko-opintojaan varsinaisten työtehtäviensä rinnalla. Noin puolet tutkijoista työskentelee sellaisella ulkopuolisella rahoituksella, jossa toimeksiannossa ei välttämättä edes mainita jatko-opintoja. Nyt työnantaja on vaatimassa heiltä vielä opetusta, jotta he voisivat edetä edes hieman tutkijan urallaan.

Tutkijoiden tehtävien aliarviointi ja samalla opetustehtävien lisääminen vaikuttaa tietysti muihin yliopiston tehtäviin ja muiden tehtäväryhmien palkkaukseen. Varsinaisen opetushenkilökunnan nykyinen kuorma kevenee, kun osa siitä siirtyy tutkijoille. Tehtävien aliarviointi vie monen tutkijan takuupalkalle, jolloin UPJ- ja muut tulevat palkankorotukset ohjautuvat muille kuin takuupalkkalaisille, lähinnä varsinaiselle opetushenkilökunnalle ja muuhun henkilökuntaan kuuluvilla akateemiselle asiantuntijoille.

Loppuvuoden UPJ-tarkistuksissa tulisi korjata tutkijoiden tehtävien väärät arvioinnit. Arvioinnin tulee kattaa nykyiset tehtävät ja johtaa niitä vastaavalle vaativuustasolle, vaikka arvioinnissa käytettäisiin tällä kertaa vielä heikosti soveltuvaa opetushenkilökunnan vaativuuskarttaa.

Oikein arvioidut tutkijan tehtävät pohjustavat tutkimuksen laadun ja tutkijakunnan kehitystä, mikä on sekä valtiovallan että yliopistojen strategisen toiminnan keskeinen tavoite.

Hannu Jalkanen
varapuheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto

UPJ-tarjous ei turvaa lehtoreiden palkkakehitystä

UPJ:n tavoitteeksi on asetettu oikeudenmukainen, tehtävien vaativuuden mukainen palkkaus ja yliopistojen palkkakilpailukyvyn parantaminen. Lähtökohta oli, että kaikkien henkilöstöryhmien palkkauskehitys on turvattava. Takuupalkkaa saavien osuus ei saa tulla liian suureksi eikä missään ryhmässä selvästi muita suuremmaksi.

Yliopistonlehtorien liiton tavoitteena on ollut, että lehtorin tehtävän vaativuutta ja henkilökohtaista suoriutumista arvioitaessa kokemuksen on näyttävä riittävällä painoarvolla arviointikriteereissä. Samoin tehtävien arviointi on tehtävä niin, että arvioinnissa otetaan huomioon henkilön tekemät tosiasialliset tehtävät ilman, että nimike asettaa lasikaton vaativuustasolle. Tärkeintä on, että arvioinnit on tehty oikein ja oikeudenmukaisesti.

Viime kevään arvioinneissa lehtoreiden kokemus korreloi vain osittain arvioidun vaativuustason kanssa: kokemus on otettu huomioon vain tohtoreilla. Tuloksellisuuslisä korreloi voimakkaasti vaativuustason kanssa, vaikka tuloksellisuuden pitäisi olla osa henkilökohtaista suoriutumista. Lisäksi osa lehtoreita, jotka tekevät tasojen 7 ja 8 tehtäviä, eivät ole päässeet näille tasoille.

Jos arvioinnit jäävät voimaan ja lehtoreiden palkkaus määräytyy näillä kriteereillä, lehtoreiden palkkaus ei asettuisi oikealle tasolle vaan kestämättömän suuri osa lehtoreista olisi jäämässä takuupalkalle. Samoin ne lehtorit, jotka tekevät muita vaativampia tehtäviä, eivät pääsisi oikealle tasolle.

Kenenkään palkan ei pidä laskea. Tämän takia YLL pitää kynnyskysymyksenä, että takuupalkkaa saavien palkkaan lasketaan mukaan heidän nyt saamansa tuloksellisuuslisä. Toinen keskeinen kysymys on kalleusluokitusten poistaminen. Sen rahoitus pitää ratkaista erillisenä kysymyksenä, muuten Turussa ja Lappeenrannassa ei voida päästä järkevään tulokseen.

Olemme arvioineet kriittisesti käytössä ollutta opetushenkilöstön vaativuustasokarttaa. Kartta on pitkän työn tulos ja sisältää väistämättä kompromisseja, joiden avulla on sovitettu yhteen monien ryhmien tavoitteita. Jos karttaa kuitenkin käytetään siinä hengessä, missä neuvottelijat sen olivat tarkoittaneet, sen avulla päästään oikeudenmukaisiin arviointeihin. Kun näin ei kuitenkaan ole käynyt, karttaa on korjattava. Siihen on myös sisällytettävä riittävän sitovat soveltamisohjeet.

Tuula Hirvonen puheenjohtaja,
Yliopistonlehtorien liitto

(painetun lehden s. 13-16)