Tiedefoorumissa pohdittiin tutkimuksen laatua

Jokakeväiseksi traditioksi muotoutuneessa Tiedefoorumissa puitiin tutkimuksen laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta. Paneelissa pohdittiin tutkijanuran dilemmoja. Samana päivänä julkistetussa raportissa ehdotetaan tutkijoille nykyistä ennustettavampaa uramallia.

Opetusministeri Antti Kalliomäki piti opetusministeriön ja Suomen Akatemian Tiedefoorumissa 3. toukokuuta laatua, vaikuttavuutta ja tuottavuutta tämän hetken tiedepolitiikkaa ohjaavina käsitteinä. Hänen mielestään nämä eivät ole ollenkaan toisiaan poissulkevia.

- Tuottavuuden ja tehokkuuden lisääminen antaa tarvittavaa pelivaraa laatuun ja vaikuttavuuteen panostamiseen, ministeri totesi.

Kalliomäen mukaan Suomi ei ole menestynyt riittävän hyvin ulkomaisten tutkijoiden houkuttelemisessa.

- Asian korjaamiseksi on tehtävä työtä paitsi yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa myös hallituksen ja viranomaisten piirissä osaajien maahantulon helpottamiseksi. Emme ole myöskään erityisen hyviä sektorien välisessä liikkuvuudessa. Tohtoritasoisten tutkijoiden määrä elinkeinoelämän tutkimustehtävissä on aivan liian pieni. Siirtyminen tehtävistä toisiin yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän välillä on liian vähäistä. Asian korjaaminen vaatii yhteisiä ponnistuksia, opetusministeri painotti.

Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen edellytti omassa puheenvuorossaan, että nyt olisi aika tuoda yhteen hallituksen, yliopistojen rehtorien neuvoston ja työmarkkinajärjestöjen näkökulmat tiedeja teknologiapolitiikan painopisteistä ja tulevaisuuden tavoitteista.

Väyrynen korosti, että suomalaisen tiedepolitiikan hyvä kansainvälinen maine on instituutioiden toimivuuden ohella perustunut rahoituksen johdonmukaisuuteen ja jatkuvuuteen.

- On vaikea uskoa, että hallituksen asettama tavoite t&k-menojen nostamisesta 4 prosenttiin bkt:sta olisi saavutettavissa pelkästään yritysten panosta lisäämällä. Useat suomalaiset suuryritykset ovat kansainvälisen kilpailun paineessa supistaneet ja ulkoistaneet tutkimustoimintaansa.

Väyrynen oli huolissaan siitä, että julkisen vallan luopuminen omista tavoitteistaan lähettää kansallisesti ja kansainvälisesti väärän signaalin. Vuoden 2007 budjettia koskeva hallituksen päätös merkitsee noin 16 miljoonan euron supistusta yliopistojen tutkimusrahoituksessa.

- Haluamme Akatemiassa uskoa, että päätös tutkimusrahoituksesta ei ole vielä lopullinen. Siksi toivomme, että kehysriihessä esitetty näkemys tutkimusja teknologiabudjetin kasvattamisesta vuosittain 5 prosentilla vuosina 2008-11 realisoituisi seuraavan hallituksen ohjelmassa ja toiminnassa, Väyrynen huomautti.

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto piti yliopistokoulutuksen ja -tutkimuksen laadun puolustuspuheen. Hän suhteutti tieteellisen julkaisutoimintamme volyymiä ja viittausten määrää maailman mittakaavaan.

- Olemme maailman väestöstä 0,09 prosenttia, mutta tieteellistä julkaisuista 0,96 ja viittauksista 1,14 prosenttia. Suomi on maailman kärkimaita, kun lasketaan viittauksen suhteessa BKT:hen.

Niiniluodon mielestä julkista keskustelua aiheesta on haitannut se, ettei yliopistokoulutuksen laatua ole arvioitu PISA-tutkimuksen tapaan. Hän korosti myös, että laadun kohottaminen ei onnistu samaan aikaan henkilöstövähennysten kanssa.

- Jos elinkeinoelämällä menee huonommin, sitä ei pidä heti pistää yliopistojen syyksi. Yrityksillä tulee olla itsekritiikkiä kantaa itse vastuunsa, Niiniluoto totesi.

Kalliomäen, Väyrysen ja Niiniluodon puheenvuorojen jälkeen käydyssä keskustelussa puututtiin mm. tuottavuusohjelmaan. Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale totesi, että korkeimman tuottavuuden vanhainkodeissa on eniten makuuhaavoja. Hän piti tuottavuudesta puhumista demoralisoivana ja kaipasi enemmän riskirahoitusta.

