Liikkuvuus nostaa kuntoa
Aikana, jona moni nuori
tutkija empii ulkomaille
lähtöään, vakituinen virka
jumiuttaa haltijansa
usein vielä syvemmin
omaan oppituoliin. On
perhe, talo, velat, ystävät,
projektit, opiskelijat, neuvottelukunnat
ja monenlaista
muuta puuhaa.
Meidän perheemme oli
kuitenkin niin lopussa,
että voimavaroja ja uusia
tuulia oli pakko lähteä etsimään.
Päätimme elää
matkalaukkujen varassa
yhdeksän kuukautta, uuden
odotuksen ajan.
Sapattimatkasta kirjoittaa
ohessa professori Erkki
Sutinen.
Ensimmäinen kohde oli Etelä-
Afrikka, jonne saavuimme juuri
sopivasti syyskuussa eteläisen pallonpuoliskon
alkukesästä nauttimaan.
Itse olin CIMO:n North-
South-ohjelmaan liittyvässä opettajavaihdossa
pari kuukautta Pretorian
yliopiston Groenkloofin
kampuksella, kasvatustieteen puolella
– virkistävää vaihtelua sekin!
Paikallinen isäntäni, professori
Johannes Cronjé, kuuluu myös
vetämäni opetusteknologian tohtoriohjelman
(www.impdet.org)
tieteelliseen neuvottelukuntaan.
Etelä-Afrikka on myös oivallinen
solmukohta huipputeknologian ja
kehitysmaiden tarpeiden kohdata.
CSIR:n Meraka-instituutissa kehitetään
luovia ICT-ratkaisuja köyhien
alueiden lapsille. Tässä tutkimuksessa
olemme kiinteästi mukana.
Not a charity organization?
Groenkloofin kampus sijaitsee
massiivisen University of South
African alapuolella, mutta myös
aivan Suomen suurlähetystön läheisyydessä.
Sijainti osoittautui
käteväksi. UNISAssa pidin vierailuluennon.
Suurlähetystöön saimme
lainapaperit, jotka helpottivat
maailmanympärilippujen maksamista
ratkaisevasti!
Perhe nautti niin vapaa-ajasta
kampuksen uima-altaalla kuin erityisesti
poikamme Martti, 17, ja
Anton, 13, uusista kokemuksista
kunnianarvoisassa Pretoria Boys
High Schoolissa, josta rehtori osuvasti
totesi: “This is a not a charity
organization.”
Vaimoni Päivi, Pohjois-Karjalan
keskussairaalan fysiatrian ylilääkäri,
laajensi näkökulmaansa
tutustumalla maan lähes epätoivoiseen
AIDS-tilanteeseen. Lääketieteenkin
opiskelijoista noin neljännes
on HIV-positiivisia. Saattohoitokoteihin
pääsevät vain onnellisimmat.
Matkalaukkuperhe ilman
matkalaukkua
Etelä-Afrikasta matkamme jatkui
Aasian suurkaupunkeihin, Singaporeen,
Hongkongiin ja Kaohsiungiin,
yhteensä kolmeksi viikoksi.
Olimme kerrankin suunnitellet
asian etukäteen kunnolla ja pakanneet
kaikki kriittiset matkatavaramme
yhteen kahdeksasta matkalaukusta.
Smart move osoittautui vähemmän
onnistuneeksi, koska strategisesti
valittu lentoyhtiömme Singapore
Airlines keksi laittaa laukun
taggaamatta hihnalleen Johannesburgissa.
Nyt sen verenpainemittarit,
hajuvedet ja Päivin
kaikki vaatteet – jokainen niistä
oli kuulemma kriittinen! – palvellevat
uusia käyttäjäryhmiä. Mutta
lentoyhtiö ja suomalainen vakuuttaja
hoitivat korvaukset mallikelpoisesti;
jäimme kaipaamaan vain
Suomeen jääneiden tyttäriemme
ylioppilaskuvia.
