Määräaikaisselvitys puuttuu
pätkätöihin myös yliopistoissa
Viime joulukuussa julkistettiin selvityshenkilö Kirsti
Palanko-Laakan selvitys: Määräaikaisen työn yleisyys,
käytön lainmukaisuus ja lainsäädännön kehittämistarpeet.
Selvityksen mukaan määräaikaisuudet ovat
lisääntyneet julkisella sektorilla. Valtiosektorilla määräaikaisten
osuus oli vuoden 2005 alussa suurempi
(24 %) kuin koko 2000-luvulla. Tutkimuksen taustalla
on hallitusohjelmassa esitetty pyrkimys vähentää julkisen
sektorin määräaikaisuuksia vakinaistamisen
avulla.
Määräselvitys sai ristiriitaisen
vastaanoton. Työmarkkinajärjestöt
kiittelivät selvityksessä esitettyjä
ehdotuksia, Elinkeinoelämän
keskusliitto EK kiirehti teilaamaan
selvityksen ehdotukset. Palanko-
Laaka nostaa selvityksessään esille
neljä ongelma-aluetta. Näistä
yksi on määräaikaiset palvelussuhteet
yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.
Tässä kirjoituksessa
keskitytään erityisesti Palanko-
Laakan selvityksen yliopistoja koskevaan
osaan.
Selvityksen mukaan eurooppalaisessa
vertailussa Suomen edellä
määräaikaisten määrässä ovat
vain Espanja, Puola, Portugali ja
Slovenia. Määräaikaisuus kohdistuu
Suomessa keskimääräistä
enemmän naistyövoimaan ja hyvin
koulutettuihin. Ulkopuolinen
rahoitus ja projektityö ovat lisääntyneet
ja niitä käytetään usein perusteluina
määräaikaisuuksien
käytölle.
Selvitys ja yliopistot
Palanko-Laaka käsittelee selvityksessään
valtiosektorin osalta erikseen
yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.
Yliopistojen henkilöstöstä
vuonna 2004 noin 60 % oli määräaikaisia.
Yliopistojen omien ilmoitusten
mukaan ns. aitoja määräaikaisia
oli 36,2 %. Aitoja määräaikaisia
eivät tilastoinnin mukaan
ole jatko-opintojaan suorittavat ja
asetuksen perusteella määräaikaisissa
viroissa olevat.
Ongelmat yliopistojen määräaikaisuuksissa
liittyvät Palanko-
Laakan mukaan pääasiassa ulkopuolisella
rahoituksella palkattuun
henkilöstöön. Määräaikaisen
tutkimusrahoituksen/projektin
perusteella käytetään määräaikaisia
virka- tai työsuhteita, jotka
usein vielä pätkitään projektia lyhyemmiksi
palvelussuhteiksi. Palanko-
Laakan mukaan yliopistoissa
hoidetaan projektiluonteisesti
sekä pysyviä tehtäviä että väliaikaisia
toimintoja. Näiden kahden
erottaminen toisistaan on usein
hankalaa, sillä niitä ei voida erot-
taa toisistaan niiden rahoituksen
perusteella. Projektin käyttäminen
määräaikaisuuden perusteena on
selvityshenkilön mukaan kyseenalaista
silloin, kun projektin mukainen
työ on yhteisön normaalia
ja jatkuvaa toimintaa.
Yliopistoissa käytetään paljon
määräaikaisuuksia kuitenkin
myös pysyvissä opetustehtävissä,
joissa ei ole asetuksen edellytystä
määräaikaiseen virkaan. Vuodesta
toiseen samoja opetustehtäviä
määräaikaisessa virkasuhteessa
tekevät esimerkiksi monet päätoimiset
tuntiopettajat, yliopistonopettajat
ja myöskin jonkun verran
yliopistonlehtorit ja lukuisat
muut eri nimikkeillä toimivat.
Selvityshenkilön mukaan sopimusten
ja määräysten ketjuttaminen
on valtiosektorilla yleistä yliopistoissa
ja tutkimuslaitoksissa.
Ketjusopimusten käyttö perustuu
yleisesti julkisen sektorin pysyvissäkin
toiminnoissa ulkopuoliseen
rahoitukseen. Näissä tilanteissa
ketjusopimukset on oikeuskäytännössä
katsottu usein laittomiksi.
Määräaikaisuuden perusteena ei
voi olla se, että määrärahat työntekijän
palkkaukseen myönnetään
vuodeksi kerrallaan työnantajan
budjettiin, kun kyse on kuitenkin
pysyvästä ja normaalista toiminnasta.