Professori Leena Palotie katsoi rahoittajien suuntaan ja oli huolissaan tutkijoitten urasta. Palotie pelkäsi, että Suomessa menetetään kohta tulevaisuuteen uskova tutkijasukupolvi.

Myös tutkijalla on ylikunnon uhka

Tiedefoorumin paneelissa keskityttiin tutkijanuran dilemmoihin – olihan tutkijanuratyöryhmän raportti luovutettu opetusministerille samaisena päivänä. Paneelistien kannanottojen painavuutta ja uutisarvoa olisi lisännyt se, että he olisivat voineet ottaa tuoreeltaan kantaa raportissa tehtyihin ehdotuksiin. Nyt keskustelu jäi hieman hajanaiseksi, koska paneelin jäsenet eivät olleet saaneet etukäteen raportin tekstiä.

Tutkijanuratyöryhmän puheenjohtajan, Turun yliopiston kanslerin Eero Vuorion mielestä nuorten tutkijoiden tilanne on liiaksi unohdettu. Kilpailtavaa tutkimusrahoitusta ja ennakoitavaa etenemistä tutkijan uralla on vaikea yhdistää.

Tutkija Johanna Hakala kertoi, että 7360 tutkijaa työskentelee yliopistoissa ulkopuolisella rahoituksella. Tästä joukosta on väitellyt noin 20 prosenttia.

- He ovat ottaneet vastuulleen tehtäviä, jotka eivät heille niin kuulu, muun muassa rahoituksen hankkimisessa. Onko heillä riittävästi kiinnostusta väitöskirjan tekemiseen, jos se ei johda mihinkään, Hakala kysyi.

Akatemiaprofessori Markku Kulmalan mielestä tutkijanuran ei pitäisi loppua siihen, että henkilö saa ensimmäisen vakinaisen viran. Nykysysteemillä näin näyttää käyvän.

Akatemiatutkija Pirjo Markkola toi mukaan tasaarvonäkökulman. Esimerkiksi hänen oma alansa historia on ollut kautta aikojen kovin miehinen – vasta vuonna 2003 nimitettiin ensimmäinen naisprofessori Suomen historiaan. Nuoria lahjakkaita miestohtoreita kehotetaan innokkaasti hakemaan dosentuureja – naistohtoreita tästä harvemmin muistutetaan

. Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen toi keskusteluun mukaan yliopistojen virkarakenneuudistuksen, johon hän toivoi päästävän heti upj:n jälkeen.

Valion tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila-Sandholm liputti nuoruuden puolesta. Itse hän väitteli 25-vuotiaana eläinlääketieteestä. - Jos ei nuorena venyttele, ei tule myöhemminkään mitään.

Mattila-Sandholm ei myöskään tunnustanut tuntevansa yhtään tutkijaa, joka olisi menestynyt pelkällä työajalla tehdyllä työllä. Markku Kulmala totesi tähän, että myös tutkijalla on ylikunnon uhka - lepo ja jopa vapaapäivät ovat välttämättömiä.

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka valotti pätkätyöläisen arkea ja kertoi, että liiton jäsenistä 80 prosenttia on määräaikaisissa palvelussuhteissa. Hänen mielestään tutkijoiden työttömyysturva on retuperällä. Liitto oli jättänyt samana päivänä 3.5. eduskunnan oikeusasiamiehille kantelun asiasta (ks. lehden sivu 28).

Kirsti Sintonen

Tutkijoille neliportainen uramalli

Tutkijanuran kehittämistä ja houkuttelevuutta pohtinut työryhmä ehdottaa, että Suomeen luotaisiin neliportainen tutkijanuramalli. Mallissa tutkijanura etenee tohtorikoulutettavasta tutkijatohtoriksi, jonka jälkeen seuraa akatemia- ja yliopistotutkijavaihe ja lopuksi akatemiaprofessorin, professorin ja tutkimusprofessorin virat.

- Omalla urallani haastavin tehtävä, kommentoi puheenjohtajana toiminut kansleri Eero Vuorio työryhmän työtä. Jotain asian vaikeudesta kuvaa aika, jonka uraongelmien pohdinta otti – opetusministeriö asetti työryhmän jo lokakuussa 2004.

Vuorion mielestä tutkijan urakehitys on unohdettu etenkin yliopistoissa. Monissa OECD-maissa on huolestuttu tutkijanammatin houkuttelevuudesta. Vuorio näki myös Suomessa merkkejä tämän uravalinnan suosion hiipumisesta. Osaltaan tähän ovat vaikuttaneet pätkätyöläisyys ja uranäkymien epävarmuus. Myös ulkomaisten tutkijoiden vähäinen määrä antaa aihetta huoleen.