Aasian kasvoja
Singaporen ICCE-konferenssi pidettiin
Nanyang Technological
Universityn upealla, mutta ah niin
viimeisen päälle ajatellulla kampuksella.
Huolimatta joka puolella
liehuvista banderolleista – Imagine!
Create! Invent! – äärimmilleen
viety kilpailu voi myös tukahduttaa.
Kanadalainen kollega kertoi
ensimmäisenä työviikkonaan nähneensä
opiskelijan yrittävän hypätä
asuntolan katolta, mutta turvallisuusjoukot
pystyivät estämään
teon.
Paikalliset kuulijat joutuivatkin
hämmennyksen valtaan, kun
kerroin että PISA-Suomessa on
vain yksi standardoitu testi, ylioppilaskirjoitukset,
eikä sekään enää
ole niin vakava koitos.
Ankkalinnan oloisesta Singaporesta
oli hyvä saapua Hongkongiin.
Pitkään maassa ollut Suomen
Lähetysseuran työntekijä Hannu
Lätti tutustutti meidät huumeidenkäyttäjien
kuntoutukseen. Kiinalaisopiskelija
kertoi, miten hänen
perheensä palasi Australiasta
takaisin, jotta hän pääsisi irti siellä
alkaneesta huumeriippuvuudestaan.
Päätimme tutkia, millaisia
mahdollisuuksia opetusteknologialla
voisi olla pitkäaikaisessa kuntoutusprosessissa.
Kullervo ja kuumat lähteet
Suomen Hongkongin pääkonsuli
Pauli Mäkelä oli kutsunut meidät
suomalaisen siirtokunnan mukana
itsenäisyyspäiväjuhliin residenssiinsä.
Päivi edusti Pohjois-
Karjalaa Singaporen basaarista
hankkimassaan, riittävän suuressa
sarissa. Victoria Peakilla nautimme
illallista kansallishenkisesti.
Tohtori Chapman Chen kertoi
juuri päättyneestä projektistaan:
Kullervon käännös kiinaksi. Onhan
meillä sinne vietävääkin.
Taiwanilaisten vieraanvaraisuus
ja ystävällisyys on omaa luokkaansa.
Koska tulin perheeni kanssa,
isäntäni professori Nian-Shing
Chen pyysi minulta vain yhtä luentoa;
sopimamme kurssi olisi vienyt
hänen mielestään liikaa aikaa perheeltäni!
Itse hän puolestaan ehtii
tavata Australian Brisbanessa asuvaa
perheettään vain muutamia
kuukausia vuodessa, silloin kun
hän hoitaa sikäläistä professuuriaan.
Nyt perhe oli kuitenkin lomalla
kotimaassaan, mutta silti isäntäni
halusi viedä molempien perheet
Hengchunin seudulle luonnosta,
upeasta akvaariosta ja kuumista lähteistä nauttimaan.
Publication: Joulu teltassa
Jotkut matkan vaiheista innostivat
Anton-poikaamme julkaisemaan
kokemuksiaan paikallislehdessä.
ADHD ei estänyt häntä saamasta
artikkeliaan Karjalan Heiliin aiheesta
Joulu teltassa. Olin nimittäin
unohtanut varmistaa Uuden-
Seelannin vuokra-asuntomme varauksen
ja niinpä ainoa mahdollisuus
oli lähteä kahdeksi viikoksi
telttailemaan kesäiseen, joskin viileään
Eteläsaareen.
Anton ilmoitti kirjoituksessaan
myös kaupunkilaisille että
vanhemmat ovat ryhtyneet laihdutusprojektiin,
ja tuloksia odoteltaneen
uteliaassa Joensuussa heinäkuun
puolivälistä lähtien.
