Isommat tiedon majakat tilauksessa

Tiede- ja teknologianeuvosto asema maamme tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunnannäyttäjänä on viime vuosina kasvanut. Neuvoston kokoonpanoa on vahvistettu ja sen kädenjälki näkyy hallitusten kehyspäätöksissä. - Suomi tarvitsee nykyistä isompia tiedon majakoita, neuvoston sihteeristön jäsenet kiteyttävät uusimman linjaraportin pääviestin. Juhannuksen jälkeisellä viikolla julkistetussa raportissa näitä majakoita etsitään korkeakoulutuksen rakenteiden uusimisesta ja strategisista huippuosaamisen keskittymistä. Myös tutkijanuran kehittämisen tarvetta korostetaan.

Pääministerin johtaman Valtion tiede- ja teknologianeuvoston nimi muuttui tämän vuoden alusta Tiedeja teknologianeuvostoksi. Muita uudistuksia ovat neuvoston toimikauden pituuden määrittäminen eduskunnan vaalikauden mittaiseksi, keskeisten sektoritutkimusministeriöiden painottaminen määrättäessä ministerijäseniä neuvostoon, työvaliokunnan lakkauttaminen ja neuvoston sihteeristö vahvistaminen.

Neuvoston pysyviä tehtäviä ovat olleet tutkimusja innovaatiorahoituksen kehitys, henkisten resurssien kehittäminen sekä kansainvälinen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikka.

Neuvoston rahoitukseen liittyvät linjaukset ovat viime vuosina näkyneet selvästi budjettipäätöksissä. Hallituksen keväällä 2003 tekemä, koko vaalikauden kattava budjettikehyspäätös perustuu neuvoston joulukuussa 2002 julkistaman linjaraportin suosituksiin. Uusin linjaraportti “Tiede, teknologia, innovaatiot” ilmestyi kesäkuun lopussa. Se luotaa tutkimusrahoituksen kehitystä vuosille 2007-2011 eli seuraavalle vaalikaudelle (ks. taulukko seuraavalla sivulla).

Tutkimuspolitiikka kulkee norsunpolkua

- Tiede- ja teknologiapolitiikka on kuin norsunpolku, joka on taaksepäin katsoen kulkenut viivasuoraan hallituskoalitioista riippumatta, kuvaa neuvoston pääsihteeri Esko-Olavi Seppälä noin 30 vuoden aikana tapahtunutta kehitystä.

Norsupolku on vain vähin erin laventunut. Seppälän mukaan 1980-luvulla alkoi moderni kausi: silloin tieteen rinnalle tuli teknologiapolitiikka kun Tekes perustettiin ja 1986 syksyllä hallitus päätti yliopistojen tutkimusrahoituksen lisäyksestä. Laman jälkeen 1996 tehtiin päätös julkisen tutkimusrahoituksen lisäysohjelmasta ja muutamaa vuotta myöhemmin tietoteollisuuden lisäysohjelmasta.

Kansainvälisyyden korostaminen on tullut yhä keskeisempään asemaan. Suomi on ollut aktiivisesti mukana EU:n puiteohjelmissa. Kilpailukykyvertailussa olemme maailman kärkeä.

Suomessa ei ramppaa väkeä pelkästään ihmettelemässä pärjäämistämme PISA-vertailuissa – delegaatioita ravaa täällä myös kummastelemassa hyvin sujuvaa yhteistyön henkeä kansallisessa innovaatiopolitiikassa. Kyseisen käsitteen neuvosto lanseerasi jo vuonna 1990.

Näkyvämpiä majakoita kepillä ja porkkanalla

Ulkomaisten vierailijoiden suitsutukseen ei auta jäädä paistattelemaan. Kilpailu kiristyy, ikäluokat pienevät, väestö pakkautuu etelään – kaikki nämä merkitsevät remontin tarvetta myös tutkimuspolitiikkaan. Kriittisin kohta koko julkisen tutkimusjärjestelmän toimintakyvyn kannalta on korkeakoululaitoksen rakenteellinen uudistaminen niin, että se voi kaikilta osin toimia täysipainoisesti korkeatasoisena osana kansallista innovaatiojärjestelmää ja kansainvälistä koulutus- ja tiedeyhteisöä.

