Ihmiseen kohdistuva tutkimus on hyvin säänneltyä

Ihmisiin, eläimiin ja geenitekniikkaan kohdistuva tutkimus on nykyisin hyvin säänneltyä. Eettistä pohdintaa edellytetään jo ennen tutkimuksen aloittamista. Pohdintaan osallistuu tutkimuksen tekijöiden lisäksi ulkopuolisia – eläinkokeisiin liittyvissä hankkeissa tutkijat ovat jo aliedustettuina.

Hyvän tekeminen on yksi ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen kantavia perusperiaatteita. Hyvän tekeminen ei kuitenkaan missään olosuhteissa saa tallata jalkoihinsa ihmisen itsemääräämisoikeutta, oikeutta yksityisyyteen eikä koskemattomuutta.

Turun tiedemessuilla järjestettiin 30. syyskuuta paneeli- ja yleisökeskustelu tutkimusetiikan säännöistä. Mihin nykyinen lainsäädäntömme perustuu, rajoittaako se liikaa tutkijoiden toimintaa vai onko se ehkä puutteellinen? Kuka päättää yhteisten sääntöjen tarpeellisuudesta ja laadinnasta?

Mustasta historia läpinäkyväksi

Lääketieteellisen hyödyn nimissä on viime vuosituhannellakin tehty uskomattomia rikoksia. Nürnbergin oikeudenkäynnissä asetettiin 23 lääkäriä syytteeseen rikoksista ihmisyyttä vastaan, 16 heistä tuomittiin – seitsemän kuolemaan.

- Nürnbergin julistus vuodelta 1947 loi perustan lääketieteellisten tutkimusten ennakkoarvioinnille. Niiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Ihmisiin kohdistuvaa kajoavaa tutkimusta voidaan tehdä vain silloin, kun ko. tietoa ei voida muutoin hankkia. Kaikessa tutkimustoiminnassa on vältettävä tarpeetonta kärsimystä ja tutkimukseen liittyvien riskien tulee olla pienempiä kuin siitä saatavien hyötyjen. Tutkimuksen suorittajien on oltava päteviä ja tutkimukseen osallistuvalla tulee aina olla oikeus keskeyttää tutkimus ilman, että hänelle koituu siitä seurauksia, selvittää ETENEn eli Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan pääsihteeri, ylilääkäri Ritva Halila.

Nürnbergin julistuksen lisäksi lääketieteellistä tutkimusta ohjeistaa edelleen mm. Maailman Lääkärijärjestöjen WMA:n Helsingin julistus vuodelta 1964. Eurooppalaisittain tärkeitä kansainvälisiä direktiivejä ovat myös Euroopan neuvoston biolääketiedesopimus ja EU:n lääketutkimusdirektiivi. Suomessa lääketieteellistä tutkimusta säätelee laki (488/1999).

Tutkimuksen eettinen arviointi ihmistutkimuksessa
• edellyttää laajaa yhteistyötä
• rakentaa
    - parempaa tutkimusta
    - parempaa luottamusta tutkimukseen
    - ihmisten hyvinvointia

Eettiset toimikunnat paljon vartijoina

Lääketieteellisessä tutkimusprosessissa on monia osapuolia ja intressejä. Siksi eettinen pohdinta on välttämätöntä. Vaikka jo tutkijoiden ja toimeksiantajien on otettava huomioon eettiset näkökohdat, myös eettiset toimikunnat arvioivat tutkimusten etiikkaa jo ennen niiden aloittamista.

- Eettisen toimikunnan tehtävänä on tutkimushenkilöiden oikeuksien suojelu ja sen varmistaminen, että tutkimushenkilöiden osallistuminen perustuu tietoiseen vapaaehtoiseen suostumukseen. Hyvin tehty tutkimus on myös eettistä. Toimikuntien työssä keskeinen ongelmia on epäilemättä kiire, sillä työtä tehdään pitkälti vapaaehtoispohjalta muun työn ohessa. Myös byrokratia vie aikaa ja energiaa juuri suurten kysymysten eettiseltä tarkastelulta. Kuitenkin juuri eettisten periaatteiden perusteellinen pohdinta parantaa tutkimusta ja hoitoa ja lisää yhteiskunnallista luottamusta tutkimukseen. Eettisissä kysymyksissä ei pohdita vain lakia ja säädöksiä, vaan paljon isompia kysymyksiä – ihmisten perusoikeuksia, arvoja ja moraalia, totesi Halila.

