Akateeminen vapaus puhutti pohjoismaisilla päivillä Islannissa

Yliopistosektorin ammattijärjestöjen pohjoismainen kokous järjestettiin tänä vuonna Islannissa 7.-10.6.2006 teemana akateeminen vapaus. Päiville osallistui yhteensä 35 osanottajaa viidestä eri maasta. Suomesta edustettuina olivat Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistonlehtorien liitto.

Thorolfur Thorlindsson Islannin yliopistosta ja professori Susan Wright Tanskasta (Danmarks Pedagogiske Universitet). Professori Thorlindssonin esitelmä Dinosaurus or Prometheans? käsitteli sitä, millä tavoin yliopistot kykenevät toisaalta vastaamaan muutospaineisiin ja toisaalta toteuttamaan perustehtäväänsä. Thorlindssonin mukaan aikaisemmin yliopisto nähtiin tutkimusyhteisönä, jossa yliopisto-opettajat ja opiskelijat olivat osa samaa yhteisöä. Nyt erilaiset hallintoteoriat ovat saaneet jalansijaa myös yliopistoissa ja opiskelijat nähdään nykyisin kuluttajina. Yliopistoissa on vahvistunut “business- ja managementajattelu”, minkä seurauksena yliopistoja on alettu markkinoimaan ja kuluttajat (lue opiskelijat) määrittelevät sen, mikä on hyvää ja arvokasta. Uudessa järjestelmässä opettajat ovat vastuussa opiskelijoidensa oppimisesta.

Thorlindsson muistutti, että yliopistot eivät ole pelkästään akateeminen yhteisö vaan osa markkinavoimiin perustuvaa yhteiskuntaa. Yliopistoihin kohdistuu aikaisempaa enemmän taloudellisia paineita ja esimerkiksi rahoituksen osalta yliopistoilta vaaditaan yhä enemmän kustannusvastaavuutta. Professori Thorlindsson totesi lisäksi, että globalisaation seurauksena markkinat ja kilpailu ovat kasvaneet, mikä näkyy myös yliopistoissa. Globaalien kilpailumarkkinoiden seurauksena yliopistoja on ryhdytty aikaisempaa suuremmassa määrin arvioimaan ja laatimaan erilaisia rankinglistoja. Talousajattelun lisääntyessä myös yliopistojen välitason hallinto on kasvanut voimakkaasti ja byrokratia on sen mukana lisääntynyt. Thorlindsson käytti kyseisestä kehityksestä termiä “akateeminen kapitalismi”.

Thorlindsson toi esille, että poliitikot haluavat kontrolloida tiedettä ja vaativat yhä useammin yliopistoilta tai akateemisilta yhteisöiltä tuloksellisuutta kuten esimerkiksi sitä, että tiede johtaa innovaatioihin. Eri pohjoismaissa politiikkojen osoittama kiinnostus yliopistojen hallinnoimiseen on hyvinkin erilainen. Tanskassa ja Ruotsissa akateeminen, perinteinen johtaminen on heikentynyt ja poliitikkojen asema yliopistojohdossa on vahvistunut. Suomessa ja Norjassa tilanne on hieman parempi. Professori Thorlindsson korosti, että yliopistoväen tulee puolustaa tieteen arvoja, koska yliopistojen johto välttelee konflikteja rahoittajien kanssa. Akateemisen yhteisön on itse puolustettava akateemista vapautta.

Akateeminen vapaus – mitä se on?

