Hyvän laitosyhteisön avaintekijät

Avoin ilmapiiri ja luottamuksen kulttuuri

Yliopistojemme laitoksilla työskentelee yli 30 000 ihmistä. Laitoksia on monenlaisia ja henkilöstön joukossa on ehkä enemmän “primadonnia” kuin keskivertotyöpaikoissa. Henkilöstön työssäviihtyminen tulisi kuitenkin nähdä yhdeksi menestystekijäksi myös tuloksenteossa. Kuopion yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitos satsaa avoimeen ilmapiiriin, luottamuksen kulttuuriin ja kuuntelevaan johtamiseen. Laitos sai mairittelevan tuloksen tuoreessa Työtyytyväisyysbarometrissä.

Liian usein korviin kiirii juttuja laitosyhteisöjen ongelmista: hyytävästä työilmapiiristä, käytäväkyräilystä, punaisen valon takana istuvista kollegoista, nuivista esimiehistä. Yliopistoyhteisöjen hengen on jopa väitetty viilenneen uuteen palkkausjärjestelmään liittyvien arviointien vuoksi.

Positiivisiakin työkulttuureita yliopistoista onneksi löytyy. Acatiimi-lehden toimitusneuvostossa heräsi ajatus jutusta, joka kertoisi laitoksesta. jossa “hommat toimii”: esimiehen ja alaisten väliset suhteet ovat mutkattomat ja porukka viihtyy töissä. Tällaisia esimerkillisiä työyhteisöjä löytyy jokaisesta yliopistosta, mutta tällä kertaa toimittaja keräsi kimpsunsa ja suuntasi eräänä keväisen lumiräntäisenä päivänä Kuopioon.

Uudistuspaineiden alla joustavia työjärjestelyjä

Kuopion yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitos on 50 hengen työyhteisö. Viimesyksynä tehdyssä Työtyytyväisyysbarometrissä laitos kiri Kuopion yliopiston laitosten piikkipaikalle. Esimiehen antamaan tukeen työnteossa oli erittäin tyytyväisiä puolet laitoksen väestä, tyytyväisiä oli 38 %; tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä ei löytynyt kyselyssä lainkaan. Töiden yleinen organisointi työyhteisössä tyydytti yhteensä 71 prosenttia – erittäin tyytymättömiä ei ilmaantunut. Oikeudenmukaista ja inhimillistä kohtelua työyhteisössä tunsi saavansa peräti 88 prosenttia laitoksen väestä.

Laitoksen johtaja Seppo Lammi esittelee hieman kainosti Työtyytyväisyysbarometrin tuloksia. Mairittelevat tulokset johtuvat hänen mielestään monesta eri syystä:

- Olen pyrkinyt olemaan henkilöstöön päin mahdollisimman avoin ja kaikki tehdyt päätökset on perusteltu oikeudenmukaisesti.

- Työjärjestelyjen suhteen on pyritty olemaan joustavia ja ihmisten osaamisalueet on yritetty ottaa huomioon. Kokonaistyöajan piirissä väki saa järjestellä työaikansa. Sitä ei seurata ajankäytön vaan tulosten mukaan. Luottamuksen kulttuuri vallitsee.

- Ilmapiiri on avoin, kaikkia ihmisiä voi helposti lähestyä, kukaan ei nosta statustaan pitämällä punaista valoa työhuoneen oven pielessä.

Seppo Lammi on toiminut laitoksen johtajana tai varajohtajana 1990-luvun puolivälistä. Pari vuotta sitten hän suoritti 10 opintoviikon johtajuuskurssin. Seppo Lammin nykyinen nimike on tutkimusjohtaja, mutta taustavirka on lehtoraatti.

- Laitosjohtajan tehtävät vievät noin kolmanneksen kokonaistyöajasta. Muu aika koostuu sirpaleisesti opetuksesta ja jonkin verran tutkimuksesta.

Jatkuvaan uudistuspaineeseen Seppo Lammi toivoo jarrua. Varsinkin viimeiset pari vuotta ovat olleet hurjaa myllytystä ja huumorintaju on välillä joutunut koetukselle.

Laitoksella on pyritty jakamaan tehtäviä siten, että kaikkia ei rasiteta kaikella.

