Kutsumismenettely ja opetustaito

Turun hovioikeus antoi hiljattain ratkaisun, joka liittyy professorin virantäyttöön kutsumenettelyllä. Tapaus nostaa esiin mm. kysymyksen opetustaidon merkityksestä henkilön kelpoisuuden arvioimisessa.

Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan saadaan jäljennökset maamme hovioikeuksien ratkaisuista. Turun hovioikeus antoi jonkin aikaa sitten sikäli harvinaisen ratkaisun, että se liittyy professorin viran täyttämistä koskevaan asiaan. Hallintomenettelyssä syntyneiden päätösten lainmukaisuuden tutkiminen ei kuulu yleisten tuomioistuinten toimivaltaan. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kysymys vahingonkorvauslakiin perustuvasta kanteesta, joka oli nostettu - ja oli tullutkin nostaa - yleisessä alioikeudessa (käräjäoikeudessa). Turun hovioikeus valitustuomioistuimena sai kantajan valituksesta asian käsiteltäväkseen ja ratkaisi sen tuomiollaan 2.3.2006/ S 05/2354. Tuomio on saanut lainvoiman.

Ratkaisun tässä olennaiset seikat ovat seuraavat. Tampereen yliopistoon oli rehtorin päätöksellä vuonna 2001 lahjoitusvaroin vuoden 2005 lopussa päättyväksi määräajaksi perustettu lääketieteellisten biomateriaalien professorin osa-aikainen virka. Yliopiston lääketieteellinen tiedekunta oli saanut yliopiston kanslerilta suostumuksen täyttää viran kutsusta määräajaksi vuoden 2002 alusta vuoden 2005 loppuun.

Kun virkaa ryhdytään täyttämään kutsumisteitse ja menettelyyn haetaan virantäyttösäännösten vaatima kanslerin suostumus, tiedetään normaalisti etukäteen, kenet on ajateltu kutsuttavaksi. Nyt tarkoituksena oli A:n kutsuminen virkaan. Asiantuntijoina oli ollut kaksi ulkomaista professoria, jotka kumpikin pitivät A:ta kiistatta pätevänä virkaan. Tiedekuntaneuvosto oli kuitenkin keväällä 2003 tehnyt päätöksen olla esittämättä kanslerille, että A nimitettäisiin virkaan. Päätöstä oli perusteltu sillä, että A:n kelpoisuus virkaan oli opetustaidon osalta puutteellinen. Yliopisto oli virantäyttöselosteen antaman oikeutuksen mukaisesti varannut A:lle tilaisuuden opetusnäytteen antamiseen. A:n opetusnäyte tuli tiedekuntaneuvostossa yksimielisesti hylätyksi.

A nosti Tampereen käräjäoikeudessa vahingonkorvauskanteen yliopistoa vastaan katsoen, että yliopisto oli aiheuttanut hänelle julkista valtaa käyttämällä taloudellista vahinkoa. Hän oli virkaan erittäin ansioituneena henkilönä kutsuttuna jättäytynyt pois tehtävistään toisen kaupungin yliopiston yliopistollisesta sairaalasta. Lisäksi hän oli menettänyt myös eläkkeen siltä osin kuin hänelle olisi tullut maksaa palkkaa Tampereen yliopiston toimesta. A vaati yliopistolta neljän vuoden ajalta saamatta jäänyttä osaaikaisen professorin palkkaa vastaavan summan ja taloudellisen vahingon korvauksena lisäksi 300.000 euroa. A katsoi, ettei virkaan kutsuttavalle henkilölle lain mukaan voitu varata tilaisuutta opetusnäytteen antamiseen, vaan tiedekuntaneuvoston päätöksen olisi tullut perustua yksinomaan ja ainoastaan asiantuntijalausuntoihin. Tiedekuntaneuvoston päätös oli lain vastainen ja joka tapauksessa virheellinen.

Tampereen käräjäoikeus hylkäsi kanteen perusteettomana. Turun hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion lisäperusteluin mm., ettei professorin viran täyttämistä koskevan lainsäädännön tarkoitus millään tavoin puoltanut tulkintaa, jonka mukaan opetusnäytteen edellyttäminen olisi mahdollista vain hakijoiden mutta ei virkaan mahdollisesti kutsuttavien osalta, vaikka laissa tässä kohden mainittiin vain hakijat.