Professori Susan Wright otti alustuksessaan University Independence and Academic Freedom lähtökohdaksi Tanskan ja Englannin yliopistojärjestelmät. Hän on tutkinut erilaisia diskursseja puhuttaessa akateemisesta ja yliopistojen vapaudesta. Wright toi esille, että puhuttaessa akateemisesta vapaudesta sillä voidaan tarkoittaa yliopistojen itsenäistä asemaa (institutionaalinen näkökulma). Yliopistot päättävät pitkälti omasta toiminnastaan ja painotuksistaan ja lisäksi päätöksenteko on jossakin määrin kollegiaalista Sillä voidaan myös tarkoittaa yksittäisen tutkijan akateemista vapautta (individualistinen näkökulma). Yksilön oikeutta valita tutkimusongelmansa ja -menetelmänsä sekä vapautta tai oikeutta julkaista tutkimustuloksensa. Nämä näkökulmat edustavat akateemisen vapauden perinteistä diskurssia. Nämä akateemisen vapauden kaksi ulottuvuutta voivat olla myös ristiriidassa keskenään, mutta Wright käytti tätä diskurssia lähinnä lähtö- ja vertailukohtana esityksessään.

Professori Wrightin toisen diskurssin mukaan akateemisella vapaudella voidaan myös tarkoittaa vapautta toimia taloudellisilla markkinoilla. Wright esitti, että yritysmaailma on kritisoinut yliopistoja sisäänpäin kääntyneisyydestä ja siitä, että ne eivät osallistu globaaliin kilpailuun. Yliopistojen tulisi osallistua tämän logiikan mukaan osallistua globaaliin talouteen ja keskeisenä vaateena on mm. se, että korkeakoulutus tulisi kauppatuotteeksi ja korkeakoulutus kilpailunalaiseksi.

Susan Wright on havainnut akateemisen vapauden diskurssia myös Bologna-prosessin yhteydessä. Prosessin myötä korkeampi koulutus on yhdenmukaistumassa ja siihen kohdistuu aikaisempaa enemmän laadunvarmistusta. Bologna on aiheuttanut yliopistojen hallintojärjestelmissä muutospaineita, koska mm. yliopistojen opetus- ja tutkimustoiminta eriytyvät. Rahoituksen osalta seuraus- ja ohjausjärjestelmät ovat kehittyneet sekä rahoitus- ja tutkimussopimusten tekeminen on lisääntynyt.

Mielenkiintoisen alustuksen jälkeen pohdimme ryhmissä mm. sitä, minkälaista ohjausta ja seurantajärjestelmiä eri maissa / yliopistoissa on otettu käyttöön. Lisäksi pohdimme sitä, millä tavalla retoriikka on muuttunut ja minkälaisia sisältömuutoksia on tapahtunut sellaisissa käsitteissä kuin vapaus, laatu, autonomia ja modernisointi. Kaikissa maissa oli havaittavissa muutosta sanojen sisällössä ja siinä, miten sanoja käytetään.

Alustusten ja ryhmätöiden pohjalta virisi vilkas keskustelu akateemisesta vapaudesta. Syntyi ajatus luoda yhteinen julkilausuma, jossa korostetaan akateemiseen vapauteen liittyviä perusajatuksia. Ohessa julkaistaan päivien osanottajien antama julkilausuma kokonaisuudessaan.

Pohjoismaisissa yliopistoissa useita uudistushankkeita

Kolmen päivän aikana saimme tilannekatsauksen naapurimaidemme tämänhetkisestä tilanteesta ja yliopistohenkilöstön ongelmista. Kaikkien maiden maaraporteissa viitattiin Bologna-prosessiin, mutta sitä toteutetaan eri maissa toisistaan poikkeavalla tavalla ja edetään eri tahtiin. Norjalaisissa selvityksissä on ilmennyt, että yhä suurempi osa työajasta kuluu Bologna- prosessin myötä opetustehtäviin ja hallintoon tutkimuksen kustannuksella. Ruotsissa keskusteltiin vielä viime vuoden loppupuolella siitä, onko Bologna- prosessi haaste, mahdollisuus vai uhka. Suomessahan hanke on jo toteutusvaiheessa.