Toimenpide-ehdotukset
Varatuomari Palanko-Laaka katsoo,
että Suomen lainsäädäntö on
kohtuullisen hyvä eikä hän esitä
säädöksiin tiukennuksia määräaikaisten
työsuhteiden käytön perusteisiin.
Ongelmana on säädösten
kiertämismahdollisuus ja tulkinnanvaraisuus,
valvontamahdollisuuksien
puuttuminen, tietämättömyys
lakien sisällöstä, piittaamattomuus
niiden noudattamisesta,
muuttumattomat asenteet
jne.
Palanko-Laaka esittää lainsäädännön
uudistamista joiltain osin,
valvonnan tehostamista, työpaikkojen
yhteistyön kehittämistä ja
henkilöstöpolitiikan linjauksia.
Joiltakin osin esitetään jatkoselvitysten
tekemistä.
Lakimuutoksia koskevat
ehdotukset
Palanko-Laaka esittää työsopimuslain
selkiinnyttämistä ja täsmentämistä.
Lain perusteluissa on
syytä selkeyden vuoksi todeta se,
ettei julkisoikeudellisten yhteisöjen
palkkaukseen käytettävien varojen
budjettisidonnaisuus sellaisenaan
ole määräaikaisuuden peruste.
Itse laissa ja sen yksityiskohtaisissa
perusteluissa olisi selkiinnytettävä
se, milloin projekteiksi
organisoitu työ muodostaa perusteen
määräaikaisille työsopimuksille.
Selkiinnytyksellä on voitava
estää pysyvien toimintojen organisoiminen
sellaisiksi projekteiksi,
joiden tarkoituksena on kiertää
lain irtisanomissuojasäännöksiä.
Koska sama koskisi myös virkasuhteisten
lainsäädäntöä, vaikuttaisi
ehdotus myös yliopistojen
ketjutettujen sopimusten/määräysten
ongelmaan ja projekteiksi organisoituun
työhön. Esimerkiksi
joillakin yliopistojen erillislaitoksilla
pyöritetään ketjutetuilla sopimuksilla
pysyvää toimintaa vuodesta
toiseen.
Valvontaa koskevat
ehdotukset
Oikeusvarmuuden kannalta on
tärkeää, että määräaikaisuuden
perusteen laillisuus voidaan ratkaista
jo työsuhteen kestäessä.
Käsittelyelimeksi Palanko-Laaka
esittää työtuomioistuinta tai työneuvostoa.
Käsittelyelimen ratkaistavaksi
voisi saattaa sekä yksittäistä
työntekijää että koko työyhteisöön
määräaikaisuuksia koskevan
erimielisyyden.
Tämä olisi merkittävä parannus
ketjutettujen virkasuhteiden
osalta yliopistoissa. Nythän asian
voi riitauttaa vasta, kun palvelussuhde
yliopistoon on päättynyt.
Yksittäinen työntekijä ei useinkaan
uskalla hakea oikeussuojaa.
Jos määräaikainen riitauttaa sopimuksensa
perusteet, seurauksena
on se, että uutta sopimusta ei ole
enää tiedossa.
Palanko-Laaka ehdottaa myös
työsuojeluviranomaisten ja henkilöstön
edustajien valvontaoikeuksien lisäämistä sekä työpaikkojen
yhteistoimintamenettelyn kehittämistä.
Yhteistoimintamenettelyn
tulisi koskea myös määräaikaisten
työntekijöiden käytön periaatteita.
Muut ehdotukset
Selvityshenkilö tekee myös useita
muita toimenpide-ehdotuksia liittyen
muun muassa hyviin henkilöstöpoliittisiin
käytäntöihin sekä
raskauteen ja vanhemmuuteen perustuvaan
syrjintään määräaikaisissa
palvelussuhteissa.
Palanko-Laaka esittää tutkimusta
epätyypillisten työsuhteiden
yhteiskunnallisista vaikutuksista
koko kansantalouden ja kustannusten
oikeudenmukaisen jakaantumisen
kannalta, missä arvioinnissa
olisi mukana pilkkoutuneiden
työsuhteiden haitat yrityksien
ja työyhteisöjen sekä yksittäisten
työntekijöiden kannalta.
Lisäksi Palanko-Laaka ehdottaa,
että valtiovarainministeriön ja
opetusministeriön toimesta käynnistetään
pikaisesti yhteistyössä
ao. henkilöstöjärjestöjen kanssa
hanke, jossa luodaan menettelytavat
ja toimintaohjeet nykyisten
käytäntöjen muuttamiseksi niin,
että pysyviä toimintoja hoitaa vakinainen
henkilöstö.
