Yliopistobudjetti ei sisällä
yllätyksiä
Yliopistobudjetti ei pidä tänäkään vuonna sisällään
mitään yllätyksiä. Eduskunnalle 16. syyskuuta annetun
budjettiesityksen mukaan yliopistojen toimintamenorahoitus
kasvaisi 37 miljoonalla eurolla tämän
vuoden tasosta. Luku näyttää kohtuulliselta, mutta
tarkempi tarkastelu osoittaa, että summasta 20 miljoonaa
määräytyy korkeakoulujen kehittämislain velvoitteiden
perusteella. Lisäksi lopuista vajaasta 17 miljoonasta
valtaosa menee tupo-sopimukseen perustuviin
palkankorotuksiin, jotka tulevat maksuun
1.6.2006.
Kehysbudjetoinnin aikaan määrärahojen
taso on tiedossa jo keväisten
tulosneuvottelujen aikaan.
- Ei ole kovasti nousua eikä
juurikaan ekstraa, myöntää opetusministeriön
yliopistoyksikön
johtaja Markku Mattila.
Tiederahoituksen puolella
meni vähän paremmin. Mattila
nostaa esille, että Suomen Akatemian
tutkimusmäärärahojen
myöntämisvaltuutta ehdotetaan
lisättäväksi 30 miljoonalla eurolla
ja maksatusmäärärahaa 14 miljoonalla
eurolla. Summista on
muun muassa tarkoitus kustantaa
tänne haviteltujen ulkomaisten
huippututkijoiden palkkoja.
Täydentävän rahoituksen
osuus ensi kertaa
budjettikirjassa
Budjettikirjan yliopistolaitosta
käsittelevässä perustelutekstissä
mainitaan ensimmäisen kerran ulkopuolisen
rahoituksen osuus.
“Yliopistot jatkavat sisäisen rakenteidensa
ja toimintatapojensa kehittämistä
profiloitumalla painoalojensa
vahvistamiseksi ja laajentavat
toimintansa rahoituspohjaa
suoran budjettirahoituksen lisäksi
hankkimallaan täydentävällä
rahoituksella. Yliopistojen täydentävän
rahoituksen osuus on vähintään
36 prosenttia kokonaisrahoituksesta.
Täydentävän rahoituksen
tulee tukea yliopistojen perustehtäviä
ja niihin liittyviä tavoitteita.”
- Totta on, että tämä prosenttiosuus
36 lukee budjettikirjassa
ensimmäistä kertaa. Tällä halutaan
esittää eduskunnalle kokonaisrahoituksen
määrä.
Viime kevään yliopistojen
kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa
käsiteltiin myös ulkopuolisen
rahoituksensa määrää. Prosenttiluku
36 kuvaa koko yliopistolaitosta
koskevaa täydentävän
rahoituksen osuutta.
- Myös jatkossa aiotaan seurata
kokonaisrahoituksen kehitystä
ja tuoda esille koko yliopistolaitoksen
volyymi ja merkitys, Mattila
toteaa.
Merkittävimpänä yksityiskohtana
yliopistobudjetissa Mattila pitää valtuutusta uuden supertietokoneen
hankintaan. Tästä aiheutuu
valtiolle menoja vuosina 2007-
2009 enintään noin 10 miljoonaa
euroa.
- Tällä on vaikutusta toiminnan
ytimeen ja selkärankaan. Vanhentuneen,
vuonna 2002 uusitun
koneen takia on jääty jälkeen kansainvälisestä
kärjestä, mutta tämän
myötä päästään jälleen eturintamaan.
Vuokrakustannukset ovat jatkuvasti
yliopistoja hiertävä asia.
Vuokrat ja vuokrasopimuksen päivitettiin
viime vuoden budjetin
yhteydessä. Vuokrasopimusten
tarkistukset tehtiin elokuussa. Indeksisidonnaisuuden
nousu korotti
vuokria joissakin vanhoissa
kiinteistöissä.
Johtaja Mattila pitää ensi keväänä
valtiovarainministeriön
kanssa käytäviä kehysneuvotteluja
ratkaisevina vuokrien tulevan
kehityksen kannalta.
Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen:
Yliopistoille lisää suoraa tutkimusrahoitusta
Oulun yliopiston rehtorin Lauri
Lajusen mukaan budjetti ei ole
tuonut enää vuosiin yliopistoille
mitään yllätyksiä. Kehys on tiedossa
aina jo tulosneuvotteluissa eikä
niiden jälkeen tilanne juuri muutu.
- Olisimme todella tiukoilla, ellei
yliopisto olisi aloittanut kaksi
vuotta sitten sopeutusohjelmaa,
jonka avulla on tarkoitus säästää
yli 5 miljoonaa euroa, Lajunen toteaa
yliopistonsa tilanteesta.
Oulun yliopistossa täydentävän
rahoituksen osuus on vähän yli 30
prosenttia.
- Kilpaillusta rahoituksesta on
tullut pysyvä ilmiö viimeisten 15
vuoden aikana. Siihen kuitenkin
sisältyy sellaisia elementtejä, joita
on vaikea ennakoida, esimerkiksi
suhdanneherkkää elinkeinoelämän
rahoitusta.
- Yliopistot haluaisivat toimia
pitkäjänteisesti, mutta ulkopuolinen
rahoitus on lyhyttä. Pitkäjänteisen
perustutkimuksen tekeminen
pitäisi turvata.
Lajunen on huomannut, että
monissa ulkopuolisen rahoituksen
lähteissä hakemuksen laatu näyttelee
tärkeämpää roolia kuin itse
hankkeen sisältö. Oulussakin koulutetaan
kilpaillun rahoituksen hakemusten
laadintaan.
- Väitetään, että yliopistoilla on
liikaa avustavaa henkilökuntaa.
Ulkopuolisen rahoituksen hankinta
on vienyt siihen, että ainakin
meillä pitäisi palkata lisää sopimusjuristeja
ja EU:n byrokratian
tuntijoita.
Kehitys on Lajusen mukaan
vienyt siihen, että valtion budjetin
kautta tulevat rahat menevät opetukseen
ja tutkimusrahoitus pitää
sitten hakea muista lähteistä.
- Miksei voisi taata jokaiseen
oppituoliin perusrahoitusta, jonka
avulla professorit voisivat tehdä tehtäviään eikä heidän aikansa
menisi hakemusten rustaamiseen.
Nyt professori tulee usein tyhjään
laboratorioon, joutuu luomaan
tutkimusryhmän ja hankkimaan
jostain rahat.
Lajusella on muutama selkeä
resepti rahoitustilanteen parantamiseksi:
- Yliopistorahoitusta ei saa pienentää
ikäluokkien pienentyessä.
- Tutkimusjärjestelmään on
saatava lisää rahaa suoraan yliopistoille.
Miksi raha pitää kierrättää
Akatemian, Tekesin tai EU:n
kautta, Lajunen kysyy.
Kilpaillun rahoituksen
osuus ylittämässä
kipukynnyksen
Tieteentekijöiden liitto lähetti tiedotteen
16. syyskuuta, kun talousarvioesitys
annettiin eduskunnalle.
Liiton on mielestä yliopistoille
luvassa olevat määrärahat eivät
kata jatkuvasti lisääntyneitä tehtäviä.
Lisäksi niin sanotun täydentävän
rahoituksen osuus on ylittämässä
jo rahoitusta hankkivien kipukynnyksen.
Tieteentekijöiden liiton mielestä
täydentävän rahoituksen osuudeksi
budjettikirjaan kirjattu 36
prosenttia on aivan liian korkea
luku. Tutkimusrahoitusta hankkivien
työajasta menee jo nyt liian
suuri osa kilpaillun rahoituksen
keräämiseen ”tiedemarkkinoilta”.
Liitto olisi myös halunnut, että
apurahansaajien sosiaaliturvaan
parannuksia miettineen työryhmän
esitykset apurahansaajien sosiaaliturvaan
olisivat astuneet voimaan
jo vuoden 2006 alusta. Budjettiriihessä
sovittiin kirjattavaksi,
että apurahansaajat saatetaan
sosiaaliturvan piiriin 1.1.2007 alkaen.
Kirsti Sintonen
(painetun lehden s. 18-20) |