Kutsuttavalta vaaditaan kiistaton kelpoisuus virkaan

Tapaus nostaa esiin erityisesti kaksi professorin virantäyttömenettelyyn liittyvää seikkaa. Kysymys on professorin virkaan kutsumisen edellytyksistä yleensä ja lisäksi opetustaidon merkityksestä henkilön kelpoisuutta virkaan arvioitaessa.

Yliopiston vastauksessa A:n kanteeseen todettiin, että kutsumismenettely on erittäin harvinainen, ja kutsuttavan osalta kelpoisuus täytyy erittäin tarkasti tutkia ennakkoon. Niin asia onkin - tai niin sen ainakin tulee olla. Kutsuminen professorin virkaan on nimityslainsäädännössä tarkoitettu poikkeukselliseksi menettelyksi, vaikka se onkin nopea ja joskus paras tapa täyttää virka.

Korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä annetun lain mukaan viran täyttäminen kutsusta on mahdollista vain, jos virkaan voidaan kutsua erittäin ansioitunut henkilö tai virka täytetään virkamieslain erityisedellytysten täyttyessä määräajaksi. Molemmissa tapauksissa kutsuttavan henkilön on oltava kiistatta virkaan kelpoinen. Lain ja sen perusteluiden valossa on lähdettävä siitä, että virka voidaan kutsumismenettelyä käyttäen täyttää toistaiseksi (eli pysyvästi) vain, jos virkaan on saatavissa niin ansioitunut henkilö, ettei hänen kanssaan tasavertaista hakijaa tiettävästi ole näköpiirissä. On pidettävä mielessä, että täytettäessä virka kutsusta monet säännönmukaiseen virantäyttöön kuuluvat tärkeät tekijät kuten kilpailulliset seikat, haettavaksi julistamisen ja viranhaun tuoma julkisuus sekä hakijoiden vertailu syrjäytyvät. Silloinkin, kun virka lain edellytysten täyttyessä voidaan kutsusta täyttää määräajaksi, kutsuttavalta vaaditaan kiistaton kelpoisuus virkaan. Esimerkiksi Turun yliopistossa tätä vaatimusta on tulkittu niin, että sekä asiantuntijoiden että virkaehdotuksen tekevän tiedekuntaneuvoston jäsenten on kaikissa vaiheissa oltava yksimielisiä virkaan kutsuttavan kelpoisuudesta.

Kenelläkään ei ole yksinoikeutta tai etusijaa tulla valituksi

Vaatimus kutsuttavan henkilön kiistattomasta kelpoisuudesta koskee siis myös nyt esillä olevaa tapausta. Yliopiston kanslerin ja tiedekuntaneuvoston toimet ja päätökset A:ta koskevassa virantäyttöprosessissa olivat vain kutsumismenettelyä valmistelevia toimia. Kenelläkään ei ole yksinoikeutta, etusijaa tai muutoinkaan subjektiivista oikeutta tulla virkaan kutsutuksi. Kuten käräjäoikeuden perusteluissa on lausuttu, lain vaatimus kutsuttavan henkilön kiistattomasta kelpoisuudesta virkaan perustaa yliopistolle tiukan tarkastusvelvollisuuden sen selvittämiseksi, onko henkilön kelpoisuus kaikilta osiltaan lain edellyttämin tavoin kiistatonta.

Professorilta vaaditaan aina tieteellinen pätevyys ja opetustaito. Tieteellinen pätevyys on vakiintuneesti asetettu ensisijaiseksi vaatimukseksi virkaan. Tieteellisen pätevyyden riittämättömyyttä ei voida korvata erinomaisellakaan opetustaidolla. Toisaalta korkeakaan tieteellinen pätevyys ei kompensoi vaadittavan opetustaidon puutteellisuutta.

Opetustaidon merkitystä on alettu painottaa enemmän

Opetustaidon merkitystä yliopistollisissa viranhauissa on on viime aikoina alettu painottaa yhä enemmän. Tämä liittyy osaltaan opetusmuotojen kehitykseen ja vaatimukseen opetuksen tehostamisesta keinoina nopeuttaa yliopistollisia opintoja. Useissa yliopistoissa professorin viran hakijoilta edellytetään opetusportfoliota tai laajemmin akateemista portfoliota, josta selviää hakijan pedagoginen koulutus ja kokemus. Esillä olevassa tapauksessa käräjäoikeudessa todistajana kuultu tiedekunnan hallintopäällikkö kertoi, että Tampereen yliopistossa oli joitakin vuosia aikaisemmin omaksuttu uudenlaisia opetusmenetelmiä, minkä vuoksi opetustaidon merkitystä oli alettu korostaa. Todistajana niin ikään kuultu tiedekuntaneuvoston puheenjohtaja puolestaan toi esiin, että lääketieteellisessä tiedekunnassa painotettiin opetustaidon merkitystä.

