Seminaari etsi keinoja tohtorien rekrytoitumisen edistämiseksi
Tohtoreista lisäarvoa yrityksille
Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen
Akatemia ja Tieteentekijöiden liitto järjestivät
Tohtoreista lisäarvoa yrityksille
-seminaarin 17. lokakuuta Tieteiden talolla
Helsingissä. Seminaarissa ideoitiin
konkreettisia keinoja tohtoreiden työllistymisen
edistämiseksi ja todettiin,
että tutkijakoulu-sana on yksi rekrytoitumisen
esteistä.
Seminaarin avasi johtava asiantuntija Hannele
Pohjola Elinkeinoelämän keskusliitosta. Hänen mielestään
pitkäjänteinen innovaatiopolitiikka on tuottanut
Suomessa tulosta – niin koulutuksen, tutkimuksen,
teknologian kuin rahoituksenkin saralla. Suomen
elinkeinoelämän rakenne on tietointensiivistä.
Hannele Pohjola esitteli, kuinka tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus
on 1990-luvun puolivälistä kasvanut
maassamme lähinnä yritysten rahoittamana.
- Suomi tarvitsee korkealuokkaista tohtorikoulutusta
ja laadukas opetus edellyttää laadukasta perustutkimusta,
Pohjola totesi.
Pohjola lisäisi tohtoriakoulutuksessa yritysyhteistyötä
ja sen relevanssia.
- Yritykset eivät palkkaa tohtoreita, ne palkkaavat
henkilöitä, joista uskovat olevan hyötyä yritystoiminnalle,
hän lisäsi.
Asennevammaisia löytyy aidan
molemmilla puolilla
Ylijohtaja Anneli Pauli Suomen Akatemiasta kertoi
puheenvuoronsa aluksi mm. Industry-Academia -työryhmästä
ja sen ehdotuksista. Siinä halutaan mm.
kannustaa tutkijoita yrittäjyyteen ja yhteistyöhön yritysten
kanssa. Yhteistyön perustaan kuuluu Paulin
mukaan myös se, että yritysten tulee kehittää ydinosaamistaan
hyödyntämällä korkeatasoista tutkimusta,
edistämällä henkilökuntansa tutkijakoulutusta ja
palkkaamalla tohtoreita nykyistä enemmän.
- Elinkeinoelämän tietämystä tutkijankoulutuksesta
tulee lisätä, kuten myös yliopistojen käsitystä
siitä, mitä elinkeinoelämä odottaa valmistuneilta tohtoreilta.
Asennevammaisia henkilöitä tapaa edelleen
aidan molemmin puolin, Pauli huomautti.
Pauli kehittäisi tohtorintutkintoa edeltävää ja sen
jälkeistä tutkijankoulutusta nykyistä laaja-alaisemmaksi
ja työelämää monipuolisesti palvelevaksi. Onko
tämä ’mission impossible’, hän kysyi.
- Monitieteisyys, yrittäjyys, liiketoimintaosaaminen,
johtamistaito, immateriaalioikeusasiat, kansainvälistymistaidot,
yhteistyökyky, vuorovaikutustaidot,
Pauli luetteli laaja-alaisemman tutkijakoulutuksen
sisältöä. Tohtorintutkinnon keskeinen tavoite on kuitenkin
oman tutkimusalan syvällinen osaaminen, hän
muistutti.
Elinkeinoelämä voisi olla Paulin mielestä mukana
niiden kannalta relevanteilla olevien tutkijakoulujen
suunnittelussa ja toiminnassa. Jatko-opiskelijalle tulisi
myös nimetä tieteellistä työtä ja opintoja tukeva
ohjausryhmä, jossa olisi edustus yliopiston ulkopuolelta,
mielellään elinkeinoelämästä, jos se on väitöskirjan
sisällön kannalta eduksi.
Akatemialla on tarjolla rahoitusinstrumentteja
työelämässä olevien henkilöiden jatkokouluttautumista
varten. Ensi vuonna otetaan käyttöön rahoitus,
jonka mukaan hakijan työantajalle maksetaan 2000
euroa kuukaudessa kattamaan osa palkkakuluista.
Ehtona on, että väitöskirjatyöntekijä on yliopistossa
järjestelmällisen ohjauksen piirissä.
