Työ saa olla rankkaakin
– kunhan olosuhteet on kunnossa
Työ saa olla kovaakin, kunhan työskentelyn
olosuhteet ovat kunnossa ja työn
sisältö mielekäs. “Työn mielekkyys ja
mielettömyys” -tutkimuksen tekijä Juha
Antila pitää julkisen sektorin organisaatioiden
ongelmana resurssipulaa ja byrokratian
kasvua. Tulosvastuullisuuden
pakkoläpiajaminen on vaikuttanut Antilan
mielestä kielteisesti yliopistotyön
mielekkyyteen.
Palkansaajat antavat kouluarvosanaksi työn mielekkyydestä
7,6, eli he ovat kohtuullisen tyytyväisiä
työhönsä. Julkisen sektorin, järjestöjen ja säätiöiden
työntekijät kokevat työnsä mielekkyyden hieman
muita paremmaksi. Nämä tiedot ilmenevat työministeriön
ja Helsingin yliopiston tutkijan, VTL Juha Antilan työministeriölle tekemästä tutkimuksesta “Työn
mielekkyys ja mielettömyys”. Tutkimus julkistettiin
6. huhtikuuta.
Tutkija Juha Antilan mielestä julkisen sektorin
organisaatioiden ongelmana on ollut viime aikoina
resurssipula, byrokratian lisääntyminen ja valvonnan
tiivistyminen. Tutkitussa aineistossa oli mukana
myös yliopistoja ja avovastauksiin kirjoitetut yliopistoväen
kommentit olivat paljastavaa luettavaa.
- Tulosvastuullisuuden pakkoläpiajaminen sellaisilla
kriteeristöillä, jotka eivät vastaa arkea, on vaikuttanut
kielteisesti yliopistotyön mielekkyyteen.
Arki ja ihanteet ovat joutuneet ristiriitaan, Antila toteaa
palautteen pohjalta. Itse hän oli töissä 9 vuotta
Helsingin yliopistossa ja nyt siirtynyt muihin tehtäviin.
- Julkista sektoria vaivaa apinoinnin ongelma. Esimerkiksi
yliopistoihin on tuotu sellaisia malleja, jotka
eivät sinne sovellu. Alaiset syyttävät johtamista,
mutta ei esimiehilläkään ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa
annettuihin mittareihin.
Työn mielekkyys ja motivaatio ei ole yliopistoissa
ongelmana.
- Ihminen tuntee sitoutuvansa tutkimustyöhön,
mutta aika menee muuhun. Monesta tuntuu nöyryyttävältä
ja kohtuuttomalta tapa, jolla “uudistuksia” viedään
läpi. Käsityöläisduuniin on tuotu massatuotannon
elementtejä, Antila huomauttaa.
Sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta kerätyn
kyselyaineiston mukaan työ koetaan sitä mielekkäämmäksi
mitä korkeammalla tasolla organisaatiossa
työskennellään. Johtajista ainoastaan kaksi prosenttia
koki työn mielekkyyden välttäväksi tai huonoksi,
ja 40 prosenttia koki sen kiitettäväksi. Työntekijäasemassa
olevista joka viides koki työn mielekkyyden
välttäväksi tai huonoksi, mutta yhtä moni koki sen
myös kiitettäväksi. Kaikissa henkilöstöryhmissä työn
mielekkyys sai useimmiten kohtuullisen arvosanan.
Työpaikan hyvät toimintatavat ja johtamiskäytännöt,
kuten positiivinen palaute, avoimuus ja ihmisten
ottaminen huomioon, lisäävät työtyytyväisyyttä. Nykyinen,
entistä koulutetumpi palkansaajaväestö toivoo
esimiehiltään parempaa toimintaa. Esimiehen
rajoittuneet tai puutteelliset sosiaaliset taidot ovatkin
yksi merkittävä ongelma, joka heijastuu kielteisesti
työntekijöiden hyvinvointiin sekä suoraan että
välillisesti. Yleisesti palkansaajat toivovat esimiehiltään
enemmän palautetta, avoimuutta, kannustamista
sekä esittämiensä ideoiden kuuntelemista.
Tiimityöskentelyn ja muiden työn organisoinnin
muotikonseptien leviämisestä huolimatta byrokraattinen,
alistava ja jopa nöyryyttävä johtamistapa ovat
arkipäivää useissa suomalaisissa työpaikoissa. Niissä
palkansaajat voivat yleensä huonosti ja työn mielekkyys
on kateissa. Vastaavasti hyvin johdetuilla työpaikoilla
palkansaajat kokevat työn mielekkyyden selvästi
keskimääräistä paremmaksi.
Ihmistä ei saa tuhlata
Juha Antilan tutkimuksen julkaisutilaisuudessa puhuneen
työministeri Tarja Filatovin mielestä Suomella
ei ole varaa hukata ja tuhlata työpaikoilla olevia
inhimillisiä resursseja. Latistavista ja alistavista
työkulttuureista pitää päästä eroon.
