KOLUMNI

Risto Nieminen

Luostarin puutarhassa

Kesän ja alkaneen syksyn aikana on kuultu useita kriittisiä puheenvuoroja Suomen yliopistojen tilasta ja tasosta. Niitä on kuulemma aivan liikaa, ja niissä annettava opetus ja tehtävä tutkimus ovat keskinkertaista ellei peräti kehnoa tasoa. Opiskelu kestää liian kauan, ja valmistuvien taidot ja tiedot ovat sitä sun tätä. Suomesta puuttuvat kansainvälisen tutkimuksen tähdet, ja Suomessa näperrellään toisarvoisten asioiden parissa.

Kuten arvata saattaa, äänekkäimpiä arvostelijoita ovat olleet ne, joilla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta yliopistomaailmasta, tutkimuksesta puhumattakaan. Arvostelijat ovat niitä, jotka istuvat sponsoroiduissa “innovaatioseminaareissa” ja haikailevat globaalien yliopistobrändien perään. Heidän tietonsa Suomen yliopistojen todellisesta tilasta ovat puutteelliset ja väärät.

Suomalainen yliopistoissa tehtävä tutkimus menestyy erittäin hyvin kansainvälisessä vertailussa. Tämä on todettu moneen kertaan erilaisissa puolueettomissa arvioinneissa. Esimerkiksi Britannian hallituksen tieteellinen neuvonantaja professori David King on julkaissut Nature-lehdessä yksityiskohtaisen analyysin otsikolla Scientific Impact of Nations. Tässä vertailussa Suomi sijoittuu korkealle, Kingin termein “valioliigaan”. Suomalaisten tutkijoiden julkaisemien artikkelien impakti on tuntuva, varsinkin suhteutettuna maan kokoon. Suomen sijoitus maailmanlistalla on 9-11, ja taakse jäävät mm. Ranska, Italia, Israel, Australia, Espanja ja Japani, Venäjästä ja Kiinasta puhumattakaan. Suomi kuuluu samaan viiteryhmään Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Belgian ja Sveitsin kanssa. Tämä blokki tuottaa 13 % maailman siteeratuimmista artikkeleista, enemmän kuin Britannia tai Saksa ja häviää vain Yhdysvalloille. Blokin yhteenlaskettu väestömäärä (57 miljoonaa) on pienempi kuin Britannian, USAsta puhumattakaan, joita suomalaiset arvostelijatkin pitävät tieteen suurvaltoina Cambridgeineen ja Harvardeineen.

Esitetyn kritiikin asiantuntemattomuus tietysti sapettaa yliopistoihmisiä. Siitä huolimatta sitä ei tulisi kokonaan torjua, sillä muutoksen tuulet puhaltavat, ja parantamisen varaa on aina Vaikka yliopistoille globalisaatio on aina ollut arkipäivää, sen vaikutukset syvenevät. Myös Euroopan demografinen murros vaikuttaa yhä vahvemmin. Kiina ja Intia nousevat ajan oloon myös tieteen ja tutkimuksen suurvalloiksi. Teknologinen tutkimus- ja kehitystyö liikkuu hyvin nopeasti ja voi Suomesta poistuessaan murentaa hyvinvointimme peruspilareita.

Yliopistojen yhteistyö ja työnjako, taloudellisen toimintavapauden ratkaiseva lisääminen, uudet johtamistavat, palkitsemisjärjestelmien tuntuva parantaminen, infrastruktuurin rakentaminen… Työsarkaa riittää. Huippututkimusta ja laatuopetusta voidaan mahdollistaa ja kannustaa monin tavoin, ja niihin talkoisiin tarvitaan myös yritysten ja teollisuuden järjestöjen johtajia. Mainio tapa aloittaa on vaikkapa tehdä tuntuva lahjoitus Teknillisen korkeakoulun 100-vuotisjuhlakeräykseen…

“Laatua, ei määrää” on nykyisin usein kuultu hokema. Huipulle halutaan päästä monin tavoin. Kanadasta Suomeen tuotu “Finnish Research Chairs”-malli yrittää houkutella kunnon palkalla huippuprofessoreja tänne töihin. Malli on varmasti kokeilemisen arvoinen ja voi myös poistaa tulppia suomalaisten huippuprofessorien palkkakehitykseltä…

Eräs yritysjohtaja kutsui kritiikkipuheenvuorossaan yliopistoja luostareiksi, niissä kun on aikaa istua ja mietiskellä. Tarina kertoo synnintuntoon tulleesta toimitusjohtajasta, joka halusi päästä pois oravanpyörästä ja hakeutui luostariin keskustelemaan mahdollisuuksistaan päästä munkkikokelaaksi. Keskustelu apotin kanssa vahvisti vakaumusta. Johtaja oli kuitenkin tupakkamies, eikä luostarissa suhtauduttu suopeasti savutteluun. Hän tiedusteli kuitenkin varovasti, eikö edes yön hiljaisina tunteina voinut tupakoida samalla kun rukoili. Apotti vastasi: “Poikani, kysyt väärää asiaa. Sinun pitää kysyä, voiko rukoilla samalla kun tupakoi.”

Akatemiaprofessori Risto Nieminen toimii fysiikan professorina Teknillisessä korkeakoulussa.

(painetun lehden s. 21)