1/06

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Risko Piekka
    AKAVAn puheenjohtaja

     
     

    Ammattikuntaisuus on akavalaisten liittojen valtti

    – Vaikka yleinen järjestäytyminen on laskenut, akavalaisten määrä kasvaa edelleen. Siitä voi kiittää ammattikuntapohjaista järjestäytymistä. Akavalaiset liitot ovatkin jäsentensä tukena koko työuran ajan, kehuu AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka.

    Mitkä ovat akavalaisten liittojen vahvuuksia jäsenen näkökulmasta?

    Suurin vahvuus on ammattikuntapohjaisuus eli se, että akavalaiset valitsevat ammattiliittonsa tutkinnon tai ammatin mukaan. Näin akavalaiseen edunvalvontaan kuuluu myös kovan työmarkkinatoiminnan, kuten palkkojen ja verojen ohella myös ammatillinen edunvalvonta.

    Liittojen keskeinen tehtävä on myös edesauttaa jäseniään kehittymään ammatillisesti koko työuran ajan. Siksi akavalaiset liitot tarjoavat jäsenilleen mm. täydennyskoulutusta, uraohjausta ja työnvälitystä sekä julkaisevat ammattilehtiä ja -kirjallisuutta. Liitot pitävät myös yllä ammattikunnan tunnettavuutta ja nostavat oman alansa arvostusta.

    Ammattikuntapohjaisten liittojen vahvuus on juuri niiden jäsenläheisyys. Oma liitto tuntee jäsenen ammatin haasteet ja keinot niistä selviämiseen ja voi siksi seistä jäsenen tukena aina opiskeluajoista eläkeikään asti kaikissa työuran vaiheissa.

    Mitä pidät suurimpana haasteena järjestäytymiselle?

    Etenkään nuoret eivät ehkä tiedä, että monet työehtojen ja muiden etujen parannukset ovat pakansaajaliikkeen ansiota. Haasteenamme on saada korkeakouluista valmistuneet järjestäytymään yhtä hyvin kuin tähänkin asti. Korkeasta koulutuksesta on saatava tunnustusta ja arvostusta niin, että se myös näkyy konkreettisena “kolahduksena palkkapussissa”.

    Työmarkkinat ovat muuttuneet niin, että pysyvät, yhden työnantajan työsuhteet ovat katoamassa. Monet vastavalmistuneet joutuvat pätkätöiden puristuksiin. Kun työura ei ole pysyvä, voi ammatillinen järjestäytyminen unohtua, vaikka se juuri olisi tarpeen. Meidän pitää tavoittaa myös nämä ihmiset.

    Vaikka AKAVAn jäsenmäärä on jatkuvasti kasvanut, yleinen järjestäytyminen on laskenut 10 prosenttiyksikköä huippuvuodesta 1993. Oletko huolissasi järjestäytymisen yleisestä laskusta?

    On hienoa, että akavalaisten liittojen jäsenmäärä kasvaa. Olen toki huolestunut siitä, että yleinen järjestäytyminen on laskenut, sillä mitä suurempi osuus palkansaajista on järjestäytynyt, sitä suurempi vaikuttamismahdollisuus on. Toisaalta järjestäytymisasteen huippu nähtiin juuri laman aikaan, nyt olemme vain palanneet sitä edeltävälle tasolle.

    Näen järjestäytymisasteen laskun keskeisenä tekijänä silkan unohtamisen. Ihmisillä on muitakin keskeisiä työsuhdeturvaan liittyviä asioita kuin vain palkka. Onneksi akavalaiset järjestöt ovat toiminnassaan ottaneet tämän huomioon.

    Miten AKAVAn liittojen jäsenmäärän arvioidaan kehittyvän lähivuosina?

    Uskon, että akavalaisten määrä jatkaa kasvuaan. Arvioimme jäsenmäärän kasvuksi 10 000–15 000 jäsentä vuodessa. Jäsenmäärän kasvu osoittaa luottamusta akavalaisten liittojen toimintaan.

    Alakohtaisesti kasvu on suurinta yksityisellä sektorilla, sillä ensinnäkin uudet työpaikat syntyvät pääosin sinne. Erityisesti palvelusektori kasvaa. Mutta myös akavalainen julkinen sektori kasvaa, koska sielläkin tarvitaan yhä enemmän korkeasti koulutettua henkilöstöä.

    Onko AKAVAn liittorakennetta syytä muuttaa?

    AKAVAan kuuluu 31 jäsenjärjestöä. SAK:ssa ja STTK:ssa on viime vuosina nähty mittavia liittojen yhdistymisiä, mutta siellä järjestäydytäänkin pitkälti työnantajan mukaan. Meillä ammattikuntapohjaisuuden säilyminen on tärkeää.

    Tulevaisuudessa ammattikuntaperiaate vahvistuu yhä. Uskon, että se toteutuu nykyistä suurempina kokonaisuuksina, tiiviinä yhteistyönä tai liittofuusioina kuitenkin ehdottomasti ammattikunnan perinteet säilyttäen.

    Pystyvätkö kaikki liitot palvelemaan jäseniä, jotka vaativat yhä räätälöidympää palvelua?

    Haluan nostaa esille ennakoivan edunvalvonnan. Globalisaatio, EU:n kehitys, ikääntyminen, työn muuttuminen ja uudenlainen työvoimarakenne muuttavat myös akavalaisten työoloja.

    Työsuhteet ovat yhä epävarmempia: viime vuosina palkansaajat ovat joutuneet lukuisten yt-neuvottelujen ja irtisanomisten kohteiksi. Niiltä eivät ole säästyneet akavalaisetkaan. Niin ikään pätkätyöt lisäävät turvattomuutta. Järjestäytyminen on kuitenkin vakuutus epävarmuutta vastaan.

    Haasteet siis ovat kovat. Niihin vastaaminen edellyttää jatkuvaa uudistumista, mutta myös voimien yhdistämistä. Toivon ainakin, että liittojen keskinäinen yhteistyö olisi vielä nykyistä tiiviimpää. Joidenkin liittojen kannattaisi harkita esim. yhteisiä tiloja, toimistopalveluja tai jäsenrekisterin pitoa. Tämä voi tapahtua fuusioin tai hyvin laajoin keskinäisin yhteistyösopimuksin. Keskiössä pitää aina olla yksittäisen jäsenen mahdollisimman tehokas etujen hoitaminen.

    Yksityisen sektorin työnantajat yhdistyivät Elinkenoelämän keskusliitoksi (EK). Miten se vaikuttaa AKAVAan?

    Olemme neuvottelu- ja sopimustoiminnassa olleet valmiita tähän muutokseen jo pitkään. Olemme rakentaneet oman sateenvarjomme koulutettujen edunvalvonnalle kaikille sopimustoiminnan tasoille. Vuodesta 1995 lähtien neuvottelu- ja sopimustoimintamme on rakennettu niin, että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja Ylempien Toimihenkilöiden neuvottelujärjestö YTN hoitavat akavalaisten sopimustoiminnan. Käytännössä nämä kaksi järjestöä hoitavat työehtosopimusneuvottelut lähes kaikkien akavalaisten liittojen puolesta, vaikka muutamia erillissopimuksia onkin tehty. EK:n muodostuminen ei siis edellytä AKAVAlta neuvottelujärjestelmän muuttamista.

    Teksti: AKAVAn kiertoartikkeli
    Kuva: Eija Hiltunen