Uudistuksen kommentointia

Kustannuskertoimien säilyminen tärkeää

Pidämme hyvänä sitä, että yksittäisen tohtorintutkinnon painoarvoa vähennetään ja tutkimusta, tutkijakoulutusta ja taiteellista toimintaa kuvaavia kriteerejä monipuolistetaan. On hyvä, että maisteritutkintojen toteutuneet tulokset otetaan huomioon tuloksellisuuspuolella ja tulevaisuudessa myös kanditutkinnot huomioidaan. Taideyliopistojen erityispiirteenä on se, että tutkimukseen verrattava taiteellinen toiminta tapahtuu toistaiseksi paljolti taidekentällä ja siten vain pieni osa koulutuksen tuloksista näkyy yliopistolaitoksen sisällä. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta se on vahvuus, mutta rahoituksen kannalta heikkous.

Pidämme tärkeänä sitä, että maisteritutkinnoissa käytettävät koulutusaloittaiset kustannuskertoimet säilyvät ennallaan, koska esittävien taiteiden opetus on ydinalueellaan henkilökohtaista kontaktiopetusta ja tarvitsee myös teknisiä esityksiin liittyviä erityisresursseja.

Paula Tuovinen
rehtori, Teatterikorkeakoulu

Missä ovat todelliset kehittämislinjaukset?

Yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmän muistio ei sisällä mitään suuria muutoksia. Se on ymmärrettävää, kun työryhmä on ottanut lähtökohdakseen jatkuvuuden turvaamisen ja vain olennaisten muutostarpeiden sisällyttämisen malliin.

On perusteltua, että rahoitus on pitkäjänteistä ja vakaata, jotta yliopistoja voidaan rakenteellisesti kehittää pitkällä tähtäimellä. Tulosohjausjärjestelmän tulisi tukea valtakunnan tason kehittämislinjauksia, kuten esimerkiksi valtioneuvoston periaatepäätöstä julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämisestä. SYL:n mielestä työryhmän tulos on tältä osin hienoinen pettymys.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä todettiin muun muassa, että korkeakoulutusta ei laajenneta nykyisestään suurempien kokonaisuuksien kehittämiseen ja että yliopistojen on priorisoitava ja profiloiduttava. Koska tulosohjausohjausjärjestelmään tehtiin vain välttämättömiä muutoksia, voidaan kysyä miten järjestelmä auttaa toteuttamaan periaatepäätöstä. Yliopistojen pitää tulevaisuudessa kehittää toimintaansa, vaikka tulosohjaukseen ei vielä tullutkaan suuria muutoksia, mikäli työryhmän ehdotus toteutuu.

Erityisen tyytyväinen SYL on työryhmän avauksesta, että opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointi huomioidaan tulosohjauksessa.

Arttu Laasonen
puheenjohtaja, Suomen ylioppilaskuntien liitto

Ohjausta ollaan tiukentamassa

Pääpiirteissä tulosohjausmalli noudattaa aikaisempaa mallia. Ohjaus on kuitenkin selvästi tiukempaa, mitä helposti johtaa laskelmoituun optimointiin. Eli keskitytään sellaisiin kohtiin, jotka tuottavat parhaiten, esimerkiksi tohtorikoulutukseen ei kovin työllistävillä aloilla. Opetusministeriö joutuu tarkoin ohjaamaan eri alojen tutkintotavoitteita, muuten yliopistot mielellään asettavat tavoitteensa mahdollisimman korkealle.

Hyvää mallissa on sen antama rahoituksen ennakoitavuus. Myös tutkimus- ja julkaisuaktiivisuuden huomioon ottaminen on myönteistä.

Tiukka ohjaava luonne tuo mukanaan joukon huolestuttavia seikkoja. Suomen yliopistot joutuvat kilpailemaan keskenään, kun niiden pitäisi kilpailla kansainvälisillä forumeilla.

Opiskeluajan liittäminen tutkintototeutumiin saattaa helposti vaikuttaa opetuksen laatuun. Tässä yliopistot nimenomaisesti kilpailevat keskenään, jolloin houkutus painaa opiskeluaika alas on suuri. Väitös keskimäärin kolmessa vuodessa merkitsee taatusti tason laskemista. Opiskeluaika ei saisi Bolognan tässä vaiheessa olla tuloskohde, vaan siitä tulee ainoastaan antaa ansiopisteitä. Eräs TTYn arkkitehtuuriprofessoreista kysyi, miten tulevaisuuteen tähtäävä luova toiminta mahtuu malliin?

Jarl-Thure Eriksson
rehtori, Tampereen teknillinen yliopisto

Rahoitusmalli ei juuri muutu

Yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmän mietintö ei tuo mitään suuria muutoksia yliopistojen rahoitusmalliin. Koulutus, tutkijakoulutus, tutkimus ja yliopistojen laajuustekijä määräävät edelleen rahoituksen pääosan. Koulutuksessa ja tutkimuksessa on suurin painoarvo tutkintotavoitteilla, todellinen tutkintotulos vaikuttaa tuloksellisuusrahoituksen kautta. Mallissa on entistä selvemmin erotettu tavoitteet ja tulokset. Yliopistoille ja koulutusaloille ministeriön myöntämät tavoitteet voidaan nähdä sekä koulutuksen mitoituskeinona että tulosohjauksen hienosäätönä.

Tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen perusteella tuleva rahoituksen riippuvuus myös tutkimusaktiivisuudesta ja tutkijakoulutuksen volyymistä on tervetullut lisä puhtaan tavoiteresursoinnin rinnalle.

