Taideopettajien koulutusta verkossa ja verkostoissa

Seija Tuupanen Lapin yliopistosta sai viime syksynä Yliopistonlehtorien liiton myöntämän yliopisto-opetuksen kehittämisstipendin ansioistaan kuvataideopettajien koulutuksen kehittäjänä. Acatiimi pyysi lehtoria kertomaan verkko-opetusta hyödyntävästä hankkeestaan.

Kiinnostukseni verkko-opetukseen syntyi muutama vuosi sitten, kun lähdin mukaan suunnittelemaan täydennyskoulutuskokonaisuutta lasten ja nuorten taidekoulujen opettajille. Päätin ennakkoluulottomasti kokeilla verkko-opetuksen mahdollisuuksia, vaikken tuolloin tiennyt asiasta oikeastaan yhtään mitään. Tätä ratkaisua tuki, että samanaikaisesti aloitin ensimmäisen TieVie-opintojaksoni ja kytkin sen täydennyskoulutuksen toteuttamiseen. Aloitin siis verkko-opetuksen opettelun rohkeasti kantapään kautta.

Sen jälkeen olen viime vuosina suunnitellut ja toteuttanut useita erilaisia opetuskokonaisuuksia verkkoympäristössä ja muuttanut lähes kaiken lähiopetukseni verkkoperustaiseksi. Lapin yliopiston opiskelijat saavat taloon tultuaan käyttöönsä kannettavat tietokoneet halpaa käyttömaksua vastaan ja niinpä verkko on heille luonteva ja käytännöllinen työskentely-ympäristö. Tavoitteeni on ollut siirtyä nk. paperittomaan opetukseen, eli julkaisen kurssieni kaikki materiaalit, tehtävänannot, aikataulut, luentorungot ja ilmoitustaulut verkkotyötilassa. Opiskelijat tuovat sinne kaikki tuotoksensa, esseensä, oppimispäiväkirjansa, tuntisuunnitelmansa jne. Pölyallergikolle tämä on myös terveellistä, kun ei tarvitse pyöritellä monistenippuja ja mappeja työhuoneessaan.

Portfoliotyöskentelyä verkossa

Verkko-opetuksen kehittelytyö on yhdistänyt useita keskeisiä kiinnostukseni kohteita. Siihen innostaa omakohtainen, käytännössä koettu oivallus opetusportfoliotyöskentelyn mahdollisuuksista kuvataideopettajan ammatillisen identiteetin vahvistamisen välineenä. Tähän taas linkittyy oma väitöstutkimukseni, jossa tarkastelen elämänkerta-aineistojen avulla taiteen ja taiteilijuuden merkitystä kuvataideopettajan identiteetissä. Tutkimuksen eteneminen, vaikka se onkin lehtorin opetuksen täyttämässä arjessa hidasta, on antanut teoreettista pohjaa kokeiluille. Esimerkiksi narratiivinen lähestymistapa on osoittautunut antoisaksi verkkoympäristössä toteutettavalle, yhteisölliselle ja dialogia korostavalle portfoliotyöskentelylle.

Tarinalliseen lähestymistapaan olen pyrkinyt myös yhdistämään mahdollisuuksia käyttää kuvaa osana kertomista, pohdiskelua ja erilaisia analyyseja. Koska opiskelijani ovat taiteilijoita ja tulevia kuvataideopettajia, se on oikeastaan itsestään selvä lähtökohta. Verkko tarjoaa toimivan tilan kuvalliselle ilmaisulle, vuorovaikutuksella ja jakamiselle. Luulen, että kuvan rooli tulee jatkossa korostumaan opetustyössäni vielä nykyistä enemmän.

Taideopettajien täydennyskoulutuksesta alkaneet portfoliokokeilut ovat johtaneet tutkintorakenneuudistuksen myötä oman koulutusohjelmamme ePortfoliohankkeeseen. Rakennamme verkkoportaalia ja kokonaisvaltaista portfoliotyön mallia, jossa opiskelija voisi yhdistää pää- ja sivuaineopinnot, pedagogiset opinnot ja opetusharjoittelut, taideopinnot ja erilaiset projektiopinnot samaan ammatilliseen opetusportfolioprosessiin. Tavoitteena on eheyttää ja yhtenäistää näitä aikaisemmin erillisiksi “silpuksi” koettuja opintoja ja mahdollistaa opiskelijalle kokonaisvaltaisempi ja tavoitteellisempi näkökulma omaan ammatilliseen kehitykseensä. Hanke on vasta alussa ja toistaiseksi olemme vain testanneet portaalin runkoa muutamassa opintojaksossa.

Taidekasvatuksen verkostot

Todennäköisesti en olisi “jäänyt verkkoon” ilman tiivistä ja antoisaa yhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osaston kanssa. Siellä on jo vuosien ajan toteutettu Virt@-maisteriohjelmaa, jossa eri puolilla maata toimivat epäpätevät kuvataideopettajat ovat voineet suorittaa lähes koko tutkinnon verkkoympäristössä. Useimmilla opiskelijoilla on taustalla kuvataiteen tai taideteollisen alan koulutus ja verkossa tapahtuvan portfoliotyöskentelyn kehittäminen lähti heidän tarpeistaan. Tavoitteenamme oli vahvistaa heidän taiteilija- ja opettajaidentiteettiään, mutta samalla myös tarjota yksin opiskeleville opettajille tila ja mahdollisuus tiiviin opiskelijayhteisön muodostamiseen.