- Erityisesti julkisen sektorin on aidosti ryhdyttävä
toimenpiteisiin, jotta alalla työskentelevien työntekijöiden
sitoutumisen ja työmoraalin arvostaminen
nousisi. Epävarmat ja kuluttavat pätkätyöt ovat edelleen
nimenomaan julkisen sektorin suuri ongelma.
Julkisen sektorin ison määräaikaistyövoiman taustalla
on välinpitämätön asenne työntekijöitä kohtaan.
Arvoasetelma on vinoutunut. Ajatellaan, että rahaa ei
saa tuhlata, mutta ihmistä saa, Filatov muistutti.
- Epätarkoituksenmukaisista pätkätöistä päästään
eroon hyvällä työnjohtamisella ja paremmalla työn
organisoinnilla. Sijaisuuksia voidaan kerätä vakituisiksi
työsuhteiksi, vaikka sijaistamisen paikka vaihtelee,
kausiluonteisia tehtäviä ja osaamista voidaan
sovittaa yhteen ja työaikapankin avulla saadaan joustoa
ruuhkahuippuihin, Filatov listaa.
Tutkimuksessa käytettiin kyselyaineistoa, joka
kerättiin erikseen yksityiseltä ja julkiselta sektorilta
lokakuun 2003 ja huhtikuun 2004 välisenä aikana.
Vastauksia oli yhteensä 2856. Tutkimuksessa tarkasteltiin
myös Tilastokeskuksen Työolotutkimusta 2003
ja työministeriön Työolobarometrejä eri vuosilta.
Tutkimus on julkaistu työhallinnon internetsivuilla
osoitteessa www.mol.fi/julkaisut.
AKAVA: Perusteettomille
määräaikaisuuksille pantava
piste
– Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien ongelmat
ovat akuutteja, eikä niiden ratkaisemisessa pidä
enää vetkutella. AKAVA harmittelee sitä, ettei työministeriössä
ole ryhdytty jatkotoimiin selvityshenkilö
Kirsti Palanko-Laakan jo joulukuussa tekemien toimenpide-
ehdotusten pohjalta, sanoo AKAVAn puheenjohtaja Risto Piekka.
– Määräaikaisuuksien osuus ei ole laman jälkeen
kymmenessä vuodessa vähentynyt juuri lainkaan.
Määräaikaisuuksien käytöstä on tullut maan tapa,
jolla kierretään työsuhdeturvaa. Pahimmin ongelmat
rehottavat julkisella sektorilla, etenkin yliopistoissa
ja korkeakouluissa.
Akavalaisten työurat käynnistyvät vuosi vuodelta
yhä useammin määräaikaisina. Alle 30-vuotiaista
akavalaisista naisista lähes kolme neljästä ja miehistä
puolet aloittaa työuransa määräaikaisina. Kaikista
akavalaisista naisista joka viides työskentelee määräaikaisessa
työsuhteessa, miesten osuus on kahdeksan
prosenttia.
– Tässä on kyse myös miesten ja naisten tasa-arvosta
työelämässä, Risto Piekka perustelee.
Piekka ihmetteleekin, miksei löydy todellista halua
saada nuorten naisten työmarkkina-asemaa kuntoon.
Suurimmat ongelmat ovat sopimusten perustelemisessa
tapahtuvat laiminlyönnit ja jatkuvat, ylipitkät
ketjutukset.
Palanko-Laakan ehdotukset purisivat hyvin korkeasti
koulutettujen keskeisiin ongelmiin:
– Akavalaisten kohdalla työn projektimaisuutta
käytetään usein määräaikaisuuden perusteena, vaikka
useiden työ koostuu pysyvästi projekteista. Ehdotuksen
mukaan laeissa olisi perusteltava yksityiskohtaisesti,
milloin projektia voi käyttää määräaikaisuuden
perusteena.
Pätkätyön perusteena saatetaan käyttää myös
palkkarahojen epävarmuutta.
– Monen korkeasti koulutetun palkkarahat riippuvat
ulkopuolisesta rahoituksesta tai ovat budjettisidonnaisia,
mutta työ on kuitenkin periaatteessa
pysyvää. Erityisen kohtuutonta on, että pätkätyöntekijät
joutuvat vielä itse hankkimaan rahoituksen työlleen.
- Työpaikoilla pitäisi järjestelmällisesti käydä läpi
määräaikaisuudet ja vakinaistaa ne työntekijät, joiden
kohdalla työvoiman tarve on pysyvä. Tämä onnistuu
vain, jos luottamusmies saa käyttöönsä määräaikaisuuksien
perusteet, totesi Piekka kannanototossaan
29. maaliskuuta. |