- Virkarakenteen kehittämistä tuetaan siirtymällä uuteen palkkausjärjestelmään. On toivottavaa, että myös virkarakenteiden kehittämisessä yliopistot tekisivät ainakin alakohtaista yhteistyötä, opetusministeri Antti Kalliomäki toteaa.

Opetusministeri Antti Kalliomäki:

Tuottavuusohjelma on keino parantaa yliopistojen kilpailukykyä

Opetusministeri Antti Kalliomäki näkee tuottavuusohjelman keinona parantaa yliopistojen kilpailukykyä ja toiminnan laatua. Aloitteet rakenteelliseen kehittämiseen pitäisi hänen mielestään tulla kentältä – yliopistoilta itseltään. Huhtikuun alussa alkaviin tulosneuvotteluihin opetusministeriö varaa hankerahoitusta, jolla yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen saataisiin vauhtia. Korkeakoulujen päällekkäisen toiminnan karsiminen ja vahvojen osaamiskeskittymien luominen on asetettu tavoitteeksi jo viimekeväisessä valtioneuvoston periaatepäätöksessä, joka koski julkisen tutkimusjärjestelmän kehittämistä. - Jos korkeakoulu haluaa vahvistaa jotain painoalaansa, niin jostain toisesta on osattava luopuakin vaikkapa toisen hyväksi, Kalliomäki linjaa. Ministeri vastaa Acatiimi-lehden kysymyksiin yliopistojen ajankohtaisista asioista sivuilla 5-8.

1. Miten roolin vaihto valtiovarainministeristä opetusministeriksi on sujunut? Onko vastaan tullut jokin asia, joka olisi erityisesti yllättänyt?

Ihan mukavasti on sujunut. Sitä tosin ihmettelen, mikä tai kuka ehti tämän vaihdoksen aikana tyhjentää opetusministeriön kassan...

2. Miten valtionhallinnon tuottavuusohjelma tulisi toteuttaa yliopistoissa?

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma tarkentuu, kun hallitus päättää 24.3. vuosien 2007–2011 rahoituskehyksistä. Opetusministeriössä on nähty, että tuottavuusohjelma on yksi keino parantaa maamme yliopistojen kilpailukykyä ja toiminnan laatua. Tuottavuuden tehostamisen yhteydessä vapautuvat voimavarat tulee voida kohdentaa yliopistojen profiilien ja painoalojen vahvistamiseen.

3. Sanoitte tiedotustilaisuudessa 8.3., että tuottavuustavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, jos yliopistojen rakennekehityksessä ei edetä. Mitä pidätte kiireellisimpinä rakenteellisen kehittämisen tarpeessa olevina asioina yliopistoissa?

Opetusministeriö on lähtenyt siitä, että aloitteet rakenteellisen kehittämisen toimenpiteistä tulevat kentältä eli yliopistoilta itseltään. Siellähän parhaiten tiedetään ja tunnistetaan rakenteiden uudistamistarpeet. Monet yliopistot, esimerkiksi Helsinki, Kuopio ja Jyväskylä ovat uudistaneet laitos- ja tiedekuntarakenteitaan nykypäivään paremmin sopiviksi. Jyväskylän yliopistolla on mm. hyvin myönteisiä kokemuksia kielten koulutuksen uudelleen järjestelyistä. Opetusministeriö on valmistautunut tukemaan yliopistoja kehittämistyössä. Esimerkiksi vuosien 2007–2009 tulosneuvotteluihin ministeriö varaa merkittävässä määrin hankerahoitusta, joilla yliopistojen rakenteellisen uudistamisen aktiviteetteja voidaan tukea. Opetusministeriö tukee jo nyt rahoituksellaan kolmea yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön kehittämishanketta Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Oulussa. Samanlaista yhteistyötä on kehittymässä myös mm. Joensuussa ja ruotsinkielisten korkeakoulujen piirissä.

4. Opetusministeriössä oli valmisteltu tuottavuusohjelman toteuttamiseksi myös pitemmälle menevä versio, jota kutsuitte 8.3. infossa “virkamiespaperiksi”. Korkeakoulujen johdon seminaariin 7.-8.3. valmisteltu keskustelumuistio oli tästä edellisestä paljon “lievempi” versio. Miksi?

Opetusministeriön korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen linjaukset on kirjattu 8.3. päivättyyn muistioon. Mainitussa “virkamiespaperissahan” oli vain kirjattu niitä rakenteellisen kehittämisen asioita, joita on aikaisemminkin eri yhteyksissä julkisuudessa ollut esillä. Suurimman osan niistä toin esiin mm. puheessani yliopistojen johdon päivillä marraskuussa Turussa. Korkeakoulujen päällekkäisen toiminnan karsiminen ja vahvojen osaamiskeskittymien luominenhan on asetettu tavoitteeksi jo valtioneuvoston julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteiden kehittämistä koskevassa periaatepäätöksessä keväällä 2005. Rakenteellisessa kehittämisessä on pystyttävä katsomaan oman korkeakoulun ulkopuolellekin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa on selkeytettävä. Ja jos korkeakoulu haluaa vahvistaa jotain painoalaansa, niin jostain on osattava luopuakin vaikkapa toisen hyväksi.