Yliopistoissa oli menossa erilaisia uudistushankkeita. Norjan yliopistoverkko oli laajenemassa. Tanskassa on meneillään hallinnonuudistus, jossa esitetään, että sektoritutkimus ja yliopistotutkimus fuusioidaan. Ammattijärjestö Dansk Magisterforening katsoo, että sektoritutkijoiden oikeus vapaaseen tutkimukseen varmistetaan. Tanskalaiset yliopistot ovat alkaneet tehdä kehityssopimuksia tiedeministeriön kanssa, joissa määritellään tavoitteet tutkimukselle, kehitykselle ja opetukselle. Yliopistoja vaaditaan sitoutumaan aikaisempaan laajemmin yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa ja lyhempiin koulutusaikoihin. Tanskalaisten yliopistosektorin ammattijärjestöjen mukaan Tanskassa oli meneillään monia huolestuttavia kehityshankkeita.

Ruotsin osuudessa SULF:n varapuheenjohtaja Inger Wistedt kertoi emeritusprofessoreita koskevasta selvityksestä. Vastaavanlainen selvitys on tehty myös Suomessa (ks. www.professoriliitto.fi -> materiaalipankki -> emeritusraportti), jonka pohjalta vaihdettiin kokemuksia.

Islannin erityisteemana oli pitkälle viety tulosohjausmalli, jossa on tarkoin määritelty yliopisto-opettajien tehtävät pisteineen. Mallista käytiin vilkasta keskustelua eri pohjoismaiden välillä. Islannin yliopistoissa uudistettiin hallintoa ja laadunarviointijärjestelmää.

Suomen osalta veimme terveisiä UPJ:n etenemisestä. Aihe on kiinnostanut muiden pohjoismaiden yliopistoväkeä ja siitä on pyydetty alustuksia joka vuosi viimeisenä kolmena vuotena. UPJ:n loppuhuipentumaa selosti ansiokkaasti YLL:n varapuheenjohtaja Jan-Håkan Öberg.

Yliopisto-opettajien palkat Pohjoismaissa

Kokouksen asialistalla oli myös katsaus Islannin, Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Suomen yliopistojen opetushenkilöstön työehtoihin. Perinteistä pohjoismaista palkkavertailua ei tällä kertaa oltu koostettu erikseen, vaan eri maiden maaraportteihin oli koottu professoreiden, lehtoreiden ja assistenttien palkkaustiedot. Eri maissa em. nimikkeet vaihtelevat, lukuun ottamatta professoreita, joiden vertailtavuus on suhteellisen hyvä. Oheisessa kuvassa näkyy kooste eri maiden maaraporteissa olleista palkkatiedoista euroiksi muutettuna. (On syytä muistaa, että vertailu on kuitenkin ongelmallinen, koska eri maissa palkkaus määräytyy kirjavin perustein ja yhteismitallisuutta on siten vaikea saavuttaa.)

Pintapuolinen (brutto-) palkkavertailu viittaisi siihen, että parhaat palkat ovat Tanskassa ja Norjassa. Ruotsi muodostaa keskikastin ja sitten tulevat Islanti ja Suomi. Näyttäisi siltä, että Tanska johtaa ja Suomi on palkansaajien peränpitäjänä kaikissa kategorioissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että tässä tarkastellaan bruttopalkkaa, eikä nettopalkkaa verojen jälkeen. Palkkavertailua on tarkoitus kehittää SULF:in neuvottelujohtaja Björn Birathin johdolla siihen suuntaan, että myös palkan ostovoima huomioidaan paremmin.

Koolla oli 35 edunvalvojaa kaikista pohjoismaista. Edustettuina olivat islantilaiset isäntäjärjestöt Félag háskólakennara, Félag prófessora i Háskóla Íslands, Kennarafélag Kennaraháskóla Íslands, Félag háskólakennara á Akureyri ja Félag Prófessora á Íslandi. Muista pohjoismaista olivat mukana SULF (Sveriges Universitetslärarförbund), Norsk Forskerforbund, Dansk Magisterforening, Danmarks Jurist- og Økonomforbund ja Ingeniørforeningen sekä Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistonlehtorien liitto/OAJ. Professoriliittoa edusti tapaamisessa Juhani Peltonen ja Raija Pyykkö, Tieteentekijöiden liittoa Ragna Rönnholm ja Riku Matilainen. YLL:n/ OAJ:n lähettämiä edustajia olivat Tuula Hirvonen, Tiina Saali ja Jan-Håkan Öberg.