Vuorio erotti kolme kriittistä kohtaa tutkijanuralla: tohtorintutkintoa seuraava vaihe, ulkomailta palaaminen ja itsenäistymisen vaihe.

Nimikkeisiin työryhmän ei ottanut kantaa. Vuorion mielestä nimikkeistöä pitäisi kuitenkin yksinkertaistaa jo kansainvälisen vertailtavuuden takia. Muistion luovutustilaisuudessa paikalla ollut työryhmän jäsen, Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen piti esillä rehtorien neuvoston virkarakenne-esitystä.

- Kun UPJ:hin on saatu rauha, niin sitten siirrytään virkarakenneremontin kimppuun, Vartiainen ennakoi.

Tutkijanuramallin rahoitus perustuisi yhteisrahoitteisuuteen, joka takaisi resurssit uuden tutkijanuramallin kehittämiseen ja vähentäisi rahoituksen hajanaisuudesta johtuvaa pätkätyöläisyyttä.

Neliportainen tutkijanuramalli kattaa yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten ohella soveltuvin osin tutkijanuran myös muilla sektoreilla. Työryhmä esittää, että tutkijanuramalli rakentuisi Suomen Akatemian, Tekesin ja myös säätiöiden rahoitusinstrumenttien sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten virkarakenteen rinnakkaiseen kehittämiseen. Työryhmä esittää lisärahoitusta Suomen Akatemialle ja yliopistoille.

Työryhmä korostaa, että tutkijoiden mahdollisuuksia liikkua sektorilta toiselle tulee lisätä sekä uran alkuvaiheessa että myöhemmin uralla. Tämä edellyttää tutkimuksen suorittajilta (yliopistoilta, tutkimuslaitoksilta ja yrityksiltä) uudenlaista suhtautumista tutkijanuraan ja rahoittajilta keskinäisen yhteistyön lisäämistä ja huomion kiinnittämistä tutkijanuran edellytysten parantamiseen. Yliopistojen tulee luoda nykyistä enemmän osa-aikaisia tai yhteisrahoitteisia professuureja, joissa yrityksissä ja julkisella sektorilla työskentelevät henkilöt voivat tuoda erilaista osaamistaan yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen. Työryhmän mukaan eri sektoreiden välistä vuorovaikutusta voidaan lisätä myös kehittämällä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistä kampustoimintaa.

Tutkijanuran kehittäminen vaatii tiiviimpää yhteistyötä eri tutkimusrahoittajien välillä. Yliopistojen edellytyksiä tukea ammattimaista tutkijanuraa budjettirahoituksen ja ulkopuolisen tutkimusrahoituksen yhdistämisen avulla tulee kehittää. Esimerkiksi rahoituslähteitä yhdistämällä ja varoja rahastoimalla yliopistojen tulee kyetä luomaan lisää tutkijatohtorivaiheen ja sen jälkeisen tutkijauran kannalta keskeisiä yliopistotutkijan virkoja. Lisäksi yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten tulee perustaa yhteisrahoitteisia tutkijan palvelussuhteita eri urakategorioihin.

Työryhmän mukaan tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuutta tutkimus- ja kehittämistoiminnan henkilöstöstä tulee lisätä. Maamme tutkimus- ja kehittämistoiminnan bkt-osuuden kasvaessa suunnitellulla tavalla 4 prosenttiin tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan henkilöstöstä tulee nousta ainakin 20 prosenttiin.

Työryhmä esittää toimia, joiden avulla tasa-arvoa tutkijanuralla voidaan edistää. Naisten tutkijanuraa tulee työryhmän mukaan tukea erityisesti tohtorintutkinnon jälkeisenä aikana sekä itsenäistymisvaiheessa esimerkiksi tutkijanaisten mentoriohjelmien avulla. Lisäksi tasa-arvonäkökulma tulee ottaa huomioon kaikessa tiede- ja korkeakoulupoliittisessa päätöksenteossa.

Raportissa korostetaan kansainvälisen liikkuvuuden lisäämistä: lähes kaikkien tutkijanuralle tähtäävien tulisi työskennellä ulkomailla joko jatko-opintotai tutkijatohtorivaiheessa. Suomessa tulisi työskennellä kaikissa tutkijanuran eri vaiheissa olevia ulkomaalaisia. Työryhmä toteaa, että tutkimusorganisaatioiden rekrytointia tulee aktiivisesti tehdä kansainväliseksi ja opetus- ja tutkimustehtävien haku tulee toteuttaa kansainvälisenä aina, kun se on tarkoituksenmukaista.