Samaa korostettiin myös keväällä 2005 julkistetussa valtioneuvoston periaatepäätöksessä julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä. Tiede- ja teknologianeuvosto arvioi periaatepäätöksen toimeenpanoa eri hallinnonaloilla tämän syksyn aikana.

- Ammattikorkeakoulujen puolella on jo tehty hyvinkin radikaaleja rakenteellisia ratkaisuja. Toivottavasti liikkumista tapahtuu aidosti myös yliopistojen puolella, neuvoston sihteeristön jäsenet toteavat.

Vähitellen valmisteluun tuleva seuraava koulutuksen- ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma (Kesu) on myös rakennemuutosten kannalta oleellinen asiakirja.

- Suomi tarvitsee entistä isompia tiedon majakoita, jotka näkyvät myös maan rajojen ulkopuolelle. Vain nykyistä näkyvämmät majakat houkuttelevat tänne enemmän ulkomaisia tutkijoita, Seppälä korostaa.

- Ilman isoja kokonaisuuksia ei myöskään EU-tasolla ole mahdollista päästä mukaan merkittäviin hankkeisiin, pääsuunnittelija Kai Husso lisää.

Tiedon majakoita haetaan kepin ja porkkanan keinoin. Keppiä voi tulla valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta ja tulosohjausjärjestelmän kautta. Porkkanavaikutus on rahoitusinstrumenteilla, jollainen on esimerkiksi Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen Fi- DiPro -ohjelma kansainvälisten huippututkijoiden saamiseksi Suomeen. Pienehköltä tuntuva 15 miljoonan euron porkkanaraha pisti vauhtia myös yliopistoihin, jotka kesähelteillä valmistelivat opetusministeriölle esityksiään rakennekehityksestä.

Fokusointia huippuosaamisen keskittymiin

“Tiede, teknologia, innovaatiot” -raportin mukaan pirstaleisuus on tutkimusjärjestelmämme suuria heikkouksia. Pieniin yksiköihin ei synny riittävää kriittistä massaa.

Tilannetta parantamaan neuvosto on laatinut esityksen strategisen huippuosaamisen keskittymistä. Konkreettisiin toimiin olisi ryhdyttävä seuraavilla aloilla: 1) energia ja ympäristö, 2) metallituotteet ja koneenrakennus, 3) metsäklusteri, 4) terveys- ja hyvinvointi sekä 5) tieto- ja viestintäteollisuus ja -palvelut. Opetusministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö ovat asettamassa johtoryhmän ohjaamaan strategian toteuttamista.

Osaamiskeskittymistä aiotaan tehdä voittoa tavoittelemattomia osakeyhtiöitä, joiden vuotuinen volyymi pyörisi 50-100 miljoonan euron kieppeillä. Julkinen rahoitusvastuu on pääosin Tekesillä.

Lähivuosina resursseja ollaankin suuntaamassa yhä fokusoidummin. Tärkeitä elementtejä huippuosaamisen keskittymissä voivat olla tutkimus- ja teknologiaohjelmat, kansalliset tutkimuksen huippuyksiköt sekä osaamiskeskukset.

Pääsuunnittelija Husson mukaan osaamiskeskittymien valmisteluissa pisimmällä on nyt metsäklusteri.

Suuruudesta potkua myös tutkijanuralle

Henkisten resurssien tilanne on ollut tiede- ja teknologianeuvoston mietintämyssyn keskeisiä aiheita. Uusimmassakin raportissa uhrataan paljon palstatilaa tutkijanuran kehittämiselle. Tutkijanuran suurimpia ongelma-alueita ovat tutkijoiden pätkätyöläisyys, vaikeus liikkua tutkijanuralla eri sektorien välillä, ulkopuolisen tutkimusrahoituksen ja urakehityksen hankala yhdistäminen, naisten hidas eteneminen tutkijanuralla, kansainvälisen liikkuvuuden vähäisyys, ulkomaisten tutkijoiden vähäinen määrä, tutkijoiden taloudellinen asema ja tutkijakoulutuksen mitoitus. Näin raportissa listataan teemaan liittyviä ongelmia.