Samanaikaisesti toteutin vastaavan kurssikokonaisuuden myös verkkoympäristössä omien maisteriopiskelijoidemme kanssa. Tästä sain hyvää vertailupohjaa kurssin edelleen kehittämiseen. Samanaikaisuus mahdollisti myös kokeilun, jossa molempien koulutusten opiskelijat jakoivat yhteisen työtilan yhden verkkojakson ajan. Jatkossa voisin kuvitella toteuttavani enemmänkin tällaisia eri yliopistojen yhteisiä verkkokursseja. Opiskelijat ainakin pitivät kokemuksesta, tutustuivat ja vaihtoivat innokkaasti mielipiteitä ja kuulumisia yhteisellä keskustelualueella.

Verkko-opetuksen kehittäminen on luonut uusia yhteistyömahdollisuuksia Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osaston kanssa. Olemme tuottaneet yhdessä useita verkkokursseja ja nyt olemme aloittaneet mm. Sivuaineverkko- hankkeen, jossa kehitämme erilaisia kuvataiteen sivuaineopintoja yhteistyössä eri yliopistojen opettajankoulutuslaitosten kanssa. Hankkeen taustalla on yhtenäisen peruskoulun tuoma muutos kuvataideopettajuudessa ja tutkintorakenneuudistuksen painottama opiskelijoiden mahdollisuus vapaampaan liikkumiseen eri laitosten välillä.

Yhteistyö kantaa ja kannustaa

Mahdollisuus suunnitella ja kehittää kurssikokonaisuuksia yhdessä toisessa taidekorkeakoulussa toimivan kollegan kanssa on ollut minulle tärkeä. Verkko-opetus on usein yksinäistä koneen ääressä istumista, vaikka itse verkko-oppimisympäristössä tapaisikin kymmeniä opiskelijoita lähes päivittäin. Opetuksen teoreettinen ja käytännöllinen pohtiminen, kurssin suunnittelu sekä kokemusten puiminen yhdessä toisen saman alan opettajan kanssa on antoisaa. Erilaisten näkemysten yhdistäminen tuottaa aina rikkaamman kokonaisuuden ja luultavasti myös parempaa opetusta kuin yksin puurtaminen.

Verkko-opetus kiehtoo minua monipuolisten mahdollisuuksiensa vuoksi. Se muuttaa oppimisen ja opetuksen tapoja ja käsitettä ja myös innostaa ja viettelee uudenlaiseen pedagogiseen ajatteluun, mikä heijastuu parhaimmillaan myös lähiopetuksen. Koen verkkoopetuksen eri puolet - erilaisten oppimisympäristöjen suunnittelun ja rakentamisen, graafisen suunnittelun ja sisällön tuottamisen, kurssin jäsentämisen ajassa eteneviksi oppimistehtäviksi, opiskelijoiden kohtaamisen, tiiviin vuorovaikutuksen ja dialogin heidän kanssaan, ja erityisesti kielellisen ja kirjallisen ilmaisun merkityksen - monipuolisella tavalla haasteellisiksi ja antoisiksi. Olenkin usein huomannut verkko-opetuksen houkuttelevan esiin pedagogista luovuuttani.

Seija Tuupanen
lehtori, Lapin yliopisto

Verkko-opetuksen laatupalkinto opiskelutaitoja edistävälle hankkeelle

Opetusministeriön ja Opetushallituksen jakoivat 6. huhtikuuta verkko-opetuksen laatupalkinnon kolmelle verkko-opetuksen hankkeelle. Tänä vuonna laatupalkinnot jaettiin yleissivistävän, ammatillisen ja korkeakoulutuksen sarjoissa. Korkeakoulujen sarjassa palkinnon voitti Akateemiset opiskelutaidot -hanke. Viiden tuhannen euron suuruiset palkinnot jakoi opetusministeriön ylijohtaja Arvo Jäppinen. Palkinnot jaettiin nyt viidennen kerran.

Akateemiset opiskelutaidot (www.oulu.fi/verkostovatti/) on viiden yliopiston yhteishanke, jossa ovat mukana Oulun yliopisto (koordinaattori), Lapin yliopisto, Vaasan yliopisto, Taideteollinen korkeakoulu ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto.

Akateemiset opiskelutaidot -verkkokurssin tavoitteena on tukea opiskelijaa löytämään oma roolinsa tiedeyhteisön jäsenenä, perehdyttää opiskelija yliopistoon ja omaan tieteenalaansa sekä tukea ja ohjata opiskelijaa kehittämään omia oppimaan oppimisen taitoja.

Yhtenä kurssin tavoitteena on myös perehdyttää opiskelija verkko- opiskeluun, jota käytetään yhä enemmän korkeakoulukurssien yhteydessä.

Perusteluina palkinnolle mainitaan, että opintojakson kehittäminen on käynnistynyt opiskelijoiden tiedostetuista tarpeista. Sivusto on kaikille avoin ja oppimateriaali on laadittu siten, että se käy kaikkien alojen yliopisto-opiskelijoille. Ohjattuna kurssia tarjotaan sekä uusille perusopiskelijoille että avoimen yliopiston opiskelijoille.

Kurssia ja sen laatua on kehitetty jatkuvasti sekä opiskelijapalautteiden että tutorpalautteiden pohjalta jokaisen toteutuskerran jälkeen.

Verkko-opetuksen laatupalkinto jaetaan vuosittain yhdelle tai useammalle oppilaitokselle, korkeakoululle ja/tai muulle koulutuksen järjestäjälle määrätietoisesta ja laadukkaasta verkko-opetuksen kehittämisestä.