Ammattikuntaisuus on akavalaisten liittojen valtti
– Vaikka yleinen järjestäytyminen on
laskenut, akavalaisten määrä kasvaa
edelleen. Siitä voi kiittää ammattikuntapohjaista
järjestäytymistä. Akavalaiset
liitot ovatkin jäsentensä tukena
koko työuran ajan, kehuu AKAVAn puheenjohtaja
Risto Piekka.
Mitkä ovat akavalaisten liittojen vahvuuksia jäsenen
näkökulmasta?
Suurin vahvuus on ammattikuntapohjaisuus eli se,
että akavalaiset valitsevat ammattiliittonsa tutkinnon
tai ammatin mukaan. Näin akavalaiseen edunvalvontaan
kuuluu myös kovan työmarkkinatoiminnan, kuten
palkkojen ja verojen ohella myös ammatillinen
edunvalvonta.
Liittojen keskeinen tehtävä on myös edesauttaa
jäseniään kehittymään ammatillisesti koko työuran
ajan. Siksi akavalaiset liitot tarjoavat jäsenilleen mm.
täydennyskoulutusta, uraohjausta ja työnvälitystä
sekä julkaisevat ammattilehtiä ja -kirjallisuutta. Liitot
pitävät myös yllä ammattikunnan tunnettavuutta
ja nostavat oman alansa arvostusta.
Ammattikuntapohjaisten liittojen vahvuus on juuri
niiden jäsenläheisyys. Oma liitto tuntee jäsenen
ammatin haasteet ja keinot niistä selviämiseen ja voi
siksi seistä jäsenen tukena aina opiskeluajoista eläkeikään
asti kaikissa työuran vaiheissa.
Mitä pidät suurimpana haasteena järjestäytymiselle?
Etenkään nuoret eivät ehkä tiedä, että monet työehtojen
ja muiden etujen parannukset ovat pakansaajaliikkeen
ansiota. Haasteenamme on saada korkeakouluista
valmistuneet järjestäytymään yhtä hyvin kuin
tähänkin asti. Korkeasta koulutuksesta on saatava
tunnustusta ja arvostusta niin, että se myös näkyy
konkreettisena “kolahduksena palkkapussissa”.
Työmarkkinat ovat muuttuneet niin, että pysyvät,
yhden työnantajan työsuhteet ovat katoamassa. Monet
vastavalmistuneet joutuvat pätkätöiden puristuksiin.
Kun työura ei ole pysyvä, voi ammatillinen järjestäytyminen
unohtua, vaikka se juuri olisi tarpeen.
Meidän pitää tavoittaa myös nämä ihmiset.
Vaikka AKAVAn jäsenmäärä on jatkuvasti kasvanut,
yleinen järjestäytyminen on laskenut 10 prosenttiyksikköä
huippuvuodesta 1993. Oletko huolissasi
järjestäytymisen yleisestä laskusta?
On hienoa, että akavalaisten liittojen jäsenmäärä kasvaa.
Olen toki huolestunut siitä, että yleinen järjestäytyminen
on laskenut, sillä mitä suurempi osuus
palkansaajista on järjestäytynyt, sitä suurempi vaikuttamismahdollisuus
on. Toisaalta järjestäytymisasteen
huippu nähtiin juuri laman aikaan, nyt olemme
vain palanneet sitä edeltävälle tasolle.
Näen järjestäytymisasteen laskun keskeisenä tekijänä
silkan unohtamisen. Ihmisillä on muitakin
keskeisiä työsuhdeturvaan liittyviä asioita kuin vain
palkka. Onneksi akavalaiset järjestöt ovat toiminnassaan
ottaneet tämän huomioon.
Miten AKAVAn liittojen jäsenmäärän arvioidaan
kehittyvän lähivuosina?
Uskon, että akavalaisten määrä jatkaa kasvuaan. Arvioimme
jäsenmäärän kasvuksi 10 000–15 000 jäsentä
vuodessa. Jäsenmäärän kasvu osoittaa luottamusta
akavalaisten liittojen toimintaan.
Alakohtaisesti kasvu on suurinta yksityisellä sektorilla,
sillä ensinnäkin uudet työpaikat syntyvät pääosin
sinne. Erityisesti palvelusektori kasvaa. Mutta
myös akavalainen julkinen sektori kasvaa, koska sielläkin
tarvitaan yhä enemmän korkeasti koulutettua
henkilöstöä.
Onko AKAVAn liittorakennetta syytä muuttaa?
AKAVAan kuuluu 31 jäsenjärjestöä. SAK:ssa ja
STTK:ssa on viime vuosina nähty mittavia liittojen
yhdistymisiä, mutta siellä järjestäydytäänkin pitkälti
työnantajan mukaan. Meillä ammattikuntapohjaisuuden
säilyminen on tärkeää.
Tulevaisuudessa ammattikuntaperiaate vahvistuu
yhä. Uskon, että se toteutuu nykyistä suurempina kokonaisuuksina,
tiiviinä yhteistyönä tai liittofuusioina
kuitenkin ehdottomasti ammattikunnan perinteet
säilyttäen.
Pystyvätkö kaikki liitot palvelemaan jäseniä, jotka
vaativat yhä räätälöidympää palvelua?
Haluan nostaa esille ennakoivan edunvalvonnan. Globalisaatio,
EU:n kehitys, ikääntyminen, työn muuttuminen
ja uudenlainen työvoimarakenne muuttavat
myös akavalaisten työoloja.
Työsuhteet ovat yhä epävarmempia: viime vuosina
palkansaajat ovat joutuneet lukuisten yt-neuvottelujen
ja irtisanomisten kohteiksi. Niiltä eivät ole
säästyneet akavalaisetkaan. Niin ikään pätkätyöt lisäävät
turvattomuutta. Järjestäytyminen on kuitenkin
vakuutus epävarmuutta vastaan.
Haasteet siis ovat kovat. Niihin vastaaminen edellyttää
jatkuvaa uudistumista, mutta myös voimien
yhdistämistä. Toivon ainakin, että liittojen keskinäinen
yhteistyö olisi vielä nykyistä tiiviimpää. Joidenkin
liittojen kannattaisi harkita esim. yhteisiä tiloja,
toimistopalveluja tai jäsenrekisterin pitoa. Tämä voi
tapahtua fuusioin tai hyvin laajoin keskinäisin yhteistyösopimuksin.
Keskiössä pitää aina olla yksittäisen
jäsenen mahdollisimman tehokas etujen hoitaminen.
Yksityisen sektorin työnantajat yhdistyivät Elinkenoelämän
keskusliitoksi (EK). Miten se vaikuttaa
AKAVAan?
Olemme neuvottelu- ja sopimustoiminnassa olleet
valmiita tähän muutokseen jo pitkään. Olemme rakentaneet
oman sateenvarjomme koulutettujen edunvalvonnalle
kaikille sopimustoiminnan tasoille. Vuodesta
1995 lähtien neuvottelu- ja sopimustoimintamme
on rakennettu niin, että Julkisalan koulutettujen
neuvottelujärjestö JUKO ja Ylempien Toimihenkilöiden
neuvottelujärjestö YTN hoitavat akavalaisten sopimustoiminnan.
Käytännössä nämä kaksi järjestöä
hoitavat työehtosopimusneuvottelut lähes kaikkien
akavalaisten liittojen puolesta, vaikka muutamia erillissopimuksia
onkin tehty. EK:n muodostuminen
ei siis edellytä AKAVAlta neuvottelujärjestelmän
muuttamista.
Teksti: AKAVAn kiertoartikkeli
Kuva: Eija Hiltunen |