ETENEn osana ja sairaanhoitopiirien eettisten toimikuntien tukena toimii lääketieteellisen tutkimuksen eettinen jaosto (TUKIJA).

Bioturvallisuus ja geenitekniikka

Geenitekniikan käytön ja muuntogeenisten tuotteiden turvallisuudesta ja käytön eettisyydestä huolehditaan EU:ssa erityisellä lainsäädännöllä, josta Suomessa keskeisimmät ovat geenitekniikkalaki (377/1995) ja EU:n asetus muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista. Kaikki muuntogeenisiin eliöihin, niin mikrobeihin, kasveihin kuin eläimiin, kohdistuva tutkimus ja käyttö teollisuudessa tai maataloudessa on luvanvaraista. Käyttö edellyttää ennakoivaa riskinarviota ja tarvittaessa samantapaisia turvatoimia kuin esimerkiksi käsiteltäessä tauteja aiheuttavia mikrobeja.

- Tarkoituksena on selvittää geenitekniikan käyttöön mahdollisesti liittyvät taudinaiheuttamiskyky, vaikutukset ympäristöön ja mm. myrkyllisyys ja allergeenisuus. Toimintaa valvotaan tarkastuksin. Vastuulliset viranomaiset määritellään tarkoin ja ennakkovalvontaa suorittavat maassamme geenitekniikan lautakunta, uuselintarvikelautakunta ja kolme ministeriötä eli sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö, selvittää geenitekniikan lautakunnan puheenjohtaja emeritusprofessori Matti Sarvas.

Koe-eläintoiminnan eettisyys

Ihmisen hyväksi tehtävässä tutkimuksessa tarvitaan usein koe-eläimiä, koska ihmisiä ei voida altistaa tutkimukseen usein liittyville epävarmuuksille. Tutkimusta varten tuotetut koe-eläimet joutuvat näin toimimaan sijaiskärsijöinä. Kaikessa koe-eläintoiminnassa tavoitteena on taata eläimille mahdollisimman hyvä elämä ja helppo kuolema, kertoo Turun yliopiston koe-eläintieteen dosentti ja koe-eläinkeskuksen johtaja Ulla-Marjut Jaakkola. Hän on myös KYTÖn eli valtakunnallisen koe-eläintoiminnan yhteistyöryhmän jäsen.

- Koe-eläintoiminta on Suomessa ollut luvanvaraista viimeiset 20 vuotta ja tänä aikana koe-eläinten oikeuksia ovat puolustaneet eri tutkimusyksiköissä toimivat koe-eläintoimikunnat. 1.8.2006 voimaan tullut uusi koe-eläinlaki (laki koe-eläintoiminnasta 62/ 2006) toi valvonnan enemmän valtakunnalliselle tasolle. Nykyisin koe-eläintutkimusten tarpeellisuutta valvoo siis yhteiskunnan asettama valtakunnallinen eläinkoelautakunta. Uuden elimen jäsenistä vain neljännes on tutkijoita ja tämä saattaa osoittautua ongelmaksi. Näen lain avanneen mahdollisuuden, että tutkimusrahoituksen saanut tutkimushanke ei voikaan käynnistyä, jos hankkeen merkitys ei avaudu toimikunnan maallikkojäsenille. Tämän vahingon ehkäisemiseksi tutkijoilta vaaditaan entistä enemmän paneutumista tutkimuksensa perustelemiseen. On myös osattava tuoda esiin se, että joskus tutkimuksen tekemättä jättäminen on suurempi vaara kuin sen tekeminen, pohtii Jaakkola.

Tutkimuksen eettinen arviointi Suomessa

Tuula Vainikainen

Lisää aiheesta: www.research.fi/nakokulmia/tutkimusetiikka

Kuvion lähde: Tutkimuseettinen neuvottelukunta (www.tenk.fi)