Tohtorikoulutuksen tulevaisuus valokeilassa

Tohtorikoulutuksen kehittäminen nousi valokeilaan tammi- helmikuun vaihteessa, jolloin asiasta ilmestyi kaksi merkittävää raporttia. Niin kansainvälisen arviointipaneelin kuin opetusministeriönkin raporteissa korostetaan nelivuotisen rahoituksen turvaamisen tärkeyttä.

Korkeakoulujen arviointineuvoston nimeämä kansainvälinen arviointiryhmä julkisti 31. tammikuuta raporttinsa ’PhD Training and the Knowledge-Based Society: An Evaluation of Doctoral Education in Finland - Tohtorikoulutus ja tietointensiivinen yhteiskunta: Suomalaisen tohtorikoulutuksen arviointi’.

Arviointiryhmä suosittaa, että tutkijakouluissa pyrittäisiin tarjoamaan mahdollisimman monelle neljän vuoden rahoitus luomalla kansallisia tutkijantoimia. Tutkijakoulujen opiskelijoita tulisi ryhmän mukaan tukea aiempaa paremmin, jotta passiivisten opiskelijoiden ongelmat voitaisiin tunnistaa varhemmin ja heidän tilannettaan voitaisiin parantaa.

Ryhmän mielestä niille jatkoopiskelijoille, jotka eivät edisty opinnoissaan, voitaisiin asettaa maksuja. Niin sanotut passiiviopiskelijat vievät arviointoryhmän mielestä yliopistojen voimavaroja tuottamatta tutkintoja. Maksujen Tohtorikoulutuksen tulevaisuus valokeilassa lisäksi yliopistolla pitäisi olla mahdollisuus lopettaa jatko-opinnot tietyn määräajan kuten 3-7 vuoden jälkeen, mikäli tuloksia ei ala kuulua.

Tohtorikoulutukseen tulisi ryhmän mukaan saada yhtenäiset menettelyohjeet, jotka perustuisivat kansainväliseen vertaisarviointiin. Arvioinnissa tuli esille hyviä käytänteitä, joita tohtorikoulutuksessa on toteutettu. Korkean laadun ja tuloksellisuuden yhteys korostui niissä tohtorikouluissa, joissa oli tarjolla selkeää informaatiota, kurssiaineistoja, rekrytointiaineistoa, raportteja vuosittaisista konferensseista sekä informatiivisia webbisivuja. Arvioinnin mukaan tohtorikoulutukset, joilla oli vahva johtaja ja selkeästi määritelty tehtävä ja tarkoitus, toimivat tehokkaasti.

Arviointiin osallistui tohtorikouluja ja tutkijakouluja lähes kaikista yliopistoista. Arviointiryhmällä oli käytettävissään taustaaineistona mm. vararehtorikysely, opiskelijakysely ja arviointiin osallistuvien koulutusten (25) itsearviointiraportit. Arviointiryhmän puheenjohtajana toimi David D. Dill North Carolina Chapel-Hill -yliopistosta Yhdysvalloista.

Mihin unohtui työllistyminen?

Tieteentekijöiden liitto kommentoi tuoreeltaan arviointiraporttia. Liiton mielestä kansainvälinen paneeli unohti tohtoreitten työllistymiseen vaikuttavat tekijät. Korkeakoulujen arviointineuvoston nimeämän kansainvälisen työryhmän yhtenä tehtävänä oli tohtorikoulutuksen työelämäyhteyksien parantamisen miettiminen.

- Vuosittain valmistuvista 1400 uudesta tohtorista vain noin kolmannes työllistyy akateemiselle uralle. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman myötä yliopistoihin sijoittuvien määrä uhkaa pienentyä edelleen, joten nyt olisi korkea aika ottaa erilaiset uravaihtoehdot paremmin esille jo tohtorikoulutusvaiheessa. Tämä puoli jäi työryhmän työssä tyystin lapsipuolen asemaan, totesi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka.

Lisäksi raportissa keskityttiin Tieteentekijöiden liiton mielestä aivan liikaa tutkijakoulujen tilanteeseen. Kuitenkin edelleen valtaosa tohtorintutkinnoista syntyy tutkijakoulujen ulkopuolella. Suurimmat ongelmat koskevat juuri näitä väitöskirjantekijöitä.

Tieteentekijöiden liiton näkemyksen mukaan lukukausimaksujen käyttöönotto ei ole ratkaisu tohtoritehtailun ongelmiin. Syyt mahdollisiin viivästymisiin eivät ACATIIMI 2/ 2006 13 löydy liian helposta sisäänpääsystä, kuten raportissa väitetään, vaan rahoituksen epävarmuudesta ja pirstaleisuudesta sekä siitä, että väitöskirjaa tehdään muiden töiden ohella.

- Raportissa olikin kannatettavaa ehdotus siitä, että mahdollisimman monelle tutkijakoulutettavalle tarjottaisiin neljän vuoden rahoitus luomalla kansallisia tutkijantoimia. Nytkin tutkijakoulurahoitus on periaatteessa nelivuotinen, mutta silti liian monien tutkijakoulutettavien määräykset pätkitään vuoden pätkiin. Tähän ovat niin liitto kuin Suomen Akatemiakin puuttuneet monissa yhteyksissä, Puhakka huomautti.

Tohtorien sijoittumisen seuranta ajan tasalle

Tutkijankoulutuksen kehittämistyöryhmä luovutti 52 suositusta sisältävän muistionsa opetusministeri Antti Kalliomäelle tiistaina 7. helmikuuta. Opetusministeriön tiedepolitiikan yksikön johtaja ja työryhmän puheenjohtajana toiminut Sakari Karjalainen totesi luovutuspuheessaan, että työryhmä valmisteli asiaa “pitkään, hartaasti ja rakkaudella”. Opetusministeriö oli asettanut ryhmän vuonna 2002.

