Vuoden Professori Niklas Bruun:

Immateriaalioikeusasioiden tulisi kuulua tutkijoiden yleissivistykseen

- Teknologian kehityksen kärjessä olevan maan on oltava kärjessä myös IPR-osaamisessa. Immateriaalioikeuden perusteiden pitäisi kuulua jokaisen tutkijan yleissivistykseen ja niitä tulisi tutkimusetiikan ohella pakollisina opettaa kaikissa maan tutkijakouluissa, korostaa professori Niklas Bruun. Professoriliitto palkitsi Hankenin kauppaoikeuden professori Niklas Bruunin Vuoden 2005 Professorina. Nimitys julkistettiin Communicatio Academica -tapahtumassa 20. tammikuuta.

Professori Niklas Bruunia voi tituleerata vuonna 2000 perustetun IPR University Centerin isäksi. Hän on johtanut instituuttia alusta alkaen. Mukana yhteistyössä on viisi yliopistoa: Helsingin yliopisto, Turun yliopisto, Hanken, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu.

Lyhenne IPR tarkoittaa “Intellectual Property Rights”. Kyse on innovaatio- ja luovan toiminnan sekä tunnusmerkkien oikeussuojasta eli immateriaalioikeuksista (tekijänoikeus, patentit, mallisuoja jne). Instituutin tarkoituksena on edistää immateriaalioikeuden tutkimusta ja opetusta. Se on myös ryhtynyt aktiivisesti ajamaan yliopisto-opettajien, tutkijoiden ja hallintohenkilöstön kouluttamista immateriaalioikeusasioissa. Ensi syksynä alkaakin Helsingin yliopistossa näille kohderyhmille suunnattu koulutusohjelma.

- Yliopistojen yhteistyön merkitystä koulutuksen järjestämisessä ei voi liikaa korostaa. Jokaiseen yliopistoon ei voi luoda omaa organisaatiota, vaan immateriaalioikeuksia koskeva koulutus kannattaa hoitaa yhteistyönä.

Bruunin mielestä opetusministeriön tuki yhteistyölle olisi ensiarvoisen tärkeää. Tällä hetkellä IPR University Center ei saa lainkaan OPM:n suoraa tukea, vaan perusrahoituksesta huolehtivat jäseninä olevat yliopistot. Tämä vaikeuttaa koulutuksen tarjoamista tasapuolisesti kaikille yliopistoille.

- Instituutti on valmis organisaatio, jonka avulla opetusministeriön olisi helppo käytännössä edistää yliopistojen yhteistyötä, Bruun toteaa.

Viime vuosina immateriaalioikeuksien tärkeys on tiedostettu myös yliopistoissa ja niihin on perustettu innovaatioasiamiesten virkoja. Immateriaalioikeusalan kehitys on kuitenkin niin kiivasta, että on väärin tuudittautua uskomaan, että yksi henkilö kykenisi siitä selviytymään.

- Lainsäädäntö muuttuu koko ajan ja sen vaikutusten arviointi vaikeutuu. Informaation ja koulutuksen tarve kasvaa samaa tahtia. Vielä on matkaa siihen, että immateriaalioikeuksien tuntemus kuuluisi jokaisen tutkijan yleissivistykseen.

IPR-asiat esillä puheenjohtajuuskaudella

Suomen heinäkuussa alkavalla EU:n puheenjohtajuuskaudella IPR University Center järjestää immateriaalioikeuksiin liittyvän kansainvälisen konferenssin. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön tuella syyskuussa pidettävään tapahtumaan odotetaan ministeriöiden, lainsäätäjien ja tutkijoiden edustajia eri maista lähes 200. Tarkoituksena on käsitellä muun muassa EU:n yhteisiä linjauksia ja immateriaalioikeuksien sääntelyn toimivuutta.

Bruun tietää hyvin, missä jamassa EU:ssa ollaan immateriaalioikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Varsinkin tavaramerkkejä ja tekijänoikeutta koskevaa lainsäädäntöä on harmonisoitu runsaasti. EU-patentistakin on ollut puhetta, mutta hanke on ainakin toistaiseksi kariutunut muun muassa kielikysymykseen: mitä patenttiasiakirjoja tarvitsee kääntää ja mille kielille. Käytännön tasolla kysymys on kustannuksista ja periaatteellisesti kansallisten kielten asemasta EU:ssa.

Tutkijoiden oikeuksia tutkimustuloksiin ei ole harmonisoitu EU:n alueella. Korkeakoulukeksintöjä koskeva uudistus on Suomen lisäksi esillä esimerkiksi Ruotsissa, jossa asiaa koskeva komiteamietintö valmistui juuri ennen joulua.

- Saksassa, Tanskassa ja Norjassa lainsäädäntöä on jo muutettu helpottamaan korkeakoulujen mahdollisuuksia hyödyntää tutkimuksen yhteydessä syntyviä keksintöjä.

Korkeakoulukeksintölakiehdotuksessa vielä puutteita

Syksyllä 2004 annettu hallituksen esitys korkeakoulukeksintölaista on edelleen eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Asiantuntijoiden kuuleminen on kesken ja Bruunia kuultiin marraskuussa. Nyt arvioidaan, että eduskunnan pitäisi käsitellä ehdotus helmi- maaliskuussa, jolloin laki tulisi voimaan ehkä 1. 8.2006.

Eduskunnassa käsiteltävänä olevassa esityksessä on edelleen ongelmakohtia.

