Yliopistojen tuottavuutta etsimässä
Valtioneuvoston
käynnistämä valtion
virastojen tuottavuusohjelma
on
käynnistänyt ennennäkemättömän
käymistilan
useilla valtionhallinnon
aloilla.
Ohjelman lähtökohta
on perusteltavissa.
Ikäluokkien pienentyessä
valtionhallinnon
osuus työmarkkinoista
ei voi kasvaa.
Ohjelman toteutuksessa
on ollut esillä
lähinnä kaavamainen leikkurimalli, jossa avautuvista
viroista vain osa täytettäisiin. Siitä tulee luopua,
sillä saneeraustarve ja mahdollisuudet ovat hyvin erilaisia
eri hallinnon aloilla.
Tuottavuusohjelman kaavamainen toteutus yliopistoissa
olisi erityisen ongelmallista. Yliopistojen
tuottavuuden tulee sinänsä olla korkealla tasolla,
mutta nyt esitetyt keinot olisivat enemminkin tuottavuutta
alentavia. Yliopistolaitoksen tuottavuus on
kehittynyt viime vuosikymmenenä erittäin nopeasti
kaikilla tutkinto- ja tutkimusmittareilla mitattuna.
Tuottavuuden kasvu on saatu aikaan voimakkaalla
tulosohjauksella. Opiskelijamäärät ovat kasvaneet
huomattavasti, opettajien määrän pysyessä lähes ennallaan.
Kilpailutetun ulkopuolisen rahoituksen suhteellinen
osuus on myös kasvanut huomattavasti, tuoden
huomattavasti lisävelvoitteita professoreille ja
muille tutkimusta ohjaaville. Tämä näkyy erityisen
selvästi yliopistojen työaikatutkimuksissa, joissa
opettajien todellinen vuosityöaika ylittää selvästi1600
tunnin virkaehtosopimuksen. Professorien keskimääräinen
viikkotuntimäärä on lähellä 50 tuntia. Yliopistojen
tehokkuus perustuu siten enenevässä määrin
palkattoman ylityön tekemiseen. Virkojen vähentäminen
johtaisi opiskelijamäärien leikkauksiin ja vahingoittaisi
tutkimusjärjestelmää. Se myös sammuttaisi
monen nuoren tutkijanuran kehittymisen.
Yliopistojen tuottama tulos, tutkimus ja korkein
koulutus, on tärkeä kulmakivi kansallisessa selviytymisstrategiassa.
Virkaleikkaukset ovat räikeässä ristiriidassa
yliopistoille asetettujen tavoitteiden kanssa
ja vaarantavat tutkimukseen ja osaamiseen perustuvien
tulevaisuudenodotusten toteutumisen.
Opetusministeriö on suunnitellut tuottavuusohjelman
toteuttamista yliopistoissa. Ministeriön esityksen
lähtökohtana on vapautuvien resurssien uudelleensuuntaaminen
ja ensisijaisesti hallintorakenteiden
tehostaminen. Kustannussäästöjen löytyminen
tuottavuudeltaan tiukalle viritetystä yliopistolaitoksesta
ei tule olemaan helppoa. Tukitoimintojen saneeraus
ei saa johtaa hallinto- ja avustavien tehtävien siirtymistä
opettajien ja tutkijoiden tehtäväksi. Tällainen
kehitys johtaisi nopeaan tuottavuuden laskuun.
Tuottavuusohjelman seuraavissa vaiheissa opetusministeriön
ja valtiovarainministeriön neuvottelut
tulevat olemaan keskeisessä roolissa. Opetusministeriön
vaativa tehtävä on yliopistolaitoksen erityisaseman
puolustaminen ja tehokkuusajattelun suuntaaminen
yliopistojen toiminnan vahvistamiseksi.
Keskeisessä roolissa tulevat olemaan myös poliittiset
päättäjät, jotka joutuvat ratkaisemaan kantansa koulutus-
ja tutkimuspolitiikkaan. Käytännössä yliopistojen
tulevaisuus hahmoteltaneen eduskuntavaalien
jälkeisessä hallitusohjelmassa. Vaalivuodesta tulee
siis yliopistoväellekin mielenkiintoinen.
Tapani Pakkanen
Puheenjohtaja
Professoriliitto
|