Riku Matilainen, asiamies, Tieteentekijöiden liitto Raija Pyykkö, asiamies, Professoriliitto

Nordiskt uttalande om akademisk frihet

I samband med det Nordiska universitetslärarmötet den 7-10 juni 2006 på Island diskuterades den akademiska friheten. Vid mötet tog den danska delegationen initiativ till att ett gemensamt Nordiskt ställningstagande borde utarbetas till försvar för den akademiska friheten. En arbetsgrupp, bestående av representanter från de Nordiska universitetslärarorganisationerna, fick i uppdrag att utarbeta ett utkast till uttalande om akademisk frihet.

Efter en grundlig debatt av utkastets innehåll enades de nordiska Universitetslärarförbunden om följande uttalande:

Försvara den akademiska friheten!

Vi har dryftat tendenser, som präglar utvecklingen vid universiteten och högskolorna i våra länder. I korthet innebär dessa:

• Ökad byråkratisering och styrning av universitetslärarnas forskning och undervisning,

• Minskande demokrati och minskade möjligheter till medbestämmande för de anställda,

• Ökad politisk styrning av forskningsresurserna, • Inskränkning i rätten till fri publicering och ökad vikt vid patentering och sekretess av forskningsresultat. Detta är en utveckling, som vi ser på med stor oro och som vi därför vill varna för. Vår oro grundar sig på det faktum att dessa förändringar får negativa konsekvenser för universitetens roll i den framtida samhällsutvecklingen. Vi menar att det är av avgörande betydelse att universitet och högskolor behåller förmågan till akademisk un dervisning och forskning på högsta nivå och med den utgångspunkten fyller sin funktion att åstadkomma ny kunskap och förmedla denna till övriga delar av samhället. Förmedling av den kunskap som utvecklas inom högskolan sker till stor del genom undervisning av hög kvalitet. Vår hållning till den framtida utvecklingen av universitetens och högskolornas forskning och undervisning är därför baserad på följande:

• Ett helt avgörande element i universitetens och högskolornas forskning är den akademiska friheten. Denna innebär bl.a. frihet i val av forskningsområde och –metod, frihet till och behov av öppen publicering av forskningsresultat och debatt mellan forskare som en väsentlig mekanism för kvalitetssäkring samt frihet till kritisk debatt om samhällsutvecklingen;

• Deltagande i kollegiala diskussioner och ökat inflytande på beslut om högskolans ledning;

• Universitet och högskolor är inte och skall inte vara avbilder av näringslivets forskningsavdelningar. Grundforskningen vid universitet och högskolor har ett vidare syfte än näringslivets mer omedelbart tillämpbara forskning;

• Enligt vår uppfattning följer med detta behov av frihet också ett ansvar för de åligganden universitetslärare har att ombesörja.

Universitetslärarnas organisationer i Norden vill med detta bidrag till den pågående debatten peka på behovet av att vända utvecklingen vid våra universitet och högskolor och särskilt på behovet av en stärkt akademisk frihet. Vi tar på oss en väsentlig del av ansvaret för att bidra till att dessa förändringar kommer till stånd.

Danmark: DM, IDA och DJÖF; Finland: Professoriliitto, Tieteentekijoidenliitto och Yliopistonlehtorien liitto; Island: Félag háskólakennara, Félag prófessora i Háskóla Íslands, Kennarafélag Kennaraháskóla Íslands, Félag háskólakennara á Akureyri och Félag Prófessora á Íslandi; Norge: Norsk Forskerförbund och Sverige: SULF.