Tutkijakoulupaikkojen määrää tulisi työryhmän mukaan nostaa asteittain 2000 paikkaan vuoteen 2012 mennessä. Tohtorikoulutuksen tehostamista tulisi jatkaa niin, että tohtorin tutkinto suoritetaan pääsääntöisesti neljässä vuodessa. Työryhmä ehdottaa keinoja ohjauksen tehostamiseksi ja kehittämiseksi, jotta valmistumisajat pysyisivät kohtuullisina. Tohtorikoulutettaville tulisi sisäänottovaiheessa laatia henkilökohtainen tutkimus- ja opintosuunnitelma, joka ottaa huomioon tohtorikoulutettavan taustat ja motiivit.

TUKO-työryhmän raportti paikkasi työllistymiseen liittyvän näkökulman, joka oli päässyt unohtumaan kansainväliseltä arviointipaneelilta. Opetusministeriön työryhmän mukaan yliopistojen tohtorikoulutuksen pitäisi olla entistä vahvemmassa yhteistyössä tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa. Yhteistyö voisi toteutua yhteisten tutkijakoulujen ja muun koulutuksen kautta sekä lisäämällä tutkimusyhteistyötä ja tohtorikoulutettavien liikkuvuutta. Tohtorin tutkinnon tulee työryhmän mukaan antaa hyvät valmiudet tutkijan tehtäviin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Lisäksi tohtorikoulutetulla pitää olla valmiudet myös muihin vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Työryhmä katsoo, että tohtorikoulutuksen tulisi huomioida nykyistä paremmin tohtoreiden sijoittuminen valmistumisen jälkeen erilaisiin tutkijan ja muihin tehtäviin sekä työelämän asettamat odotukset tohtoreiden osaamiselle. Työryhmä suosittaa, että tohtoreiden sosiaalisten taitojen ja muiden työelämävalmiuksien parantaminen otetaan huomioon koulutuksessa ja tohtorikoulutettavia tuetaan urasuunnittelussa opintojen alusta lähtien. Lisäksi tohtorikoulutettavia tulisi rohkaista pohtimaan erilaisia uravaihtoehtoja ja kannustaa heitä jo koulutuksen aikana rakentamaan yhteistyösuhteita, jotka tukevat tohtorin sijoittumista osaamistaan vastaaviin tehtäviin työelämässä.

- Tohtorien työllisyys on säilynyt hyvänä, mutta enemmän heitä saisi kuitenkin työllistyä yksityisen sektorin puolelle, totesi opetusministeri Kalliomäki luovutustilaisuudessa. Sijoittumisen seurantaa hän piti välttämättömänä.

Miksei nimeä muuteta tohtoriohjelmaksi?

Tieteentekijöiden liitto antoi TUKO-työryhmän raportin julkistuspäivänä tiedotteen, jossa liitto tukee suosituksia, jotka liittyvät nelivuotisen rahoituksen turvaamiseen sekä tohtorien työllistymisen aktiivisempaan seurantaan. Myös tohtoritarpeen ennakointiin ja alakohtaisen tarpeeseen aiotaan kehittää entistä tarkempia ennustemalleja.

- Tieteentekijöiden liitto on jo pitkään edellyttänyt, että tohtoritehtailua pitäisi tarkastella alakohtaisesti. Eniten työllistymisvaikeuksia on biologian ja ympäristöalan tohtoreilla – joka kuudes työtön tohtori on juuri näiltä aloilta, puheenjohtaja Puhakka huomautti liiton tiedotteessa.

Työryhmä ehdottaa, että tutkijakoulujen englanninkielinen nimi ’graduate school’ muutetaan muotoon ’doctoral programme’. Tieteentekijöiden liitto ihmettelee, miksei suomenkielistä nimitystä esitetä muutettavaksi. Tutkijakoulu-sanan käyttöön sisältyy monia epäkohtia. Se haittaa niistä valmistuneiden tohtoreiden työllistymistä elinkeinoelämän puolelle, koska monet työnantajat pitävät heitä “koululaisina”. Liitto muistuttaa, että tohtorikoulutettavat eivät ole opiskelijoita tai koululaisia, vaan he ovat palvelussuhteessa tai apurahalla työskenteleviä tutkijoita. Tutkijakoulunimi aiheuttaa sekaannusta myös työvoimatoimistoissa ja nimitys voi olla työttömäksi jäävälle tohtorille työttömyysturvan este.

- Euroopan komissio on suosituksessaan korostanut, että tohtorikoulutettavia kutsuttaisiin tutkijoiksi (’early stage researchers’). Tätä suositusta pitäisi ehdottomasti noudattaa myös Suomessa, totesi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka.

Tutkijakoulun nimiongelma nousi esille myös luovutustilaisuudessa. Sakari Karjalaisen mukaan aiheesta käytiin työryhmässä perusteellinen keskustelu.

- Tutkijakoulu on kuitenkin jo muodostunut brändiksi. Suurimmat ongelmat ovat juuri englanninkielisessä nimessä, koska joissain maissa graduate school -laitoksissa koulutetaan paitsi tohtoreita myös maistereita.

- Valmistuneiden tohtoreiden sosiaaliset valmiudet pitää olla sellaisia, että he työllistyvät tutkijakoulunimikkeestä huolimatta, Karjalainen lisäsi.

Luovutustilaisuudessa oli paikalla useita työryhmän jäseninä. Professori Yrjö Neuvo totesi, että nimiasia on sellainen, joka kyllä kannattaa pitää mietinnässä myös jatkossa.

Kirsti Sintonen