Pirjo Kontkasen maaliskuun alussa tarkastettu väitöskirja käsitteli tekijänoikeuksia yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa.

Miksi keksinnöt mutta ei
tekijänoikeus

Yliopistoissa tehdyt keksinnöt ovat olleet tarkasteltavana tavalla tai toisella jo monen vuoden ajan. Usein jää miettimään, miksi ensisijaisesti keksintöoikeuksien hallinnointi yliopistoissa koetaan niin tärkeäksi asiaksi, kun yliopistoissa huomattavasti enemmän luodaan aineistoja, joihin liittyy tekijänoikeuksia, ei keksintöoikeuksia.

Tekijänoikeus tulee esille mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Jokainen vähänkään omiin ajatuksiin perustuva kirjoitus, seminaariesitelmä, artikkeli tms. kirjallinen tuotos saa tekijänoikeuslain mukaista suojaa. Kun tutkimuksen yhteydessä kerätään tutkimustietoa ja tiedoista tehdään hyvillä hakuominaisuuksilla toimiva tietokanta, tietokannan tekijälle syntyy tekijänoikeuslain mukainen oikeus tietokantaan. Tietokantaan syötetyt aineistot voivat lisäksi erikseen saada tekijänoikeussuojaa. Kun lääketieteellisen tutkimuksen yhteydessä otetaan kuvia vaikkapa silmänpohjista, syntyy kuvan ottajalle tekijänoikeuslain mukainen suoja. Kun tutkimuksen yhteydessä luodaan kyselylomakkeita, voi lomakkeen tekijä saada tekijänoikeuslain mukaista suojaa. Kun opiskelijoille halutaan opettaa kääntämistä ja oppilaat haluavat tehdä käännöksiä omina opinnäytetöinä, on alkuperäisten tekstien tekijöillä tekijänoikeus alkuperäisteksteihin ja kirjoittajilta on pyydettävä lupa opinnäytetöiden julkistamiseksi.

Joka kerta, kun käytetään tekijänoikeuden alaista aineistoa, joudutaan arvioimaan, saako aineistoa tekijänoikeuslain rajoitussäännösten mukaan käyttää vai pitääkö tekijältä, useimmiten useilta tekijöiltä, erikseen pyytää lupa. Tekijänoikeuslain säännösten ymmärtäminen ja soveltaminen muuttuviin työskentely- ympäristöihin ei taas ole ollenkaan helppoa ja yksinkertaista.

Tekijänoikeus ja verkko-opetus

Nykyään korostetaan verkko-ympäristön merkitystä opetuksessa, ja verkko-opetuksen määrää halutaan lisätä. Kun kartoitetaan käytännön kokemuksia verkko- opetuksen toteuttamisesta, yhtenä ongelmana pidetään tekijänoikeuksien hallinnoinnin vaikeutta. Opetusprojekteja tekeville henkilöille tulee usein yllätyksenä, ettei yliopistolla ole mitään oikeutta luovuttaa edes omassa yliopistossa tehtyä aineistoa käytettäväksi projektissa, vaan projektin toteuttajien pitäisi aina pystyä tavoittamaan kaikki tekijät, ja käyttöehdoista olisi sovittava yksittäisten tekijöiden kanssa.

Vuoden 2007 alusta lukien tulee voimaan tekijänoikeuslain 14 §:n uudet säännökset, joiden perusteella opetuksessa voidaan valmistaa kappaleita tekijänoikeuden alaisesta aineistosta ja välittää tällaista aineistoa verkossa. Verkko-opetuksen antamista on tarkoitus helpottaa.

On kuitenkin syytä lukea tarkkaan, mitä käyttöoikeuksia säännös antaa. Aineistoja joudutaan usein muokkaamaan, kun niitä laitetaan verkkoon, ja pientä aineiston muokkaamista verkkoympäristöön on yleensä pidetty sallittuna. Jos aineistoja joudutaan muokkaamaan vähänkin enemmän verkkoympäristöön sopivalla tavalla tai jos oppimateriaaleja käännetään vaikkapa toiselle kotimaiselle kielelle, on otettava huomioon myös muita tekijänoikeuslain säännöksiä. Tekijänoikeuslaki antaa jotain käyttöoikeuksia, mutta järkevien verkko-opetushankkeiden toteuttaminen voi usein edellyttää myös muita kuin tekijänoikeuslain 14 §:n mukaisia käyttötapoja.

Lopputulos varmasti onkin, että oikeuden haltijoiden etsiminen ja tapauskohtainen sopiminen, mikä tällä hetkellä vaikeuttaa projektin toteuttamista, jatkuu edelleen vuoden vaihteen jälkeen. Jotta projektien yhteydessä ei myöhemmin tule eteen tilannetta, että tekijä yllättäen, kesken opetusprojektin kieltää jonkin aineiston käytön tai tilannetta, että huomataan aineiston käyttöoikeuksien olevan riittämättömät, on lakimiehen paras neuvoa tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttämiseksi sopia aineiston käytöstä yksityiskohtaisesti jokaisen aineistoa luovuttavan henkilön kanssa.

Tietokannat tutkimuksessa

Tutkimuksessa käytetään yhä enemmän tutkimusvälineinä tietokantoja ja tietokantojen toimintoja ohjaavia ohjelmia. Silloin kun tietokannat ovat yliopisto- osaamisen tuloksia ja sisältävät yliopistoissa tehtyjä tutkimustuloksia, olisi kohtuullista, että tietokannat olisivat yliopistoissa käytettävissä tehokkaasti kaikenlaisen tutkimuksen yhteydessä.

Se, kenelle oikeudet tietokantoihin sekä niihin sisältyviin ohjelmiin kuuluvat, ei kuitenkaan ole käytännössä selvää ja helposti määriteltävissä. Yliopistotutkijoiden ja -opettajien tekemistä tietokannoista ja tietokoneohjelmista on tekijänoikeuslaissa lisäksi omia erityissäännöksiä.

Tietokantoihin liittyvät tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet eivät estä tietojen etsimistä tietokannoista. Mutta jos tietokannoista pitää ottaa olennainen osa tai tietokantoja pitäisi kehittää hyödyttämään myös muita tai myöhemmin esille tulevia tarkoitusperiä, ei tietokantoja voi käyttää ilman tietokantaoikeuden haltijan lupaa.

Tutkijat ja opettajat sekä tekijöinä että aineiston käyttäjinä

Tekijänoikeus ja tekijän määräysvalta ovat hyviä asioita ja tutkijoiden ja opettajien itsenäisyyttä ja vapautta vaalivassa yliopistoyhteisössä puolustettavissa. Tekijänoikeuksia tarkastellaankin usein tekijän näkökulmasta.

Nykyään kuitenkin korostetaan yhä enemmän myös tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttäjien näkökulmaa ja käyttäjien oikeuksia. Ennen kuin viimeiset muutokset tekijänoikeuslakiin hyväksyttiin ennen vuoden vaihdetta, käytiin paljon keskustelua siitä, kuinka pitkälle tekijänoikeuslain säännökset voivat rajoittaa tavallisen ihmisen oikeutta kopioida esim. musiikkia.

Samalla tavalla tekijänoikeuksia olisi hyvä tarkastelle käyttäjien ja aineiston käyttämisen näkökulmasta myös yliopistotutkimuksen ja -opetuksen yhteydessä. Käyttäjinä tutkijoilla ja opettajilla on yliopistoissa erityisiä oikeuksia. Kun tekijänoikeuden alaista aineistoa käytetään yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa, yliopiston tulisi voida turvata sekä tekijöiden oikeudet että tutkijoiden ja opettajien tutkimus- ja opetusoikeudet.

Yliopistoyhteisön toiminnan turvaaminen yhteinen etu

Yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa käyttäjät ovat usein myös aineiston tuottajia. Kun tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttäminen tutkimuksessa ja opetuksessa aiheuttaa vaikeuksia, olisi yliopistojen samoin kuin yliopistotutkijoiden ja -opettajien etu tekijöinä sekä tutkijoina ja –opettajina yhdessä miettiä ja määritellä yhteisiä periaatteita, millä ehdoilla erilaista yliopistoissa tuotettua tekijänoikeuden alaista aineistoa pitäisi voida käyttää.

Olisi syytä arvioida uudella tavalla, missä laajuudessa nykypäivänä on perusteltua pitää kiinni siitä, lähinnä kirjallisuudessa esitetystä käsityksestä, ettei yliopistoille siirry mitään käyttöoikeuksia opettajien ja tutkijoiden tekijänoikeuden alaiseen aineistoon, kun muiden henkilöiden työn tuloksia voidaan työsuhteen pohjalta ainakin jossain laajuudessa käyttää. Vaikka tekijänoikeudet lähtökohtaisesti kuuluvat tutkijoille ja opettajille tekijöinä, tutkijoiden ja opettajien todellinen asema tekijänoikeuden haltijana vaihtelee riippuen mm. siitä, miten hyvin tutkija tai opettaja osaa ja kykenee itse valvomaan ja puolustamaan omia tekijänoikeuksiaan tai kenelle tutkimus- tai opetusprojektin rahoittaja edellyttää oikeuksien kuuluvan.

Tekijänoikeuden alainen aineisto on toisaalta käytettävissä tällä hetkellä hyvin vaihtelevin ehdoin, ja on usein mahdotonta ainakaan nopeasti selvittää, millä ehdoin mitäkin aineistoa saa käyttää: osaa aineistoa voi käyttää creative commons lisenssien ehdoilla, osaa voi käyttää tekijöiden kanssa yksityiskohtaisesti sovittujen ehtojen mukaisesti, osaa voi käyttää vapaasti ja osaa voi käyttää vain tekijänoikeuslain rajoitussäännösten puitteissa. Käytännössä osaa aineistoa käytetään varmasti myös ilman, että käyttäjät ovat edes osanneet ajatella, rajoittaako tekijänoikeuslaki jollain lailla käyttöä ja olisiko käyttö mahdollisesti kiellettyä. Käyttökiellot tulevat eteen sitten myöhemmin, kun aineisto on otettu osaksi jotain opetusaineistoa ja laitettu verkkoon.

Pirjo Kontkanen

OTL Pirjo Kontkasen väitöstutkimus Tekijänoikeudet yliopistotutkimuksessa ja -opetuksessa tarkistettiin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa 3. maaliskuuta.

Pirjo Kontkanen työskentelee lakimiehenä Helsingin yliopiston kehittämisosastossa.