Neuvoston linjaraportti tukee kansleri Vuorion tutkijanuratyöryhmän ehdotuksia neliportaisesta tutkijanurasta. Lisärahoituksen kohteina pidetään Akatemian tutkijatohtorijärjestelmän laajentamista, akatemiatutkijoiden määrän lisäämistä, yliopistojen yliopistotutkijoiden virkojen perustamista sekä tutkijavirkojen rahoittamista Akatemian ja yliopistojen yhteistyötä.

Neuvoston mielestä nykyistä suuremmat kokonaisuudet ja yliopistojen taloudellisen toimivallan lisääminen olisivat keinoja helpottaa tutkijan kivikkoista uraa.

- Rakenteellinen kehittäminen vaikuttaa myös tutkijanuraan, uskoo pääsuunnittelija Marja Pulkkinen.

- Mitä korkeatasoisempi ja suurempi yksikkö on sitä enemmän sillä on marginaalia myös ura-aukkojen paikkaamiseen, Seppälä lisää.

Hänen mielestään toukokuussa julkistetussa selvitysmies Jääskisen ja Rantasen väliraportissa tehtiin merkittäviä ehdotuksia yliopistojen taloudellisen toimivallan laventamiseksi. Kumppaneiden loppuraportti ilmestyy joulukuussa.

Neuvosto esittää kuten Vuorion työryhmäkin, että tutkijanuran kehittämistyön etenemisen seurantaa varten tulee perustaa laajapohjainen yhteistyöryhmä, joka edustaa eri toimijoiden asiantuntemusta.

- Opetusministeriö odottaa lausuntoja tutkijanuratyöryhmän raportista ja asettanee vielä tämän syksyn aikana tällaisen yhteistyöryhmän, toteaa Marja Pulkkinen.

Linjaraportissa käsitellään myös tohtoreitten määrää ja tarvetta. Marja Pulkkisen mukaan alakohtaista tarvetta tulisi miettiä nykyistä enemmän jo siinä vaiheessa, kun jatko-opiskelijalle myönnetään opiskeluoikeus.

Raportissa ihmetellään tohtoreitten vähäistä määrää tutkimushenkilöstössä – tavoitteena on määrän nostaminen 13 prosentista 20:een. Kai Husson mielestä tohtoreitten sijoittuminen elinkeinoelämän puolelle on pattitilanteessa: vikaa on asenteissa puolin ja toisin.

T & K on EU-puheenjohtajuuskauden ykkösteema

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka ovat Suomen EUpuheenjohtajuuskauden ykkösaiheita –vaikkei sitä julkista sanaa seuraamalla ihan heti huomaakaan. Media uutisoi heinäkuun helteillä ja vielä jalkapallon MM-kisojen loppupelien aikaan pidetystä epävirallisesta kilpailukykyneuvoston kokouksesta Jyväskylässä lähinnä vain sen, että paikalla oli ministeritason edustus vain 10 jäsenmaasta.

- Median vire oli turhan negatiivinen. Brysselin tiedotusvälineissä sävy oli myönteisempi ja siellä noteerattiin enemmän myös kokouksen sisältö, Husso huomauttaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön vetämän tapaamisen agendalla oli EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan liittyvän pohjapaperin laatiminen.

- Linjapaperiin sisältyy on kolme keskeistä koria: t & k -rahoitukseen liittyvät kysymykset (7. puiteohjelma, rakennerahastot), innovaatioiden tuottamista tukevien organisaatioiden kehittäminen (esimerkiksi EIT sekä elinkeinoelämän ja korkeakoulujen laadukkaampi yhteistyö) sekä säätelyyn liittyvät toimet (palveludirektiivi, eurooppalainen patenttijärjestelmä), Husso listaa.

Tavoitteena on saavuttaa yhteisymmärrys, jolla sitoutettaisiin EU-maat jatkamaan Suomen puheenjohtajuuskauden linjoilla – myös vuoden vaihtuessa, kun kapula vaihtuu Saksalle.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Veikko Somerpuro