Ensi syksynä on ensimmäistä kertaa haussa uusi
rahoitusinstrumentti, jossa ensisijaisesti rahoitetaan
väitelleen tutkijan enintään vuoden mittaista siirtymistä
elinkeinoelämän palveluksesta työskentelemään
suomalaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa;
samoin yliopiston tai tutkimuslaitoksen palveluksessa
olevan väitelleen tutkijan työskentelyä yrityksessä.
Palkkaukseen osoitettavan Akatemian määrärahan
suuruus määräytyy hakijan tutkijapätevyyden
perusteella.
Tohtoritehtaista tohtorit tehtaisiin
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka
muistutti puheenvuoronsa “Tohtoritehtaista
tohtorit tehtaisiin” aluksi väitelleiden määrän räjähdysmäisestä
kasvusta: 1990-luvulla valmistui uusia
tohtoreita enemmän kuin siihen mennessä oli suomalaisista
yliopistoista yhteensä valmistunut.
- Edelleen ylivoimainen osa tohtoreista sijoittuu
yliopistosektorille. Vuoden 1999 lukujen mukaan 43
% tohtoreista työskenteli yliopistoissa, 22 % kunnissa
ja vain 15 % yrityksissä. Kansainvälisessä vertailussa
Suomen luvut ovat hälyttävän pienet yritysmaailman
osalta, sillä vain Italiassa, Portugalissa ja Unkarissa
oli yrityksissä työskentelevien tohtoreiden
määrä pienempi kuin meillä.
- Vaikka yritysten tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä
työskentelevien tohtoreiden määrä yli kaksinkertaistui
vuosien 1995-2002 aikana, heidän suhteellinen
osuutensa ei kuitenkaan noussut, sillä yritykset
palkkasivat näihin tehtäviin enemmän muita kuin
tutkijankoulutusasteen suorittaneita.
Puhakan mukaan erityisesti tutkijakoulujen kautta
väitelleiden “markkinoinnissa” yrityksille on ongelmia,
koska heidät rinnastetaan usein jatko-opiskelijoihin
– katsotaan, että tutkijaopiskelijoilta puuttuu
oikea työkokemus, jota yritykset arvostavat rekrytoinnissa.
- Olisiko yksi keino muuttaa nimikkeitä ja ryhtyä
kutsumaan väitöskirjan tekijää nuoremmiksi tutkijoiksi,
kuten esimerkiksi Euroopan unionin komissio
on ehdottanut.
Jos korkeista tohtoritavoitteista pidetään kiinni, on
Puhakan mielestä välttämätöntä, että tohtorit työllistyvät
tehtäviin, joissa he voivat käyttää hyödykseen
kiistatonta osaamistaan.
- Nyt valmistuvista 1400 tohtorista akateemiselle
uralle voisi eräiden arvailujen mukaan sijoittua maksimissaan
40 prosenttia. Loppujen täytyisi löytää itselleen
työpaikka joko muualta julkiselta sektorilta tai
sitten yrityksistä, kolmannelta sektorilta tai ulkomailta.
- Valtionhallinnon tuottavuusretoriikka samoin kuin kuumana vellova kuntakeskustelu vaikuttavat
molemmat samansuuntaisesti: julkisella sektorilla
näyttäisi pikemminkin olevan kyse henkilöstön vähentämisestä
kuin rekrytointien lisäämisestä. Työpaikkojen
olisi siten löydyttävä yksityiseltä sektorilta.
Puhakan mielestä näyttää siltä, että yrityselämä
ei tunnistaisi tai tunnustaisi sitä osaamispääomaa,
joka tohtoreilla on. Asenteiden muutosta tarvitaan
myös väitöskirjantekijöiltä.
- Kun uraa lähdetään määrätietoisesti rakentamaan,
on välttämätöntä, että väitöskirjan tekijä ja
ohjaaja keskustelevat eri vaihtoehdoista ja pohtivat
sitä, miten yksittäisen väitöskirjantekijän omaa urapolkua
rakennetaan.
Hukkainvestointi vai tulevaisuuden
pääomaa?
“Tohtoreiden rekrytointi – hukkainvestointi vai tulevaisuuden
pääomaa” oli otsikkona seminaarin paneelikeskustelulla.
