Liittojen UPJ-kommentteja
Professoriliitto: Järjestelmän rakenne
tukee professorien asemaa
Professorien palkanmuodostus
vanhassa palkkausjärjestelmässä
vastasi jo osittain UPJ:n periaatteita.
Tehtävien vaativuuden perusteella
professorit sijoittuivat palkkaluokkiin,
ja palkkaluokan korotuskäytäntö
toimi kohtuullisesti.
Professorien tutkijakoulutuslisillä
palkittiin tehtävien hyvästä suorittamisesta.
Uusi järjestelmä ei siis
sinänsä luvannut erityistä uutta,
mutta järjestelmän vaihtuessa
edunvalvonnassa on oltava mukana.
Käytännössä oli myös huomattu,
että yliopistojen ja myös professorien
palkkakehityksen ehdoksi
oli noussut palkkausjärjestelmän
uudistaminen. Tämä näkyi
esimerkiksi ylimpien professoripalkkojen
lähes jäätymisessä tasolle
A30, vaikka ehdotonta kieltoa
korkeampien palkkaluokkien
käyttöön ei ollut.
Käytännön palkkakatto oli
myös ongelmallinen yleisen akavalaisen
palkkakehityksen kannalta,
sillä professorit muodostivat tulpan
alempien virkojen palkkakehitykselle.
Professorien palkkahaitari
oli puristumassa kapeaksi, sillä
luokkaan A26 sijoitetut professorit
oli lähes kaikki nostettu luokkaan
A28. Valtiotyönantajan omien
selvitysten mukaan palkkakilpailukyky
on kaikkein huonoin
johto- ja asiantuntijatehtävissä.
Nämä lähtökohdat edelly ttivät
Professoriliiton toimimaan aktiivisesti
uuden palkkausjärjestelmän
suunnittelussa.
Liitto vaalii professorien huomioimista
yliopistojen vaativimpien
tehtävien tekijöinä. Toinen tärkeä
tavoite oli palkka-asteikon
avaaminen ylöspäin, jolloin voidaan
mahdollistaa koko professorikunnan
palkkakehitys tulevaisuudessa.
Muina tavoitteina oli
palkankorotusten tasapuolinen
suuntautuminen eri yliopistoille,
tieteenaloille ja sukupuolille sekä
järjestelmän toimivuus professorien
esimiesroolin kannalta.
Liiton lähtökohtana UPJ:n valmisteluprosessissa oli vaikuttaminen
lopputulokseen neuvottelujen
ja suunnittelun eri tasoilla. Yliopistojen
palkkausjärjestelmän valmistelussa
aloitetta ei ollut syytä
jättää pelkästään työnantajalle.
Tehtävien vaativuuden kuvauksessa
akavalaiset järjestöt ottivat valmisteluroolin,
jolloin neuvotteluille
saatiin järjestöjen kannalta parempi
lähtökohta. Professorien
tehtävien vaativuuskuvaukset laadittiin
käytännössä Professoriliitossa.
Ylimpien vaativuustasojen
määrä ja tehtäväkuvaukset oli keskeinen
neuvottelukohde. Pitkällisen
ja monivaiheisen neuvotteluprosessin
tuloksena syntyi kuitenkin
ratkaisu, jossa professorien
tehtävät muodostavat oman selväpiirteisen
ryhmänsä.
Kolme vuotta toiminnan
painopisteenä
Palkkausjärjestelmätyö on ollut
liiton toiminnassa painopistealue
viimeisen runsaan kolmen vuoden
aikana kaikilla tasoilla. Suunnittelu-
ja valmistelutyötä on tehty liiton
hallituksen johdolla, apuna on
ollut myös palkkausjärjestelmätyöryhmä.
Neuvottelutilanne on
ollut esillä kaikissa tämän kauden
hallituksen ja valtuuston kokouksissa.
Valmistelun eri vaiheissa on
järjestetty useita valtakunnallisia
ja lukuisia osastokohtaisia tilaisuuksia,
joissa selvitetty neuvottelutilannetta
ja annettu koulutusta
paikallisille toimijoille. Jäsenistöä
on informoitu säännöllisesti jäsenkirjeillä,
Acatiimin palstoilla ja
liiton kotisivuilla. Professoriliiton
edustajat yliopistojen arviointiryhmissä
ovat palkkausjärjestelmän
käytännön toteuttajia ja liiton
kannalta keskeisiä edunvalvojia.
Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä
on siirtynyt lopulliseen
toteutusvaiheeseen. Noin kolmen
vuoden siirtymäkauden aikana
palkat nousevat normaalien yleiskorotusten
lisäksi 7,24 %. Professoreilla
korotus on jonkin verran
suurempi. Viime vuosina yleiskorotukset
ovat olleet noin 1-2 %
luokkaa, joten UPJ tuo selvän tasokorotuksen
yliopistojen palkkatasoon.
Professorien kannalta lienee
kuitenkin tärkeämpää järjestelmän
rakenne, joka tukee professorien
asemaa yliopistojen ylimpänä
opettaja- ja tutkijaryhmänä.
Tehtäväkuvaukset ja yliopistoissa
otetut käytännöt mahdollistavat
jatkossakin virkahierarkian kehittämisen
suuntaan joka tunnistaa
osaamisen ja vastuun. Yliopistojen
kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn
kannalta on myös välttämätöntä,
että yliopistot voivat
houkutella parhaita osaajia myös
palkkauksellisesti. Tähänkin uusi
palkkausjärjestelmä antaa aikaisempaa
paremmat mahdollisuudet.
Uusi palkkausjärjestelmä kohtelee
melko tasapuolisesti professoreita
yliopistoittain, tieteenaloittain
ja myös iän ja sukupuolen
suhteen. Liiton jäsenet ovat kuitenkin
selvässä etulyöntiasemassa
useimmissa yliopistoissa.
Jatkossa edunvalvonnan painopiste
siirtyy palkkausjärjestelmässä
entistä enemmän paikallistasolle.
Yliopistoissa, joissa professorien
korotukset jäivät keskimääräistä
pienemmäksi, on jatkettava
ponnistuksia tilanteen korjaamiseksi.
Esimiesten lisääntyneiden
tehtävien huomioiminen on ehdottoman
tärkeää järjestelmän toimivuuden
varmistamiseksi.
Tapani Pakkanen
Professoriliitto,
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto: Nyt palkkaus voi kehittyä muutenkin
kuin pelkkien työvuosien myötä
Pitkällisen väännön jälkeen yliopistojen
palkkausjärjestelmä saatiin
sitten lopulta uudistettua, eikä
aikaakaan mennyt kuin toistakymmentä
vuotta. Kuten lähes
aina suurissa muutoksissa, joissa
eri osapuolilla on keskenään hyvinkin
ristiriitaiset tavoitteet, voitaneen
todeta, että kesäkuussa
saavutettiin ratkaisu, johon kukaan
ei ollut tyytyväinen, mutta
jonka kaikki saattoivat enemmän
tai vähemmän nuristen hyväksyä.
Kaikki osapuolet olisivat varmastikin
pystyneet tekemään toimivamman
järjestelmän, joka olisi
paremmin ottanut huomioon kunkin
järjestön jäsenten tehtävien
erityispiirteet.
Kesäkuussa hyväksytty ratkaisu
oli kuitenkin kompromissi, jonka
kaikki saattoivat hyväksyä.
Näin varsinkin, kun ratkaisu tehtiin
kesken sopimuskautta, jolloin
järjestöillä ei ollut käytössään työtaistelumahdollisuutta.
Realistisesti
tarkasteltuna kyse oli myös
siitä, että huonokin sopimus oli
parempi kuin sen vaihtoehtona ollut
palkkojen euromääräistäminen
erilaisten ikä- ja pätevyyslisien
katoamisineen, ja uudistuksen
siirtyminen seuraavalle vuosikymmenelle.
Tieteentekijöiden liiton jäsenistön
kannalta järjestelmässä on
selviä parannuksia entiseen palkkauksen
määräytymiseen verrattuna.
Entinen ikälisäjärjestelmä,
jossa palkkaus kehittyi suuressa
määrin sen mukaan, miten pitkään
olit yliopistossa työskennellyt,
oli nuorten asiantuntijoiden
kannalta erittäin ongelmallinen.
Nykyinen järjestelmä mahdollistaa
asianmukaisen korvauksen
maksamisen ilman, että sitä täytyy
odottaa hamaan tulevaisuuteen.
Hyvää järjestelmässä on myös
sen rakenne. Sekä opettajien ja tutkijoiden
että myös muun henkilökunnan
järjestelmät tunnistavat
kuvausten pohjalta tehtävien vaativoitumisen,
eikä palkkauksen
paranemiseen liittyvän uralla etenemisen
tarvitse enää tarkoittaa
vain alaisten määrän lisääntymistä,
sillä rakenne tunnistaa asiantuntijatehtävät
hyvin. Aiemminhan
palkkaus parani joko iän karttumisen
myötä, erilaisten pätevyyksien
lisääntymisen myötä tai
uuteen virkanimikkeeseen hakeuduttaessa.
Nyt järjestelmä kuitenkin
mahdollistaa palkkauksen parantamisen
saman nimikkeen sisälläkin,
kun otetaan huomioon
tehtävässä tapahtuneet muutokset.
Myös kartan ja kehikon kuvaukset
on rakennettu siten, että niitä aidosti käytettäessä palkkausjärjestelmäuudistuksen
eräät tavoitteet
ainakin osittain toteutuvat.
Toteuttamisessa isoimmat
ongelmat
Mutta sitten tulevat kuitenkin ongelmat.
Vaikka järjestelmä itsessään
saattaisi olla suhteellisen toimiva,
on sen toteuttamisessa ilmennyt
suuria ongelmia. Järjestelmän
lisärahoitus on ollut täysin
riittämätöntä ja tämä on johtanut
käytännössä siihen, että järjestelmien
sisältämiä kuvauksia ei ole
käytetty tarkoitetulla tavalla vaativuustasojen
määrittelyyn.
Eri yliopistosta kantautuneiden
tietojen perusteella henkilöiden
nykypalkka on vaikuttanut
työnantajavirkamiesten suorittamiin
lopullisiin tasojen vahvistuksiin.
Tästä kertoo monin paikoin
esiin nostettu “yli suurten” palkankorotusten
kohtuullistaminen, jota
on käytetty perusteena tasojen
määrittelyjen alentamiseen. Tämänkaltainen
toiminta vie kuitenkin
pohjaa järjestelmän uskottavuudelta.
Palkkausjärjestelmässä
on kuitenkin arvotettu yliopistotehtäviä
uudella tavalla ja sen tulisi
myös näkyä asiantuntija- ja
johtotehtävissä työskentelevien
palkkauksessa.
Kaukana asiantuntijatyön arvostuksesta
on kuitenkin se hinta,
mitä tehtävistä ajatellaan maksettavan.
Opettajien ja tutkijoiden
järjestelmän alatasojen hinnat
ovat suoranainen loukkaus tutkijoita
kohtaan. Sopimuksen mukaan
eräs merkittävä tavoite oli lisätä
yliopistojen rekrytointikykyä
tulevaisuudessa, kun ikäluokkien
pienentyminen tuo todellisen kilpailun
työvoimasta. Tähän lähtökohtaan
istuu hyvin huonosti se,
että maisterin tutkinnon suorittanut
väitöskirjatyön tekijä saa
alimmillaan vain kolmisenkymmentä
euroa enemmän palkkaa
kuin mitä korkeakouluharjoittelijalle
valtiovarainministeriön suosituksen
mukaan tulisi maksaa.
Jos tasojen hintoja ei saada merkittävästi
korjattua, ollaan Suomessakin
kohta tilanteessa, jossa
ainakaan yliopistot eivät tule saamaan
nuorempia tutkijoita enää
palvelukseensa.
Jatkossa järjestelmää pitää
päästä myös toteuttamaan niin
kuin sitä on suunniteltu. Tämä tarkoittaa
silloin myös sitä, että erilaiset
epäviralliset sulkemismekanismit,
joita on ollut havaittavissa
molempien järjestelmien ylätasoilla
täytyy saada purettua. Järjestelmien
kehittämiseen täytyy jatkossa
suunnata lisärahoitusta, jotta
käytännössä havaitut ongelmat
saadaan ratkaistua.
Antero Puhakka
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
Yliopistolehtorien liitto: UPJ oikein sovellettuna toimimaan
myös lehtoreiden palkkausjärjestelmänä
Allekirjoitetun UPJ-sopimuksen
ovat neuvotelleet lehtoreiden osalta
JUKO ja OAJ niiden tavoitteiden
mukaan, joita liitossa oli asetettu.
Jossain vaiheessa näytti siltä, että
lehtoreiden tavoitteiden mukaista
sopimusta ei saada aikaan, mutta
korkeimman tason panos neuvotteluihin
takasi sen tuen, jonka tarvitsimme.
Ilman tätä panostusta
sopimuksen sisältö ei olisi meitä
tyydyttänyt.
YLL:n jäsenistöstä palkankorotuksen
saa 2/3, joista yli puolella
korotus on välillä 0,1– 400 euroa.
Lehtoreiden osalta sopimuksen
kustannusvaikutus jää noin prosentin
alemmaksi kuin muilla opetushenkilöstöryhmillä.
Lähes puolella
takuupalkkalaisista palkan
takuuosa jää alle 200 euroa, vaikka
suuriakin takuuosia on.
Paljon puhuttanut takuupalkkalaisten
määrä YLL:n jäsenistössä
kokonaisuudessaan on noin
25 %, mikä on sama kuin koko
opetus- ja tutkimushenkilöstön
arviointijärjestelmässä arvioitujen
keskimäärin. YLL:n jäsenryhmien
erot ovat kuitenkin suuret niin,
että päätoimisten tuntiopettajien
ja yliopistonlehtoreiden takuupalkkaprosentti
on selvästi lehtoreita
pienempi. Erot johtuvat lehtoreiden
väärästä vaativuussijoittelusta,
minkä korjaamiseen joudutaan
panostamaan. Erityisesti
kokemuksen merkitystä ei ole monessakaan
yliopistossa otettu huomioon
sopimuksen edellyttämällä
tavalla.
Lehtoreille, jotka jäävät takuupalkalle
ja ovat oikeutettuja tuloksellisuuslisään,
maksetaan erillinen
lisäpalkkio, jonka suuruus on
tällä hetkellä noin 150 euroa.
Takuupalkkalaisten osuus on
ollut esillä keskusteluissa koko
UPJ-prosessin ajan ja näiden keskustelujen
ja neuvottelujen etenemisen
perusteella tulos on odotettu.
Lehtorikunta on osa yliopiston
vakinaista ja kokeneinta henkilöstöä
ja näin suuri osa on vanhan
palkkausjärjestelmän loppupalkoilla.
Tämän ryhmän on ollut vaikein
saada korotuksia uudessa järjestelmässä,
elleivät tehtävät ole
sisältäneet huomattavaa osaa tutkimustehtäviä,
mikä taas ei ole
kaikilla aloilla ja kaikissa laitoksissa
ollut mahdollista siitä huolimatta,
että monen lehtorin koulutus
mahdollistaisi tutkimustehtävät ja
monet myös olisivat innostuneita
tutkimustehtävistä.
YLL:n yhtenä tavoitteena ollut
lehtoreiden tulevan palkkakehityksen
turvaaminen edellyttää
kaikilta osin sopimuksen oikeaa
soveltamista ja palkkakehityksen
seurantaa. Juuri tästä lehtoreiden
ansiokehityksen turvaamisesta
päästiin yksimielisyyteen 15.6.
saakka jatkuneissa neuvotteluissa,
jonka jälkeen JUKOn oli mahdollista
hyväksyä UPJ-sopimus 21.6.
UPJ edellyttää uutta
ajattelua työntekijältä ja
työnantajalta
UPJ tarjoaa mahdollisuuden, silloin
kun sitä sovelletaan oikein,
määritellä työntekijän palkka oikein
suhteessa työtehtäviin. Tämä
vaatii niin työntekijöiltä kuin
työnantajiltakin uudenlaista ajattelua.
Työnantajan täytyy hyväksyä
se lähtökohta, että esimerkiksi nimikkeen
mukainen (mm. päätoiminen
tuntiopettaja, yliopistonopettaja
tai vastaava) palkan määrittäminen
ei enää käy, vaan jokainen
tehtävä täytyy arvioida yksilöllisesti
suhteessa muihin tehtäviin.
Työntekijöinä me joudumme
mukaan jatkuvaan arviointiin perustuvaan
palkanmuodostukseen
– hyväksymmepä tällaisen ajattelun
ideologisesti tai emme. Oman
osaamisen dokumentoiminen ja
osoittaminen vaatii uudenlaista
ajattelua, mikä ei vielä ole kaikille
tuttua. Monet ovat kuitenkin olleet
arvioinneissa iloisia siitä, että heidän
työpanoksensa huomataan ja
että joku on kiinnostunut heidän
työstään.
Tavoitteena tulee olla mahdollisimman
oikeudenmukainen järjestelmä,
vaikka mikään palkkausjärjestelmä
ei voi olla täysin oikeudenmukainen:
se, mikä hävitään
vanhan palkkausjärjestelmän hyvistä
puolista (läpinäkyvyys ja ennustettavuus)
toivottavasti saadaan
takaisin, kun uutta järjestelmää
opitaan käyttämään.
UPJ vaatii meiltä liittona paljon
aktiivisia toimia. YLL:n ja OAJ:n
tuki paikallisille toimijoille, jotka
seuraavat sopimuksen toteuttamista,
on ensiarvoisen tärkeää.
Paljon odotuksia kohdistuu myös
opetusministeriöön ja yliopistoihin.
Tilastoyhteistyö, tiedonkulku
ministeriön ja yliopistojen välillä
ja erityisesti ministeriön vahva
ohjeistus sopimuksen soveltamisesta
ovat välttämättömiä, jotta
sopimusta voidaan soveltaa oikein.
Lehtoreiden osalta sopimuksen oikea
soveltaminen edellyttää arvioinneissa
syntyneiden vääristymien
korjaamista, myös opetustehtävissä
ja kokemuksella ansioitumisen
arvostamista ja työaikasopimuksen
oikeaa soveltamista. Työaikasopimus
liittyy oleellisesti
suoritusarviointiin ja siihen, miten
lehtoreiden suoritustasot määrittyvät
jatkossa.
Nyt solmittu sopimus on prosessin
alku ja kaikkine puutteineenkin
arvioitiin sellaiseksi, että
sen pohjalta on mahdollista lähteä
toteuttamaan uutta palkkausjärjestelmää
myös vakinaisen opetushenkilökunnan
osalta.
Tuula Hirvonen
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto |