Yliopistoja yhteen tuottavuuden nimissä?

Yliopistoja yhteen, väkeä vähemmäksi, virkapankkeja, palvelukeskuksia, korkeakoulukonsortioita, koulutusalojen verkostoitumista, yhtiöittämistä. Kovin valoisalta ei näytä yliopistojen ja niissä työskentelevien ihmisten kevät. Maaliskuu on yliopistolaitoksen koko tulevaisuuden kannalta ratkaiseva kuukausi. Tulevien vuosien kehyksiä puidaan kehysriihessä 21. päivä ja varsinaisia päätöksiä on luvassa 23. maaliskuuta.

Helsingin Sanomien kotimaan osaston ykkösjuttu 11. helmikuuta sai monelta yliopistoihmiseltä lauantain aamukahvit väärään kurkkuun. Koko sivun uutisessa kerrottiin, että opetusministeriössä on laadittu virkamiestyönä ehdotus useiden yliopistojen yhdistämisestä. Luonnoksen mukaan yhteen pistettäisiin Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Pohjois- Suomen yliopisto syntyisi fuusioimalla Oulun ja Lapin yliopistot sekä Kajaanin yliopistokeskus. Pääkaupunkiseudulla käynnistettäisiin hanke teknillisen, kaupallisen ja muotoilun alan yliopistokoulutuksen yhdistämisestä, mikä koskisi Teknillisen korkeakoulua, Helsingin kauppakorkeakoulua sekä Taideteollisen korkeakoulun muotoilun osastoa.

Maan valtalehden juttu sai aikaan lumipalloefektin koko mediakentässä. Rehtoreita on haastateltu eri välineissä, opiskelijajärjestöt ovat ottaneet kantaa, pääkirjoitus- ja mielipidesivut ovat täyttyneet kannanotoista.

Henkilöstön vähentäminen fuusiohankkeiden taustalla

Kaiken takana on maan hallituksen 15.3.2005 tekemä kehyspäätös julkisen palvelun ja hallinnon tuottavuuden kehittämistyöstä. Tämän mukaan valtiolla täytetään avautuvista työpaikoista vuoteen 2011 mennessä vain puolet. Valtiovarainministeriön 26.4.2005 tekemä päätös merkitsee opetusministeriön hallinnonalalle lähes 6000 ihmisen vähentämistä. Tämä luku kohdistuisi lähes yksinomaan yliopistoihin.

Opetusministeriö päätyi 14.10.2005 valtiovarainministeriölle toimittamassaan lausunnossa 1500 henkilön vähentämiseen vuoteen 2011 mennessä. OPM otti laskelmissaan huomioon vain yliopistojen toimintamenomäärärahoilla palkatut vanhuuseläkkeelle siirtyvät. Lausunnossa korostettiin myös niitä ristiriitoja, jotka henkilöstöleikkauksista aiheutuvat tutkimustoiminnan määrälle ja laadulle – tekijöille, jotka maan hallitus on toisissa asiakirjoissa määritellyt Suomen menestystekijöiksi.

Opetusministeriön viimesyksyiseen tuottavuuspaperiin sisältyi myös ehdotus virkapankista, johon koottaisiin eläköitymisen myötä vapautuvat vakanssit. Tuottavuuden nousua etsittäisiin lisäksi palvelukeskuksista, hankintatoimen uudistamisesta sekä joistakin muista hallinnon esikunta- ja tukitoimien muutoksista.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, joka edustaa akavalaisia julkisen sektorin liittoja ja niiden yliopistoissa työskenteleviä noin 15 000 jäsentä, antoi 14. lokakuuta julkisuuteen kannanoton, jossa se vastusti kaavailtuja henkilöstövähennyksiä. Professoriliiton valtuusto piti valtuustonsa antamassa julkilausumassa (26.11.) tuottavuusohjelmaan yliopistojen tukahduttamisohjelmana. Myös Tieteentekijöiden liitto on monissa tiedotteissaan ottanut asiaan kantaa.

Rehtorien neuvoston 1. marraskuuta julkistamassa manifestissa tuottavuusohjelmaa pidettiin yliopistojen autonomisen aseman vastaisena. Punakantisessa manifestissa korostettiin yliopistojen tehokkuuden huimaa kasvua. Rehtorien mielestä Suomi tarvitsee tulevaisuudessakin kattavan ja kansainväliseen kilpailuun kykenevän yliopistoverkon.

Konsortio- ja palvelukeskushankkeet etenevät

Kaikesta huolimatta tuottavuusohjelman valmistelut ovat jatkuneet. Opetusministeriön lokakuiset luvut eivät ilmeisesti ole tyydyttäneet rahaministeriötä, koska OPM:n virkamiesten on pitänyt kehitellä vielä järeämpiä konsteja. OPM:n talousjohtaja Eero Pulkkisen mukaan (HS 11.2.) “meidän tulee varautua siihenkin, että valtiovarainministeriön kauhuskenaario toteutuu”.

Yliopistojen yhdistämislistojen lisäksi mietinnässä ovat olleet muun muassa korkeakoulukonsortiot, joita onkin jo monin paikoin kehitelty. Lehtien palstoilta on saatu lukea yliopiston ja paikallisen ammattikorkeakoulun yhteistyön tiivistämisestä ainakin Kuopiossa, Oulussa ja Lappeenrannassa sekä ruotsinkielistä korkeakoulutusta koskevasta konsortiohankkeesta, jota vetää Åbo Akademi.

Lisäksi pohdinnassa on koulutusaloittainen verkostoituminen. Neuvon työryhmä teki linjauksia yhteistyön tarpeesta tekniikan alalla. Kauppatieteellisen koulutusalan tilanteesta on käynnistetty hanke.

Myös yhtiöittämisistä on kuulunut puheita. Mahdollisesti täydennys- ja ATK-keskukset ovat organisaatiouudistuksen ovella. Joidenkin yliopistojen “täykkärit” ovatkin jo yhdistyneet. Näin tekivät Taideteollisen korkeakoulun ja Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskukset viime joulukuussa.

Palvelukeskusten valmistelu etenee. Alustavien kaavailujen mukaan opetusministeriön hallinnonalan talous- ja henkilöstöhallintoa koskeva palvelukeskushanke pohjautuisi malliin, jossa yliopistot muodostaisivat oman kokonaisuuden ja loput hallinnonalan virastoista ja laitoksista omansa. Pisimmällä omissa suunnitelmissaan lienee pääkaupunkiseudun seitsemän yliopiston yhteisen talous- ja henkilöstöhallinnon palveluverkostohanke.

Säästöjä niin henkilötyövuosissa kuin euroissakin etsitään myös sähköisen asioinnin kautta. Verkkokurssit ja etäopiskelu valtaavat alaa yhä enemmän. Yliopistojen tulosohjauksessa siirrytään sähköiseen asiointiin tämän vuoden aikana. Suomen Akatemia on siirtymässä täysin sähköiseen hakuprosessiin.

Miten asia etenee tässä kuussa?

Opetusministeriö on luvannut esitellä suunnitelmiaan rakenteellisesta kehittämisestä ja tuottavuusohjelmasta yliopistojen johdolle 7. maaliskuuta. Yliopistojohdolle on kuulemma painotettu, että toteuttaminen on “yliopistoista kiinni eikä sanelupolitiikkaa aiota harrastaa”.

Eri ministeriöiden ja valtionvarainministeriön väliset kehysneuvottelut käydään viikoilla 9 ja 10. Valtioneuvoston kehysriihi pidetään 21. päivä ja varsinaisia päätöksiä tulevista kehyksistä on odotettavissa 23. maaliskuuta.

Kirsti Sintonen

Miten tuottavuusohjelma tulisi toteuttaa yliopistoissa?

Yliopistojen ei pitäisi kuulua tuottavuusohjelman piiriin

Yliopistojen ei pitäisi kuulua koko tuottavuusohjelman piiriin. Niiden toiminta ja toiminnan ehdot eroaavat täysin muusta julkisesta sektorista ja niiden määrällinen tuottavuus on jo noussut hurjasti 90-luvulta asti. Suomen Akatemia ja Tekeskin ovat ohjelman ulkopuolella. Tuottavuusohjelma ei ollut mitenkään esillä silloin kun kehitettiin yliopistojen uusia tulosindikaattoreita ja vie pohjan yliopiston pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Jos supistuksia tulee, ne eivät saa kohdistua opetukseen ja tutkimukseen. Supistukset tulee hoitaa yliopiston sisäisin toimin ja mahdollisesti alueellisten palvelukeskusten kautta, joita kehitetään yhteistyössä alueen muiden korkeakoulujen kanssa.

Tuottavuusohjelma on täysin ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joissa puhutaan yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen kehittämisestä.

Krista Varantola
rehtori, Tampereen yliopisto

Paras asiantuntija on yliopisto itse

Muista kuin opetus- ja tutkimustehtävistä eli ns. tukipalveluista vuoteen 2011 eläköityvien osalta voidaan aivan hyvin päästä yliopistokohtaisesti tulokseen, jossa noin puolet näin vapautuvista resursseista voidaan muuttaa opetus- ja tutkimusresursseiksi ja näin lisätä yliopistokohtaista tuottavuutta.

Paras asiantuntija tässä on kukin yliopisto omalta kohdaltaan. Tavoitteesta ja sen toteuttamisesta tulee sopia tulosohjausmenettelyssä eikä yksipuolisilla diktaateilla.

Esko Riepula
rehtori, Lapin yliopisto

Tulosneuvottelut ovat strategisen ohjauksen väline

Yliopistosektorin suunnittelun lähtökohtana tulee olla yhteiskunnan tiedon ja sivistyksen tason nostaminen ja korkeimman koulutuksen saaneiden tarve eri aloilla. Yliopistojen määrä ja koko tulisi mitoittaa tämän tarpeen mukaisesti ja resursoida yliopistot niin, että ne pystyvät toimimaan kansainvälisesti kilpailukykyisesti. Yliopistot ovat myös tärkein yhteiskunnalliseen tasa-arvoon vaikuttava instituutio ja korkeimman koulutuksen tasa-arvoinen saavutettavuus on myös yhteiskunnan tehokkaan resurssien käytön edellytys. Mielipiteeni on, että nykyinen yliopistolaitoksen mitoitus on sangen sopiva.

Jokaisen yliopiston vastuulla on tehdä tutkimusta ja kouluttaa asiantuntijoita sekä laadukkaasti että tehokkaasti. Strateginen ohjaus haluttuun suuntaan tulee tapahtua tuloskeskustelujen, siinä käytettävän ohjausmallin ja tuloksellisuuden seurannan kautta. Yliopistojen keinoja toteuttaa tavoitetuloksia ovat henkilöstöstrategia, henkilöstöpolitiikka ja henkilöstön palkkaaminen, joista päätöksenteon tulisi tapahtua yliopistoissa. Hallintoa on rationalisoitava ja järjestettävä se luotettavasti niin, ettei tuottavuusohjelmalla enää lisättäisi opetushenkilökunnan hallinnollisten töiden määrää. Julkisen sektorin kasvun hillitsemiseksi tai tuottavuuden nostamiseksi ei ole mitään tarvetta määrätä viroista yli sen, mitä budjettikehyksen asettamisesta seuraa. Yliopistohan rahoittaa suuren osan viroistaan myös ulkopuolisella rahoituksella, jolloin se ei edes lisää yhteiskunnan verorasitusta.

Tuottavuusohjelmaan vastaaminen tulisi perustua Opetusministeriön ja yliopistojen kiinteään vuorovaikutukseen. Yhteistyöllä tulisi hakea sellaisia ratkaisumalleja, joilla tutkimuksen ja opetuksen laatua voidaan edelleen ylläpitää ja kehittää. Turussa valmistellaan kolmen yliopiston yhteistyönä toimia, joiden avulla käytettävissä olevilla resursseilla saavutetaan mahdollisimman hyvät ja laadukkaat lopputulokset. Turussa on näkyvä ja toimiva itsenäisten yliopistojen muodostama verkosto, jota ollaan edelleen valmiita kehittämään. Tavoitteena on säilyttää kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä. Tiiviinä verkostona toimien voidaan synergisesti hyödyntää kunkin yliopiston erityisvahvuudet ja samalla säilyttää oman toimintakulttuurin aikaansaama innostunut ympäristö. Tämä on paras tapa yhdistää suuruuden ekonomia ja pienuuden joustavuus ja laatu.

Tapio Reponen
rehtori, Turun kauppakorkeakoulu

Vapautuvat resurssit kohdennettava opetukseen ja tutkimukseen

SYL:n mielestä keskustelu tuottavuusohjelmasta on lähtenyt väärille raiteille. Yliopistot vaikuttavat laajasti yhteiskuntaan, mitä ei ole huomioitu puhuttaessa henkilöstön vähennyksistä.

Yliopistojen hallinnossa on varmasti toimintoja, joihin säästötoimenpiteitä voidaan kohdistaa. Vapautuvia resursseja on kohdennettava opetukseen ja tutkimukseen, mikä on SYL:n mielestä paras keino kasvattaa yliopistojemme tuottavuutta sekä kansainvälistä kilpailukykyä.

Ilkka Wennberg
puheenjohtaja, SYL