Kaarina Dromberg
Määrän kasvattamisesta laadun parantamiseen
Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on moninaisten
haasteiden edessä. Hallituksen koulutuspoliittisessa
selonteossa suomalaisen koulutuspolitiikan tulevaisuudenhaasteiksi
mainittiin mm. globalisaatio ja siitä
johtuvat työnjaon ja kilpailuympäristön nopeat
muutokset. Globalisaatio merkitsee syvenevää maailmanlaajuista
työnjakoa, kiristyvää kilpailua ja erilaistumisen
tarvetta. Näihin haasteisiin meidän on
vastattava. Pääpaino uudistuksissa tulee kohdistaa
laadun parantamiseen ja profiloitumiseen, ei pelkästään
alueellisen demokratian ideaalille. Korkeakoulujen
määrää, 20 yliopistoa ja 29 ammattikorkeakoulua
sekä 6 yliopistokeskusta, tulisikin tarkastella kriittisesti.
Yliopistojen autonomiaa tulisi myös lisätä. Se helpottaisi
osaltaan yliopistojemme mahdollisuutta vastata
kansainväliseen kilpailutilanteeseen. Ulkomaisen
tutkimusrahoituksen hankintaa tulisi helpottaa, verovapaiden
lahjoitusten yläraja tulisi poistaa ja luoda
otolliset mahdollisuudet osakeyhtiöiden omistamiselle
ja merkinnälle. Valtion tilivirastona toimiminen ei
vie yliopistolaitostamme kansainväliseen kärkeen.
Yliopistolakia tulisikin muuttaa niin, että yliopistojen
oma päätäntävalta kasvaisi.
Tärkeää on myös säilyttää korkeakoululaitoksen
selkeä duaalisuus. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot
eivät saa sekoittua keskenään. Jotkut ammattikorkeakoulut
ovat alkaneet mainostaa koulutustaan ulkomailla
käyttämällä nimikettä University opinahjostaan.
Tämä aiheuttaa sekaannusta. Oikeampi nimike
ammattikorkeakoululle englannin kielessä on Polytechnics.
Molemmilla on annettavaa suomalaiselle
yhteiskunnalle. Mutta se, mitä ne tuottavat, poikkeaa
selkeästi toisistaan. Jatkossakin tulee olla niin, että
yliopistoista valmistuu ensisijaisesti tieteentekijöitä
ja ammattikorkeakouluista taitajia, jotka ovat ensisijaisesti
osaamisen soveltajia ja siirtäjiä. Molemmat
opinahjot voivat olla ylpeitä erityisosaamisestaan.
Haettaessa synergiaetuja korkeakoulujärjestelmän
sisällä, ne tulee hakea koulutussisältöjen ulkopuolelta
esimerkiksi syventäen yhteistyötä tilojen, kirjastojen,
atk:n ja laitteiden osalta.
Opiskelijoiden määrä suomalaisissa korkeakouluissa
on kasvanut jatkuvasti. Viidentoista vuoden aikana
korkeakoulujen opiskelijamäärät ovat nousseet
yli 50 prosenttia. Opetushenkilökunnan määrä ei ole
vastaavasti seurannut tätä trendiä. Varmistaaksemme
laadukkaan opetuksen tulee opetushenkilökunnan
määrää kasvattaa nykyisestä. Tämän tarpeen
huomioon ottaen onkin erikoista, että opetusministeriön
hallinnonalan tuottavuusohjelmassa esitetään
niin useiden virkojen lakkauttamista. Myös koulutustarpeiden
ennakointiin tulisi jatkossa panostaa. Jo
tällä hetkellä monet eivät työllisty koulutusta vastaaviin
töihin valmistuttuaan maisteriksi, mutta tässä
lienee eroja eri yliopistojen välillä sillä uusimman tutkimuksen
(Maisterit ja kandidaatit työmarkkinoilla,
HS 23.5.) mukaan Helsingin yliopistosta valmistuvista
maistereista neljä viidestä on sijoittunut oman alansa
töihin. Koulutuksen tarjonnan tulisikin vastaisuudessa
vastata entistä paremmin yhteiskunnan tarpeita.
Se, mitä nyt tarvitaankin, on valmiutta muutoksiin.
Sitä tarvitaan niin valtion päättäjien taholta kuin
yliopistojen hallinnossakin. Meidän on vastattava
muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Suomen
tähtäimessä tulee olla lukeutuminen maailman kärkeen
korkeakoulutuksessa.
Kaarina Dromberg (kok.) on kansanedustaja ja eduskunnan
sivistysvaliokunnan puheenjohtaja |