- Välillä tuntuu siltä, että tekemällä tehdään kiirettä. Se uhkaa tappaa luovuuden, joka on tutkimuksen teolle välttämätöntä. Hitaampi tahti olisi enemmän kuin toivottavaa.

Managementille hankala joukko apinoita

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen henkilöstömäärä kasvoi 1990-luvun lopussa tietoteollisuusohjelman myötä noin 10 hengen laitoksesta 50 ihmisen työyhteisöksi. Henkilöstöstä noin 30 on budjettiviroissa, loput työskentelevät ulkopuolisella rahoituksella projekteissa. Professoreita on viisi, lehtoreita neljä, yliassistentteja viisi ja assistentteja kahdeksan.

Laitoksella viisi vuotta professorina toiminut Pekka Kilpeläinen ei ollut yllättynyt hyvistä tuloksista työtyytyväisyyskyselyssä.

- Henki on robusti. Se on vakaa – ei horju eikä heilu – ei edes upj:n takia.

Onkohan savolaishuumorilla selviytymiskeinona jotain tekemistä asian kanssa? Ainakin savolainen mentaliteetti helpotti Pekka Kilpeläisen paluumuuttoa Helsingin yliopistosta kotikonnuille Kuopioon. Helsingissä hän työskenteli isommassa laitoksessa, jossa työtoverit eivät kutsuneet toisiaan kotiinsa tupaantuliaisiin niin kuin Kuopiossa. Hierarkiakorkeus on pienessä yliopistossa muutenkin matalampi kuin isossa. Rehtorin viereen voi vapaasti istahtaa ruokalassa.

Kilpeläinen ei ihmeemmin usko hallinnolliseen ohjaukseen ja käytänteisiin työtyytyväisyyden parantajina.

- Paljon lähtee yksilöistä ja mentaliteetista, joka vallitsee. Sekä esimiehestä, joka kykenee ylläpitämään hyvää henkeä.

Yliopistotyö on vaativaan asiantuntijatyötä, jossa työmotivaation löytäminen ei ole ongelma.

- Managementin kannalta olemme hankala joukko apinoita, mutta työmotivaation jokainen löytää itse, Kilpeläinen kiteyttää osuvasti.

Projektitutkijakin on aito yhteisön jäsen

Laitoksella työskentelee kymmenkunta tutkijaa. Tanja Toroi on tehnyt tutkimusta erilaisissa projekteissa vuodesta 1998 lähtien. Nyt on menossa Tekesin rahoittama ja VTT:n koordinoima projekti. Tanja Toroi kiittelee laitoksen avointa ilmapiiriä. Kaikki ovat heti sinuja keskenään ja toisten huoneisiin on ollut aina helppo pistäytyä.

- Myös laitoksen johtajan huoneeseen voi mennä koska vain ja saa jopa hyväksyvän vastaanoton, kun kertoo esimerkiksi sellaisesta asiasta kuin tulossa olevansa iloisesta perhetapahtumasta.

Microteknia-rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevan Tietojenkäsittelytieteen laitoksen tutkijat työskentelevät toisella käytävällä kuin opetushenkilöstö, mutta silti Tanja Toroi tuntee, että laitoksella ei ole “kahden kastin väkeä” – projektitutkijoitakin pidetään kollegoina siinä missä muitakin. Näin ei välttämättä ole kaikissa yliopistoyhteisöissä.

- Hyvää meillä on myös se, että tutkijat ovat saaneet pyhittää aikansa tutkimukseen. Opetus- ja hallinnolliset työt eivät liiemmin kuormita.

Tyhy-toiminta on muutakin kuin hömppää

Laitoksen väki kokoontuu joka päivä klo 14 yhteiseen kahvihetkeen. Haastattelupäivänä koolla oli noin 15 henkeä. Kahvihuoneen pöydillä oli keltaisia tipuja ja seinillä pääsiäisjulisteita. Ilmoitustaululla oli valokuvia henkilöstön jälkikasvusta ja hääonnesta.