5. Huhtikuussa annetaan eduskunnalle koulutuspoliittinen selonteko. Mitkä seikat nousevat sen keskeisimmiksi korkeakoululaitosta koskeviksi kohdiksi?

Lähtökohtana kai voidaan pitää, että opetusministeriön rakenteellisen kehittämisen linjaukset sisällytetään pääosin myös eduskunnalle huhtikuussa annettavaan koulutuspoliittiseen selontekoon.

6. Miltä osin lisäisitte yliopistojen taloudellista autonomiaa?

Yliopistojen toimivaltaa omissa asioissaan on johdonmukaisesti lisätty 1990-puolivälistä lähtien tulosohjauksen kehittyessä. Seuraavaksi on pohdittava, millaisia järjestelyjä tarvitaan tulevaisuudessa yliopistojen autonomian ja taloudellisen itsehallinnon vahvistamiseksi. Opetusministeriön selvitysmiehet Jorma Rantanen ja Niilo Jääskinen valmistelevat asiaa koskevia ehdotuksia vuoden loppuun mennessä. Tämän jälkeen on paremmat valmiudet ottaa kantaa siihen, miten asiassa tulee edetä.

7. Millaisia kehittämistarpeita näette yliopistojen virkarakenteessa?

Näen suurena haasteena laadukkaan ja riittävän tutkijakunnan turvaamisen koko suomalaisen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän tarpeisiin. Kansainvälisen kilpailun oloissa uusien ideoiden, innovaatioiden ja tuotteiden syntyä on tuettava ja nopeutettava kaikin keinoin. Siksi tarvitsemme osaavan tutkijakunnan, ja siksi tutkijauran on oltava riittävän houkutteleva ja kilpailukykyinen muiden tohtoreille tarjolla olevien työurien kanssa. Tohtorin tutkinnon suorittaneilla tulee mielestäni olla mahdollisimman hyvät ja tasa-arvoiset edellytykset ammattimaiselle tutkijanuralle pääsemiseen ja sillä etenemiseen. Tavoitteen toteutuminen edellyttää yliopistojen rakenteiden muuttamista, sektorirajat ylittävää yhteistyötä, yhteisrahoitusta, virkanimikkeistön selkeyttämistä ja myös lisäresursseja. Suomalaisen tutkijanuramallin kehittäminen edellyttää tutkimusjärjestelmän kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä ja yliopistojen profiloitumista. Opetusministeriön asettama tutkijanuratyöryhmä on pian saamassa työnsä valmiiksi – jos työryhmän esitys on hyvä ja toteuttamiskelpoinen lähdemme viemään sitä eteenpäin. Yliopistojen virkarakenne on nykyisin pitkälti sen itsensä päätettävissä. Pyrkimyksenä on, että päätäntävaltaa pystyttäisiin vielä nykyisestäänkin lisäämään. Virkarakenteen kehittämistä tuetaan siirtymällä yliopistoissa uuteen palkkausjärjestelmään. On toivottavaa, että myös virkarakenteiden kehittämisessä yliopistot tekisivät ainakin alakohtaista yhteistyötä.

8. Miten lisäisitte yliopisto- ja tutkimusuran houkuttelevuutta?

Mielestäni tutkijanuran houkuttelevuuteen pätevät lähes samat periaatteet kuin muillakin työurilla. Tutkijanuran tulee olla selkeä ja ennustettava, toisaalta tutkimuksen laadun ja tutkijakunnan uusiutumisen turvaamiseksi tarvitaan myös kilpailua. Lähtökohtana on, että tutkijanuralla voidaan edetä yhtenäisten, läpinäkyvien kriteerien perusteella. Ulkopuoliseen arviointiin perustuva eteneminen on tarpeen tutkimuksen laadun varmistamiseksi; toisaalta selkeys ja ennustettavuus takaavat sen, että myös jatkossa tutkijanura on houkutteleva ammattivaihtoehto. Tutkijanurien rahoitus perustuu yhteisrahoitukseen, osapuolina ovat niin yliopistot, Suomen Akatemia, tutkimuslaitokset kuin yrityksetkin. Yhteisrahoitus on ainoa keino saada tarvittavat resurssit tutkijanurien houkuttelevuuden lisäämiseksi ja kehittämiseksi.

9. Vuosittain valmistuvista yli 1400 uudesta tohtorista vain noin kolmannes työllistyy akateemiselle uralle. Elinkeinoelämän keskusliiton osaamistarveselvityksen mukaan EK:n jäsenyritysten tohtoritarve pysyy lähivuodet noin 400:ssa. Miten lisäisitte tohtorien sijoittumismahdollisuuksia elinkeinoelämän puolelle?

Opetusministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelevat kevään aikana yrittäjyyden politiikkaohjelman puitteissa yhteistä näkemystään siitä, millaisin toimin ja keinoin akateemisen yrittäjyyden kehittymistä voitaisiin tukea. Uudet tutkijakouluista valmistuneet tohtorit ovat työllistyneet hyvin. Valtaosa heistä suuntautuu akateemiselle uralle, mutta enenevässä määrin myös yliopistolaitoksen ulkopuolelle sekä t&k –tehtäviin ulkomaille. Kaikille ammattimaiselle tutkijanuralle pyrkiville tohtoreille ei voida tulevaisuudessakaan tarjota tutkijanuraa yliopistossa, vaan tavoitteena on, että nykyistä suurempi osa tohtorin tutkinnon suorittaneista voisi siirtyä yritysten ja elinkeinoelämän palvelukseen. Tästä syystä tutkijankoulutusta on pyritty kehittämään niin, että se tukee tutkimuksen laadusta tinkimättä myös kansallisen innovaatiopolitiikan tavoitteita ja laajemmin työelämän tarpeita.

10. Yliopistoväki on ollut viime vuodet kovien paineiden alla. Haasteita ovat aiheuttaneet tutkintorakenteen uudistaminen, yliopistolain muutoksen mukanaan tuoma kolmannen tehtävän merkityksen lisääntyminen, aluestrategioiden laadinta, laadunarviointijärjestelmien kehittäminen, opintoaikojen lyhentämiseen liittyvät velvoitteet (mm. HOPSit) sekä tietysti uuteen palkkausjärjestelmään liittyvät arvioinnit jne. Koska yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstölle jää aikaa keskittyä ydintehtäviinsä?

Koulutus- ja tutkimustoiminnan korkea laatu on yliopistojemme toiminnan perusedellytys. Hyvin järjestetyt opinnot ja selkeä tutkintorakenne luovat edellytyksiä siirtyä työelämään tai suuntautua tutkijanuralle. Joustavat koulutusjärjestelyt (avoin yliopisto, virtuaaliyliopistotoiminta ja täydennyskoulutus) luovat hyvät edellytykset jatkokouluttautumiselle tutkinnon suorittaneenakin. Uusi palkkausjärjestelmä luo yliopistoille niiden toivomia mahdollisuuksia virkarakenteensa kehittämiseen. Rohkenen väittää, että kaikki nämä asiat ovat hyvin lähellä yliopistojen ydintehtävien keskiötä ja luovat niille toimintaedellytyksiä. Hallintotehtävien runsaus konkretisoituu selvimmin pienissä yliopistoissa ja pienissä toimintayksiköissä, joissa henkilöstöä on vähän. Rakenteellisen kehittämisen tavoitteena on koota yliopistojen toimintaa isommiksi ja laadukkaammiksi kokonaisuuksiksi, jonka myötä yliopiston opettajat ja tutkijat voivat nykyistä paremmin keskittyä ydintehtäviinsä, opetukseen ja tutkimukseen.

Opetusministeri Kalliomäen vastaukset Acatiimi-lehden lähettämiin kysymyksiin saatiin 22. maaliskuuta ennen kehyspäätösten julkistamista.

Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet

Opetusministeriö linjasi korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen periaatteet keskustelumuistiossa, joka oli laadittu ministeriön ja korkeakoulujen johdon seminaariin 7-8.3. 2006. Muistio löytyy OPM:n sivuilta: www.minedu.fi/julkaisut/muut. Tässä siitä tärkeimpiä poimintoja:

• korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen keskeisenä lähtökohtana on duaalimalliin perustuvan järjestelmän kansainvälisen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden parantaminen osana eurooppalaista korkeakoulu- ja tutkimusaluetta

• korkeakouluja kehitetään ensisijaisesti siten, että niissä kussakin on edustettuina useita koulutus- ja tieteenaloja

• korkeakoulujen yksikkö- ja laitosrakenteita uudistetaan: yliopistoissa tavoitteena on vähintään 5-10 professorin laitokset

• yliopistoihin kehitetään yhteisrahoitteinen tutkijanuramalli

• vuonna 2020 yliopistojen kandidaattikoulutuksen aloituspaikkatarjonta on 17 500 ja ammattikorkeakoulujen 22 500, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen päällekkäistä koulutustarjontaa karsitaan

• korkeakoululaitosta kehitetään yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja niiden välisistä yhteistyösopimuksiin perustuvista uusista yhteenliittymistä muodostuvana kokonaisuutena; korkeakoulujärjestelmä uudistetaan tämän mukaiseksi vuoteen 2012 mennessä

• ammattikorkeakoulujen ylläpitojärjestelmä uudistetaan ensisijaisesti osakeyhtiöpohjaiseksi, tavoitteena valtion merkittävä osallisuus näissä yhtiöissä

• kilpailukykyisiä osaamiskeskittymiä, erityisesti suuria korkeakoulukaupunkeja ja pääkaupunkiseutua kehitetään kansainvälisinä tieteellisinä ja teknologisina keskuksina

• korkeakoulutusta ja tutkimusta sekä t&k-toimintaa keskitetään nykyistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi instituutioiden yhdentymisen kautta

• yliopistojen täydennyskoulutusrakenteet uudistetaan pääsääntöisesti yhtiöpohjaiseksi toiminnaksi vuoteen 2010 mennessä; avointa yliopistoopetusta kehitetään valtakunnallisena kokonaisuutena