Viiden tohtorin paneeliin osallistuivat
johtaja Sakari Karjalainen opetusministeriön
tiedepolitiikan yksiköstä, johtaja Pekka Pokela
EK:sta, tutkijakoulun johtaja Pirkko Härkönen Turun
yliopistosta sekä projektinjohtaja Ritva Niemelä
Glykos Oy:stä. Puhetta johti Tieteentekijöiden liiton
puheenjohtaja Antero Puhakka.
- Tohtorit ovat tulevaisuuden pääomaa, vastasi Sakari
Karjalainen heti paneelin otsikossa esitettyyn
kysymykseen.
Viime vuonna yritysten t&k-tehtävissä toimi 1333
tohtoria, joka on 119 enemmän kuin edellisenä vuonna.
Teollisuuden osuus tästä lisäyksestä oli kuitenkin
vain 24.
Karjalainen esitteli Bologna-maiden keskuudessa
laadittua tohtorintutkintojen eurooppalaista viitekehystä
(ns. Dublin description), jossa on määritelty
tohtorintutkinnon edellytyksiä.
- Tohtoreilta edellytetään kykyä toisaalta pitkäjänteiseen
työskentelyyn, toisaalta taitoa luoda projekteja
ja toimia niissä. Tohtorikoulutuksen tulee vastata
haasteeseen tarjoamalla vankkaa yleisosaamista,
josta voidaan jalostaa erityisosaamista.
Filosofian tohtori Ritva Niemelällä on tausta pitkänlinjan
tutkijana yliopistolla. Tutkimustulosten
kaupallistamiseen uskoen hän perusti kollegoineen
viime vuonna firman, joka myy omaa osaamistaan
koti- ja ulkomaille. Puolet firman 10 työntekijästä on
tohtoreita.
- Omalta osaltani pidän oleellisena, että meillä on
tohtoreita, jotka osaavat analysoida tuloksia. Mutta
vielä oleellisempaa on löytää fiksuja hyviä tyyppejä.
Tohtorin tutkinto ei ole itseisarvo, muttei siitä haittaakaan
ole, Niemelä totesi.
Professori Pirkko Härkönen vetää kuuden yliopiston
yhteistä lääkekehityksen tutkijakoulua.
- Opastaminen korkeatasoiseen tieteelliseen tutkimukseen
on tärkeintä, mutta samalla halutaan antaa
selkeä kuva lääketeollisuuden toimintatavoista.
Härkösen johtamasta tutkijakoulutusta valmistuneet
ovat työllistyneet hyvin, monet jo ennen tohtoroitumista.
Johtaja Pekka Pokela puhui osaamismarkkinoista,
joilla yritys ostaa ja myyjänä toimii tohtori.
- Voi olla, että joissakin yrityksissä luullaan, että
muut ominaisuudet heikkenevät, kun ihmisestä tulee
tohtori, voidaan esimerkiksi epäillä, osaako henkilö
keskustella.
Pokela kyllä ennakoi, että tarve tohtoreitten palkkaamiseen on kasvussa,
koska henkilöitä, jotka
osaavat ratkaista ongelmia
ja kyseenalaistaa,
tarvitaan yhä enemmän.
Pokela esitteli EK:n palkkatilastoihin
perustuvan
taulukon, jonka mukaan
keskusjärjestön jäsenyrityksissä
oli vuonna 2004
töissä 1028 tohtoria.
Teollisuuden puolella
näistä on 729, kun vuonna
2003 vastaavan luku
oli 575. (EK julkisti osaamistarvekartoituksensa
19.10. Ks. lehden sivu
30.)
- Tohtoreitten pitää
osata myydä osaamistaan
paremmin. Työnhakutilanteessa
tulee korostaa
projektityökokemusta,
jota yrityksissä arvostetaan.
Rekrytoinnin
simulointia ja
markkinointipaketti
Seminaariyleisö osallistui vilkkaasti keskusteluun.
Valion tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila-
Sundholm korosti, että yritykset etsivät “hyviä
tyyppejä”, joilla on kommunikointikykyjä, helikopteriajattelua.
- Pitää osata napakasti vastata, jos kysytään, mitä
osaat. Pitää olla taitoa selittää ymmärrettävästi, mitä
tutkimukseni tarkoittaa ‘maailmankaikkeudessa’.
- Ei pidä lähteä selvittämään aineiston keräämistä
yms, jos kysytään, mitä tutkimuksesi käsittelee.