Tutkimuksen ja koulutuksen laatu ei nouse kriteereissä kovin selvästi esille. Tieteellinen julkaisutoiminta on mukana, mutta vain julkaisutoiminnan volyymin kautta.

Tapani Pakkanen
puheenjohtaja, Professoriliitto

Heikentyykö koulutuksen rahoitus?

Toteutuessaan Yliopistojen tulosohjauksen kehittämistyöryhmä III:n esitykset vakiinnuttaisivat nykytilanteen: ryhmä ei esitä korjauksia riittämättömään perusrahoitukseen vaan vakaa niukkuus jatkuisi.

Esitykset eivät toisi suuria muutoksia nykyiseen rahanjakomalliin ja esitetyillä muutoksillakin pyritään välttämään kohtuuttomat rahoituksen tason vaihtelut. Ryhmä korostaa tutkimusedellytysten vahvistamista ja pitemmällä aikavälillä onkin huolella seurattava, heikentääkö tämä jo nyt riittämätöntä koulutuksen rahoitusta. Opetusministerin korostama huipputason koulutus tarvitsee riittävän rahoituksen.

Positiivista esityksessä on, että koulutuksen rahoitus todetaan selkeästi budjettirahoitukseksi. Tutkimuksen kilpailtua rahoitusta taas selkeästi lisätään.

Tuula Hirvonen
puheenjohtaja, Yliopistonlehtorien liitto

Huutolaiskauppa jatkuu

Yliopistojen henkilöstön kannalta rahoitusuudistus ei ole onnistunut. Hyvästä henkilöstöpolitiikasta olisi tullut palkita selvästi enemmän kuin mitä nyt esityksessä on. Välillisesti rahoitusmallin muutoksen voidaan epäillä jopa heikentävän henkilöstön asemaa entisestään. Tämä perustuu siihen, että malliin on rakennettu elementti, joka saa yliopistot lupaamaan entistä enemmän tuloksia siinä toivossa, että oman yliopiston suhteellinen rahoitusosuus lisääntyisi.

Rationaalisina toimijoina yliopistot tulevat näin myös sitten tekemään, mutta kun kaikki tähtäävät oman suhteellisen aseman parantamiseen, on lopputuloksena nollasummapelin logiikan mukaan se, että rahoitus ei lisäänny, mutta yliopistot lupaavat tuottaa entistä enemmän tutkintoja entistä pienemmillä yksikköhinnoilla. Käytännössähän tämä tarkoittaa entistä enemmän tutkintoja samalla tai jopa vähemmällä henkilöstömäärällä, kun otetaan tuottavuusohjelman vaatimukset huomioon.

Mallissa tähän päästään siten, että tutkinnot otetaan huomioon toteutumina, mutta kuitenkin enintään tavoitteisiin asti. Tämä asettaa yliopistot entistäkin enemmän toisiaan vastaan ja ehkäisee yliopistojen yhteisrintaman muodostumisen ylisuuria tavoitteita vastaan. Opetusministeriöltä taitavasti junailtu.

Antero Puhakka
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto

Kriteerit ohjaavat tuottamaan mitä halutaan

Muutokset mallissa ovat maltillisia, mutta oikeansuuntaisia. On hyvä, että tutkimuksen tuloksellisuus saa enemmän sijaa.

Lisää erillisiä kriteerejä en kaipaa vaan mieluummin kokonaisvaltaisempaa tutkimuksen ja opetuksen arviointia lukumääriin perustuvan mallin sijaan. Kriteerit ohjaavat tuottamaan sitä mitä mitataan.

Matti Jakobsson
rehtori, Vaasan yliopisto

Kalliomäki:

Rahoituksen painopistettä yhä enemmän laadun perusteella määräytyväksi

- Yliopistojen tulosohjausjärjestelmää pohtineen työryhmän esitys yliopistojen rahoituksen painon siirtämisestä tutkimukseen kannustaa yliopistoja vahvistamaan tutkimuksen ja koulutuksen välistä yhteyttä. Laatu on otettu sekä perusrahoituksen että tuloksellisuusrahoituksen puolella painokkaammin mukaan, totesi opetusministeri Antti Kalliomäki tulosohjausuudistusta käsittelevän muistion luovutustilaisuudessa 26. lokakuuta.

- Rahoitusta uudistettaessa on pidettävä mielessä, että emme kaipaa pelkästään huipputason tutkimusta. Yliopistojen on annettava myös huipputason koulutusta siten, että opiskelijat voivat valmistua inhimillisessä ajassa.

- Yliopistojen toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että rahoitus on ennustettavaa. Vakautta pyritään tukemaan jatkossakin pitämällä perusrahoituksen osuus hyvällä tasolla. Näin yliopistojen toiminta on turvattu, vaikka rahoituksen painopistettä siirretäänkin laadun perusteella määräytyväksi. Ehkä olisin toivonut esitykseltä vähän rohkeampaakin siirtoa tähän suuntaan, ministeri lisäsi.

Kalliomäki puhui myös yliopistojen taloudellisen autonomian vahvistamisesta, jota on hänen mielestään vahvistettu monin toimenpitein.

- Voidaan kysyä, ovatko yliopistot osanneet täysimääräisesti hyödyntää niille annettuja mahdollisuuksia, ovatko niiden johtamisvalmiudet riittäviä ja toimintarakenteet tarkoituksenmukaisia? Parannettavaa löytyy tällä alueella, hän sanoi.

(painetun lehden s. 9-12)