Tätä ehdotusta kannatan lämpimästi.
Valtiovarainministeriön
ohjeet vakinaistamisesta eivät ole
juurikaan toteutuneet yliopistoissa.
Ohjeen matka valtiovarainministeriöstä
suuren yliopiston yksittäiseen
yksikköön on “liian pitkä”.
Ongelmat eivät korjaannu tilastointia
muuttamalla. Tehokas valvontamekanismi
puuttuu ja yliopistot
eivät ole sitoutuneita määräaikaisten
vähentämiseen. Nykyisistä
ohjeista huolimatta 10-20
vuotta saman yliopiston palveluksessa
määräaikaisena olleita henkilöitä
on paljon, puhumattakaan
alle 10 vuoden työskentelyjaksoista
määräaikaisena.
Mitä selvityksen jälkeen?
Työministeri Tarja Filatov vie esityksen
sosiaalipoliittiseen ministerityöryhmään.
Osa esityksestä
vaatinee valtion ja työmarkkinajärjestöjen
yhteistä valmistelua,
osa jäänee seuraavaan hallitusohjelmaan
ja osaa voidaan ryhtyä valmistelemaan saman tien, totesi
ministeri Filatov selvityksen luovutustilaisuudessa.
Eeva Rantala
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
Tieteen määräaikaisena sekatyöläisenä vuodesta 1992
Ma. yliassistentti Kirsti Lempiäinen
on ollut koko ajan vuodesta
1992 erilaisissa määräaikaisissa
palvelussuhteissa Tampereen yliopistossa.
Lyhin pesti on ollut kuukauden
mittainen ja pisin on ollut
2+1 -vuotinen Akatemian projekti.
Väliin on mahtunut myös pari
työttömyyskautta ja stipendikausia.
Työtehtävät ovat vaihdelleet
kurssisihteeristä yliassistentin sijaisuuteen
ja suunnittelijasta päätoimiseksi
tuntiopettajaksi. Yhteiskuntatieteiden
tohtoriksi Lempiäinen
väitteli vuonna 2003.
Mielenkiintoiset sisällöt ja yhteiskunnallinen
tutkimus ovat ne
tekijät, jotka saavat tieteen sekatyöläisen
pysymään yliopistolla
jatkuvassa epävarmuudessa.
- 43-vuotiaana on vaikea enää
nähdä, että voisi vielä sijoittua töihin
myös yliopiston ulkopuolelle.
Työkokemusta on ulkopuoleltakin,
mutta siitä on jo aikaa.
Lempiäisellä on myös kokemuksia
siitä, että feminististä yhteiskuntatiedettä
tutkinutta naistohtoria
kavahdetaan miesmaisterivetoisissa
virastoissa.
- Jossain vaiheessa uskoin siihen,
että suurten ikäluokkien eläkkeelle
siirtyessä yliopistouralle vapautuisi
virkoja. Nyt kuitenkin
tuottavuusohjelman ja yliopistoja
uhkaavien karsintalistojen takia
näyttää sitä, ettei valoa ole näkyvissä
vielä muutamankaan vuoden
päästä.
Lääkkeeksi yliopistojen pätkätyöläistilanteen
parantamiseksi Lempiäinen esittää tenure track -
tyylistä järjestelmää.
- Tätä mallia on vastustettu
muun muassa sen takia, että se
vähentäisi liikkuvuutta. Mielestäni
asia on kuitenkin päinvastoin:
rahan puute saa ihmiset pysymään
paikoillaan.
Yliopistojen määräaikaisuuksia
on perusteltu muun muassa sillä,
että siten saadaan työllistettyä
isompi joukko ihmisiä. Tämäkään
ei näytä käytännössä pitävän enää
paikkaansa – Lempiäinenkin näkee
lähipiirissään yhä enemmän
työttömiä tohtoreita.
Kirsti Lempiäisen mielestä
määräaikaisselvitykset on tarpeen,
mutta hän peräänkuuluttaa ministeriöiden
välistä yhteistyötä:
- Työ-, sosiaali- ja terveys- sekä
opetusministeriön pitäisi nyt yhteistyössä
miettiä parannuskeinoja
esimerkiksi siihen, miten työvoimatoimistot
kohtelevat työttömäksi
joutuneita jatko-opiskelijoita.
Lempiäinen toivoisi lisäksi, että
yliopistojen rehtoreita kiinnostaisi
tulospisteitten toivossa väittelijöiden
tilanne nykyistä enemmän.
Väitöskirjantekijöillä pitäisi olla
nykyistä turvatummat mahdollisuudet
saattaa työnsä päätökseen.
|