Opiskelijat valvomassa
etujaan
Omat opiskelijani osoittautuivat
liikkuviksi hekin. Pretoriassa mukanani
oli kaksi opiskelijaa, toinen
opiskelijavaihdossa, toinen CSIR:n
tutkijana. Singaporen kongressissa
tapasin nykyisen sijaiseni. Eräs
vietti Hongkongin Baptist Universityssä
jatko-opintovuottaan.
Muuan opiskelija oli tullut Uuden-
Seelannin Palmerston Northiin
vuodeksi tyttöystävänsä kanssa,
toinen kahdeksi kuukaudeksi ja
kolmatta vielä odottelen! Heidän
ohjauksensa professori Kinshukin
kanssa on yhteistyötä parhaimmillaan.
Jossain vaiheessa paljastui että
kyseessä oli harkittu suunnitelma.
Kyllähän ohjaajan on töitään tehtävä.
Fyysinen valvonta on edelleen
Skypeä tehokkaampaa. Ja itsekin
tuntui mukavammalta keskustella
rauhassa opiskelijoiden kanssa tutun
työhuoneen ulkopuolella.
Välillä tuntui myös siltä että
Skype ja VoipBusterin mahdollistamat
ilmaispuhelut suomalaisiin
lankapuhelimiin toivat koti-Suomen
monet haasteet uuden laitosjohtajan
valintaa myöten liiankin
lähelle.
Martti unelmoi Suomen
koulusta
Kysytyin asia vuoden aikana: Miten
lasten koulu? Kollegani, kasvatustieteen
professori ja entinen
Boys High’n opettaja Johannes
Cronjé totesi, että kouluthan on
kehitetty pääasiassa lasten pitämiseksi
poissa vanhempia häiritsemästä.
Pohdimme sitä vaihtoehdottomuutta,
mikä liittyy keskusteluun
suomalaisten kyläkoulujen
sulkemisesta.
Poikamme kävivät koulua sekä
Etelä-Afrikassa että Uudessa-Seelannissa.
Iso osa aikaa oli etelän
kesää, ja opiskelu jäikin aika lyhyeksi.
Mutta toivottavasti kokemus
rohkaisee heitä myös tulevaisuudessa
muutoksiin, joita elämä tuo
tullessaan, uteliaisuuteen ja suomalaista
luokkahenkeen perustuvaa
sosiaalista mallia kevyempään
tutustumisprosessiin.
Joka tapauksessa Martti laittoi
Fidziltä kortin opettajalleen Heikki
Saarelle Joensuun normaalikouluun;
totesi jo näkevänsä unta palaamisesta
suomalaiseen kouluun!
Sapattivuosi
subjektiiviseksi oikeudeksi
Yhdeksän kuukauden ajasta on tähän
mennessä kulunut yli seitsemän.
Alkaa olla aika valmistautua
uuden elämänvaiheen syntymään.
Uusia haasteita ja tehtäviä on helpompi
ottaa vastaan tällaisen vuoden
jälkeen, antaa itselleenkin luvan
muuttua ja tehdä töitään uudella
tavalla. Oman itsen muutosvastarinta
on vaikein murtaa.
Mitä vuosi antoi? Aikaa perheelle,
uutta näkökulmaa työhön,
ammatillista otetta. Sen lohdun,
että muuallakin on ongelmia. Oma
työpaikka ja sen työtoverit voivat
olla onnellisten unien lähde. Fidzin
rannat voivat jäädä tsunamin alle,
mutta Koli vielä kestää.
Sapattivuoden soisi vakiintuvan
ainakin professorikunnan velvollisuudeksi,
liikkuvuutta lisäämään
niin kansainvälisesti kuin
Suomen sisällä, yliopistojen ja laitosten
välillä. Tässä olisi Professoriliitolle
haastetta: senioritutkijat
parempaan kuntoon!
Teksti ja kuvat: Erkki Sutinen
Kirjoittaja on Joensuun yliopiston
tietojenkäsittelytieteen professori.
Tutkimusryhmän kotisivu: www.cs.joensuu.fi/edtech
|