Työvoimatoimistot odottavat ohjeistusta ylemmältä taholta
Työttömyysturvalain tulkinta niputtaa
yhä jatko-opiskelijat
Kuluneen vuoden aikana kysymys jatko-opiskelijoiden
oikeudesta työttömyysturvaan on noussut usean
kerran esille. Tutkijan oikeus työttömyysturvaan jää
monta kertaa toteutumatta keskeneräisten jatkoopintojen
vuoksi. Työttömyysturvalaissa ei erikseen
mainita tieteellisiä jatko-opintoja korkeakouluissa.
Jatko-opinnot niputetaan samaan kategoriaan “muut
opinnot” mm. kansalaisopiston ja muiden erityisoppilaitosten
opintojen kanssa. Nämä opinnot ovat esteenä
työttömyysetuuden saamiselle, jos kokonaisharkinnan
jälkeen päädytään siihen, että niiden vaatima
työmäärä on niin suuri, että se estää kokoaikatyön
tekemisen.
Lain oikea soveltaminen edellyttäisi, että jokainen
jatko-opintoja koskeva tapaus ratkaistaisiin tapauskohtaisesti,
siten että arvioinnissa otetaan huomioon
juuri kyseiseen tapaukseen liittyvät tosiasiat. Opintojen
päätoimisesta suorittamisesta kertoo niiden
suuri sitovuus, ennalta määrätty aikataulu tai suoritettavien
kurssien suuri määrä arviointihetkellä. Myös
työttömän oma ilmoitus siitä, että hän aikoo keskittyä
jatko-opintoihinsa muodostaa esteen työttömyysetuuden
saamiselle.
Jatko-opiskelijoilla opintotukioikeus on
nimellinen
Työttömyyspäiväraha ei ole jatko-opintojenkaan rahoitusmuoto.
Työttömyysturvalakia säädettäessä pyrittiin
välttymään tilanteilta, joissa taloudellisen tuen
tarpeessa oleva henkilö jäisi sekä työttömyysturvan
että opintotuen ulkopuolelle. Jatko-opiskelijoiden
kohdalla opintotukioikeus on nimellinen, eikä sitä
sellaisenaan voi pitää jatko-opintojen todellisena rahoitusmuotona.
Vajaan kahden lukuvuoden mittaisella
opintotuella ei väitöskirja valmistu. Jatko-opiskeluun
liittyvä tieteellinen tutkimus on usein normaaliin
palvelussuhteeseen rinnastuvaa työtä eikä opintotuki
mielestäni sovi sen rahoitukseksi. Opintotuella
tuetaan opiskelua, ei tutkimustyön tekemistä.
Tieteentekijöiden liitto on kevään ja kesän aikana
useaan otteeseen muistuttanut, että tutkijaura muodostuu
nykyisessä rahoituskäytännössä väkisin pirstaleiseksi.
Jatkotutkintoon kuuluvaa tutkimustyötä
voidaan tehdä sekä palvelussuhteessa että eri tahojen
myöntämien apurahojen turvin. Hyvin harvoin
yksi palvelussuhde tai apuraha riittää kattamaan koko
väitöskirjatyön keston. Siksi onkin luonnollista, että
eri rahoitusmuotojen väliin saattaa jäädä työttömyysjaksoja.
Työttömällä tutkijalla ei ole velvollisuutta jatkaa
tutkimustyötään ilman rahoitusta. Myös jatkoopintojen
suorittaminen on kiinni tutkijan omasta
tahdosta. Kukaan ei voi velvoittaa tutkijaa tekemään
tiettyä määrää opintoja tai väitöskirjaa ilman rahoitusta.
Työvoimaviranomaisille tämä tuntuu olevan
erittäin vaikea ymmärtää.
Miksi työvoimatoimistot tulkitsevat lakia
eri tavoin?
Liian monta kertaa keskeneräiset jatko-opinnot on
katsottu esteeksi kokoaikatyön vastaanottamiselle,
vaikkei työtön tutkija käytännössä olisikaan tehnyt
jatko-opintojaan vuosiin. Työttömyyden ensisijainen
syy, sopivien työpaikkojen puuttuminen, jää täysin
vaille huomioita. Työvoimapoliittisissa lausunnoissa
jatko-opinnot tuntuvat muodostavan suoraan esteen
työttömyysetuuden saamiselle ilman tosiasiallista
kokonaisharkintaa.
Liian yleistä on myös se, että työvoimatoimistosta
kehotettaan keskeyttämään jatko-opinnot vähintään
vuodeksi, mikäli tutkija haluaa päästä työttömyysturvan
piiriin. Tämä lain tulkinta on täysin virheellinen.
Työministeriön omissakin ohjeissa todetaan,
että yliopisto-opiskelijalla tarkoitetaan tuossa
kohdin vain perustutkinto-opiskelijoita. Tämän on
vahvistanut viime keväänä myös Vakuutusoikeus,
joka on ylin muutoksenhakuaste työttömyysturvaasioissa.
Työvoimatoimistojen viesti on yksiselitteinen.
Heidän virheellinen tulkintalinjansa ei muutu,
ennen kuin uutta ohjeistusta annetaan ylemmältä taholta.
Tieteentekijöiden liitto tekee parhaansa, jotta uudesta
ohjeistuksesta saadaan riittävän täsmällinen ja
se saadaan vastaamaan tutkijoiden tosiasiallista tilannetta.
Tuuli Vänskä
asiamies, Tieteentekijöiden liitto |