Professorin opetustaitoa arvosteltaessa huomioon otettavat osatekijät on mainittu korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä annetussa asetuksessa. Yksi niistä on opetusnäyttein osoitettu opetuskyky. Virantäyttöselosteella, joka on laadittava myös kutsumismenettelyn yhteydessä, on olennainen merkitys sen määrittämisessä, mitä seikkoja voidaan ottaa huomioon hakijoiden tai kutsuttavan henkilön ansioita punnittaessa. Tässä tapauksessa virantäyttöselosteeseen sisältyivät mm. opetusnäytteen antamista koskevat tiedot.

Epäselvyyttä esillä olevassa tapauksessa on aiheuttanut se, ettei virantäyttölaissa ja siihen liittyvässä asetuksessa mainita mitään opetusnäytteen antamisesta virkaan kutsuttaessa. Siitä, ettei jotakin seikkaa ole laissa mainittu, ei kuitenkaan voida päätellä lain “oikeaa” tulkintaa. Lain sanamuotoon vaikuttavat useat tekijät. Oikeustieteessä on joskus todettu, että se, joka ratkaisunsa perusteluksi viittaa vain lain sanamuotoon, ei vielä ole perustellut ratkaisuaan lainkaan. Vain perusteltu ratkaisu voi tulla oikeusyhteisössä aidosti hyväksytyksi ja saada ohjaavaa merkitystä myös jatkossa.

Kutsuttavalta henkilöltä ei useinkaan käytännössä edellytetä opetusnäytettä, koska hänen opetuskykynsä on tiedekunnassa ennestään tunnettu. Tässä tapauksessa niin ei ollut asia. Käräjäoikeus totesi, ettei A koskaan aikaisemmin ollut pitänyt luentoja Tampereen yliopistossa, ja hänen muissa yhteyksissä antamistaan opetusnäytteistä oli huomattavan pitkä aika. Myöskään asiantuntijoiden toteamukset A:n opetustaidosta eivät olleet perustuneet heidän välittömiin havaintoihinsa kantajan antamasta opetuksesta. Kutsumismenettelyn poikkeuksellisuus, vaatimus kutsuttavan henkilön kiistattomasta kelpoisuudesta virkaan ja opetustaidon merkitys tämän kelpoisuuden osana oikeuttavatkin lain vaikenemisesta huolimatta mielestäni perustellusti vaatimaan kutsuttavaksi aiotulta tarvittaessa myös opetusnäytteen antamista. Ja kuten tiedekuntaneuvoston puheenjohtaja todistajana käräjäoikeudessa mainitsi, jo A:n yksi hylätty opetusnäyte osoitti, ettei hänen pätevyytensä ollut kiistatonta. Lain mukaisia edellytyksiä A:n kutsumiseksi virkaan ei siten ollut olemassa.

......
Jatkuvasti kiintoisa kysymys on, miten professorin virkaan vaadittavaa opetustaitoa voitaisiin parhaiten arvioida ja, jos hakijoita on useita, vertailla keskenään. Paljon on puhuttu muun ohella opetusnäytteen kehittämisestä ja esimerkiksi haastattelujen ja/tai keskustelujen liittämistä sen yhteyteen. Vain hyvin organisoitu opetusnäytetilanne voi antaa arvioitsijoille välittömän käsityksen virkaan pyrkivien kyvyistä opettajana. Toisaalta opetusnäyte on sekin on vain yksi opetustaidon arviointikriteeri, joita on muitakin. Tavanomaisissa virantäytöissä ongelma on lisäksi syvemmällä: hyvät tutkimustulokset painavat hyvää opetustaitoa enemmän. Virkaan pyrkivä voi helposti mielessään kysyä, miksi tutkimukselta tulisi viedä aikaa kehittämällä opetustaitoa.

Leena Kartio
Kirjoittaja on ollut Turun yliopiston kansleri vuosina 2000 - 2003 ja sitä ennen saman yliopiston siviilioikeuden professori.