- Yliopiston saama hyöty, josta keksijän korvaus määräytyy, on ilmaistu epämääräisesti. On epärealistista miettiä yliopiston keksinnöstä saamaa hyötyä vasta silloin, kun siitä ryhdytään neuvottelemaan keksinnön tehneen tutkijan kanssa.

- Pitäisi olla erilaisia menettelytapoja neuvotella keksinnön arvosta – tällä hetkellä yliopistoilla ei ole tähän perinnettä eikä tietotaitoa. Jotta lain tarkoitus saavutettaisiin, tulisi yliopistoilla olla toimivat työkalut. Uuden järjestelmän toimivuus edellyttää uudenlaista ajattelua.

Bruun korostaa, että korkeakoulukeksintölaki edellyttää myös tutkimussopimuskäytäntöjen muuttamista.

Verkkoympäristön hankalat tekijänoikeudet

Viime vuosina internet on luonut tutkimus- ja opetusjulkaisuille uuden jakelukanavan. Tämän myötä tekijänoikeusasiat koskevat nykyisin suoraan jokaista kuluttajaa – aiemmin ne olivat lähinnä vain kirjoittajan ja kustantajan välisiä. Tekijänoikeusneuvoston puheenjohtajana verkkoympäristöön liittyvät tekijänoikeusongelmat ovat tulleet Bruunille tutuiksi.

- Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä verkkoympäristössä saa tehdä. Esimerkiksi mitä aineistoa saa linkittää omaan aineistoonsa, kun valmistelee kursseja jne. Ala hakee vielä muotoaan.

Haaste on iso varsinkin tieteelliselle julkaisutoiminnalle.

- Yliopistoväki kirjoittaa suurella vaivalla tieteellisiä artikkeleita, toimittaa niitä tieteellisiin lehtiin ja toimii review-tehtävissä. Sitten näiden samojen julkaisujen saaminen elektronisessa muodossa verkkoon yliopistojen käyttöön maksaa niille hirveästi.

- Ilman kaupallisia kustantajia ei pärjätä, mutta pelisääntöjä tulisi muuttaa. Pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki aineisto ei edellyttäisi kalliita lisenssejä. Ainakin oman yliopiston sisällä aineiston saatavuutta tulisi lisätä.

- Ongelmaan on onneksi ryhdytty kiinnittämään huomiota. Muun muassa opetusministeriön Open Access eli avointa tieteellistä julkaisutoimintaa koskevan työryhmämietinnön suositukset ovat hyvä ensi askel uuden tyyppiselle käytännölle.

Yhdistymisoikeutta kansallisesti ja kansainvälisesti

Niklas Bruunin kädenjälki näkyy lähes kaikissa viime aikoina valmistuneissa työelämän lainsäädännön uudistuksissa. Hän toimi puheenjohtajana tasa-arvolain uudistustyössä ja oli mukana sekä työsopimusettä vuosilomalain remonteissa. Parhaillaan hän on yhteistoimintalain uudistusta pohtivassa komiteassa, jonka työ valmistunee toukokuussa.

- Yhteistoimintalaki on saanut huonon maineen, kun se on liitetty lähinnä irtisanomistilanteisiin. Ytsanasta on tullut lähes kirosana ja silloin on vaarana, että koko asia menee metsään.

Komitean tehtävänä on miettiä, miten yhteistoiminnan asemaa voisi vahvistaa ja parantaa niin, että se palvelisi aitoa vuorovaikutusta ja työyhteisön kehittämistä eikä liittyisi pelkkiin ikäviin tilanteisiin.

Vaikka synkkiä tilanteita syntyy monilla suomalaisillakin työpaikoilla, toisenlaista perspektiiviä löytyy kansainvälisistä ympyröistä. Kansainvälisen työjärjestön ILOn arvostetun yhdistymisvapauskomitean jäsenenä Bruun on joutunut tutustumaan ay-aktiivien murhatapauksiin mm. Kolumbiassa.

Vuonna 2004 hän toimi jäsenenä ILOn korkean tason tutkimuskomissiossa, joka selvitti ammattiyhdistysloukkauksia Valko-Venäjällä. Siellä ay-toiminta on presidentin toimenpitein lähes tukahdutettu. Tutkimuskomission raportti jätettiin Valko-Venäjän johdolle syksyllä 2004. Koska Valko-Venäjä ei valittanut siitä Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, valtio on nyt sidottu raportin suosituksiin.

Jäsenyydestä haetaan vakuutusturvaa

Professori Bruunilla on yhdistymisoikeudesta ja aytoiminnasta tietoa ja taitoa teorian lisäksi myös käytännössä. Hän oli 1970-80 -lukujen taitteessa Tieteentekijöiden liiton edeltäjän Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liiton KATL ry:n hallituksen jäsen ja toimi liiton edustajana neuvoteltaessa assistenttiohjesäännöstä opetusministeriön kanssa.

Nykyiset ammattijärjestöt ovat hänen mielestään muuttuneet ennen kaikkea vakuutustoiminnan kaltaista turvaa antaviksi organisaatioiksi sen seurauksena, että suurin osa jäsenistöstä ei erityisemmin halua osallistua arkipäivän edunvalvontaan. Liiton jäsenyydellä haetaan turvaa hankaliin ja yllättäviin muutostilanteisiin.

- Työelämän riskialttius on lisääntynyt, joten jäsenet hakevat liitoista vakuutusten tapaista turvaa mahdollisesti eteen tuleviin ongelmatilanteisiin. Pelkän työttömyyskassaedun takia liittoihin ei liitytä, vaikka jäsenistöistä suurin osa onkin passiivijäseniä. Ammattijärjestöjä tarvitaan sen vuoksi jatkossakin, Bruun uskoo.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro