Lisää arvostusta opetustyölle

Yliopistopedagogiikan arvostus on kasvanut, mutta edelleen virkanimityksissä opetustaidot jäävät tutkimusansioiden varjoon. “Suomalaisissa yliopistoissa opetuksen perustana ovat alan uusimmat tutkimustulokset. Mielestäni myös pedagogisten ratkaisujen pitäisi perustua tieteellisesti tutkittuun tietoon”, sanoo yliopistopedagogiikan professori Sari Lindblom-Ylänne.

Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset yliopistot pohjaavat voimakkaasti tutkimukseen. Maissa, joissa yliopisto-nimike on vapautettu laajempaan käyttöön ero ammattikorkean ja yliopiston välillä on häilyvä. Annettavan opetuksen taso kuitenkin vaihtelee suuresti.

- Joukossa on aina ollut loistavia opettajapersoonia ja toisaalta sellaisia, jotka tulospaineiden keskellä mieluiten keskittyisivät pelkkään tutkimukseen. Vuosien aikana opiskelijamäärä on kasvanut opettajaa kohden, se on lisännyt työmäärää ja työuupumista. Väsymys työhön heijastuu myös opiskelijoihin, professori Sari Lindblom-Ylänne toteaa.

Helsingin yliopistossa on viimeisten kymmenen vuoden aikana panostettu systemaattisesti opetuksen ja oppimisen laatuun ja näiden kehittämiseen. Keinoja opetuksen kehittämiseen ovat erilaisten yliopistopedagogiikan kurssien lisäksi opetusteknologiatukihenkilöt, jotka auttavat opettajia soveltamaan opetusteknologiaa opetustyössään. Heidän lisäkseen tiedekunnissa työskentelee yhteensä 15 pedagogista yliopistonlehtoria, joiden tehtävänä on tukea tiedekuntia ja laitoksia opetuksen kehittämisessä.

- Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikkö on yliopistopedagogista tutkimusta koordinoiva yksikkö. Koulutamme yliopisto-opettajia ja tutkijoita, samalla tutkimme sitä, mitä opetamme. Yliopistopedagoginen tutkimus on laaja alue, mutta keskeistä on tutkia yliopisto-opetusta ja -opiskelua tutkimusintensiivisessä työyhteisössä. Olemme kunnianhimoisia siinä suhteessa, että opetuksemme pohjautuu vankkaan tieteellisen tutkimukseen.

Vuorovaikutustaidot tärkeitä

Lindblom-Ylänteen mukaan hyvä opettajuus syntyy jo siitä, että opettaja alkaa analysoida omaa opetustaan ja tarkkailee myös opiskelijoiden oppimista. Ennen kaikkea hyvä opettaja on oman alansa asiantuntija ja opetuksessaan innostava. Opiskelijoiden keskuudessa tehtyjen kyselyjen perusteella myös he pitävät näitä tärkeimpinä ominaisuuksina, tosin niistäkään ei ole hyötyä, jos vuorovaikutustaidot ovat puutteelliset.

- Hyvällä opettajalla on luontainen vuorovaikutus oppilaiden kanssa ja hän nauttii opettamisesta. Opettajan täytyy kyetä miettimään oman alansa sisältöä opiskelijan kannalta ja pukea asiantuntemuksensa sellaiseen asuun, joka vastaa opiskelijan tasoa. Lisäksi opiskelijoita tulisi kannustaa omaan tieteelliseen ajatteluun. Mehän koulutamme eri alojen asiantuntijoita, siksi täytyy opettaa taitoa hankkia tietoa ja analysoida sitä. Uusien opetusmenetelmien kokeilu taas mielestäni vaatii jo yliopistopedagogista tietämystä, Lindblom-Ylänne huomauttaa.

Bolognan prosessi on välillisesti johtamassa siihen, että ohjaukseen liittyvien teemojen merkitys tulee korostumaan entisestään.

- Tiedämme, että gradut ovat yksi opintojen pullonkaula. Paine saada gradu valmiiksi ihanneajassa tulee olemaan yhä suurempi, tavoitteen saavuttamisessa hyvällä ohjauksella on keskeinen rooli. Kenties Bolognan prosessin myötä opetusta aletaan arvostaa enemmän ja ymmärretään, että mitä laadukkaampaa opetus on, sitä parempia tulevaisuuden asiantuntijoita yliopistosta valmistuu. Tutkimusansioilla on merkitystä rahoitusta hakiessa ja ne painavat eniten useimmissa virrantäytöissä. Olisi kuitenkin tärkeää, että yliopiston opetusvirkoja täytettäessä opetusansiot otettaisiin riittävästi huomioon. Opetusta ja tutkimusta ei pitäisi nähdä toistensa kilpailijoina, sillä molemmat ovat tärkeitä.

Opetusta koko ikä

Sari Lindblom-Ylänne nimitettiin lokakuun alussa yliopistopedagogiikan professorin määräajaksi täytettävään virkaan, missä tehtävässä hän on toiminut jo vuoden 2004 alusta lähtien. Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön johtajana hänen tehtäviinsä kuuluvat yliopisto-opetukseen ja -oppimiseen sekä erilaisten yliopiston opiskeluympäristöjen tutkimiseen liittyviä tutkimusprojekteja ja yliopistopedagogiikan opetus, suunnittelua ja kehittämistä sekä yliopisto-opettajien kouluttamista.

Entä mikä on sytyttänyt professorissa kiinnostuksen yliopistopedagogiikkaan?

- Olen aina ollut kiinnostunut oppimisesta ja opettamisesta. Olen entiseltä ammatiltani pianonsoiton opettaja ja mielestäni opettanut lähes koko ikäni. Heti valmistuttuani psykologian alalta maisteriksi minut valittiin tutkijaksi lääketieteelliseen tiedekuntaan suunnittelemaan lääketieteelliseen uudenlaista valintakoetta. Syntyi aineistokoe, jota nykyisin käytetään melko yleisesti valintakokeena. Tutkiessani valintakoetta ja sitä, miten se ennusti lääketieteen opiskelijoiden opintomenestystä, kiinnostuin yhä enemmän opetuksen tutkimisesta ja kehittämisestä. Siitä lähtien olen tehnyt tutkimusta yliopisto-oppimisesta ja - opettamisesta ja ollut erittäin aktiivisesti mukana kehittämässä yliopisto-opiskelua ja eri tieteenalojen opetusta.

Tutkimusyksikön nettisivuja selatessa huomio väistämättä kiinnittyy siihen, että kuvissa esiintyvät työntekijät ovat kaikki naisia.

- Yksikössä on kyllä ollut miehiäkin töissä. En osaa sanoa, mistä naisvaltaisuus johtuu. Kenties yliopistopedagoginen tutkimus kiinnostaa enemmän naisia, ainakin miespuolisia hakijoita on ollut kovin vähän. Tosin yliopistopedagogisessa koulutuksessa ei onneksi ole havaittavissa vastaavaa vääristymää, sillä kursseillemme osallistuvat sekä nais- että miesopettajat, Lindblom-Ylänne painottaa.

Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro

(painetun lehden s. 5-7