Projektiosaaminen tulee tuoda paremmin esille, lisäsi
myös Sakari Karjalainen.
- Hyvien tyyppien lisäksi tarvitaan myös pelle pelottomia
– sieltä tulee levottomat ideat ja innovaatiot.
Mutta talo ei voi myöskään olla täynnä pelle pelottomia,
Ritva Niemelä sanoi.
Paneelissa tuli esillä monia hyviä ideoita tohtoreitten
työllistymisen edistämiseksi. Koska epätietoisuutta
on puolin ja toisin:tutkijakoulutettavat eivät tiedä,
mitä yrityksissä tehdään ja yrityksissä on epätietoisuutta
tohtoreitten osaamisesta, Pekka Pokela esitti,
että voitaisiin järjestää tilaisuuksia, joissa simuloitaisiin
rekrytointitapahtumia. Anneli Pauli kannatti ja
kysyi, miksei sellaisia sitten pidetä.
Mattila-Sundholm Valiosta ehdotti tohtoreille
markkinointipakettia, jossa korostettaisiin, miksi tohtori
olisi parempi kuin ‘eitohtori’.
Nokian teknologiapolitiikan
johtajaa Erkki
Ornamoa oli hengästyttänyt
Karjalaisen esittämä
lista tohtorintutkinnon
edellytyksistä.
- Tutkintoa ei pidä
mystifioida: se on kuitenkin
vain tietynlainen perustutkinto
– ei koko elämäniän
täyttymys. Kansainvälisyys
on sellainen
tekijä, jota tohtoreitten lisäarvona
ei voi liiaksi korostaa,
Ornamo huomautti.
Pirkko Härkönen
muistutti, että tutkijakoulussa
tohtoriksi pitäisi
valmistua neljässä vuodessa
eikä esimerkiksi
kovin pitkiä aikoja ulkomailla
ei voida järjestää.
Ritva Niemelä lisäsi, ettei
kaikkea opi neljän vuoden
tavoiteajassa, mutta
tuleville tohtoreille pitäisi
antaa lisätietoja siitä, missä voi täydentää tietojaan
esimerkiksi yrittäjyydestä.
Tutkijakoulu-termi on työllistymisen este
Loppupuolella keskustelua kävi selväksi, että tutkijakoulu-
nimitys haittaa tohtoreitten rekrytoitumista
yrityksiin. Tästä oli omakohtaista kokemusta jatkotutkintoa
tutkijakoulussa Lappeenrannan teknillisessä
yliopistossa suortittaneella Nina Salmelalla, joka
totesi, että varsinkin pienemmissä yrityksissä ei edes
tiedetä, mikä tutkijakoulu on. Rekrytointitilaisuudessa
häntä oli pidetty vain opiskelijana.
- Tutkijakoulu-sana on kamala, kiteytti asian EK:n
Pokela. Jos joku esittäytyy olevansa tutkijakoululainen,
ei se kyllä edistä hänen palkkaamistaan. Sen sijaan
tulee tuoda esille, missä olen parempi kuin joku
muu esimerkiksi maisterihakija, Pokela lisäsi.
Seminaarin loputtua vapaamuotoisessa keskustelussa
mietittiin korvaavaa nimitystä huonoksi osoittautuneelle
tutkijakoulu-termille. Tohtoriohjelma-nimitys
tuntui saavan useimpien hyväksynnän. Entä
mikä sitten olisi tutkijakoulussa väitöskirjaa tekevän
nimitys? Nuorempi tutkija?
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
Tohtoreille vinkkejä yritysten
rekrytointilanteisiin
Yritykset eivät palkkaa tohtoreita, vaan ne palkkaavat
henkilöitä, joista uskovat olevan hyötyä
yritystoiminnalle, joten:
- korosta projektiosaamistasi ja kokemuksiasi
tiimityöskentelystä
- korosta kansainvälisyyttäsi ja kielitaitoasi
- turha vaatimattomuus pois – älä pidä korkeaa
osaamistasi vakan alla
- ole ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen
- jos rekrytointitilanteessa kysytään tutkimuksestasi,
kiteytä selkokielellä ytimekkäästi
päätulokset, älä aloita kertomalla aineiston keräämisestä ja taustoista
(painetun lehden s. 26-29) |