Mitä roolia nämä kotoisuutta luovat seikat tai tyhy-toiminta näyttelevät laitoshengen luomisessa ja ylläpitämisessä? Jos ei nyt pääroolia, niin ainakin niillä on tärkeä merkitys ilmapiirin rakennuspuuna. Tutkimusjohtaja Erkki Pesonen toimii laitoksen tyhyhenkilönä.

- Laitoksella järjestetään kerran tai pari vuodessa virkistys- ja strategiapäiviä. On oltu melomassa, laskettu koskea, kävelty lumikengillä, Pesonen kertoo.

Vielä enemmän vapaamuotoisissa ympyröissä on esitelty henkilökunnan omia harrasteita, esimerkiksi jousiammuntaa ja keilailua. Muutaman kerran vuodessa mennään myös porukalla yhdessä syömään. Aloite lähtee keneltä milloinkin.

- Ai niin, sitten noin vuosittain annetaan jollekin henkilökuntaan kuuluvalle TIPLOMI työyhteisön hyvinvointia edistävästä toiminnasta. Sellaisen on saanut mm. otsikolla “Stressin poistaja” toimistosihteeri, joka huolehtii kahvin keitosta ja kahvihuoneen viihtyisyydestä. Laitosjohtajat saivat omansa otsikolla “”Laatu” johtaja” (siis laatu lainausmerkeissä). TIPLOMI on seinälle laitettava “taideteos”, johon on kirjailtu värikkäästi saajan ansioita, johtajille jokainen sai lisäksi kirjoittaa oman pikkulappusen, ja mukana on porukan allekirjoitukset, Erkki Pesonen lisää.

Kerhot auttavat ajatusten vaihdossa. Laitoksella toimii opetuskerho ja tutkijakerho. Opetuskerhossa on puhuttu esimerkiksi opetuksen kehittämisestä, opiskelijoiden aktivoimisesta, harjoitustöiden elävöittämisestä.

- Tutkijakerhossa voitu vaihtaa ajatuksia ihan käytännön asioista, kuten kielentarkistuksesta ja artikkelien kirjoittamisesta. Vertaistuki on tärkeää ja kerhot vähentävät myös mahdollista yksinäisyyden tunnetta, Tanja Toroi toteaa.

Laitoksella on myös järjestetty puhetyöläisille tärkeää puheäänen huoltokoulutusta sekä on kiinnitetty huomiota ergonomia-asioihin.

Ketään ei tarvitse nöyristellä

Assistentti Merja Ek löytyy rakennuksen ensimmäisen kerroksen pikkuhuoneesta. Hänellä on päivystysvuoro ohjaushuoneessa. Ek on ollut laitoksella töissä kahdeksan vuotta. Hänellä on kokemusta myös muista työpaikoista, muun muassa sairaalasta ja teollisuusyrityksestä.

- Paras työpaikka tämä on missä olen ollut, Merja Ek hehkuttaa.

Viitisen vuotta Ek on toiminut Kuopion yliopiston pääluottamusmiehenä. Siinä tehtävässä hän joutuu tekemisiin myös monenlaisten ongelmatapausten kanssa. Nämä kumpuavat hänen mielestään yleensä kehnosta keskusteluilmapiiristä, laitosjohdosta tai lähiesimiehestä. Laitosjohtajan paikka ei ole useinkaan kovin haluttu homma ja tehtävän hoitoa haittaa se, jos siihen “joutuu väkisin”.

Merja Ek pitää ilmapiiriä ja johtamista ratkaisevina tekijöinä työssäviihtyvyydelle. Jos näissä tekijöissä on puutteita, se vaikuttaa pääluottamusmiehen mielestä myös upj-asenteisiin.

- Meidän laitoksella on ollut onni matkassa, että meillä on ollut aina hyviä laitosjohtajia ja kulttuuri on ollut keskusteleva. Ketään ei tarvitse nöyristellä.

Noin kerran kuussa pidettävissä laitoskokouksissa käsitellään yhteisiä asioita. Lähes koko laitoksen väki on paikalla. Keskustelu on avointa – tieto kulkee eikä kukaan pönkitä asemaansa tiedon panttaamisella.

Seppo Lammi tuo yleensä laitoskokouksiin terveisiä hallinnosta. Viimeaikoina on informoitu ja rauhoiteltu upj:n etenemisestä.

Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen