Korkeakoulukeksintölaki
tulee voimaan 2007 alusta

Tämän vuoden keväällä hyväksyttiin laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin. Laki merkitsee yliopistotutkijoille jonkin verran oikeuksien rajoittamista ja vastaavasti yliopistoille jonkin verran uusia oikeuksia. Mistään kovin dramaattisesta muutoksesta ei kuitenkaan ole kyse. Lakiin sisältyy korvausjärjestelmä. Laki tulee voimaan vuoden 2007 alusta.

Yliopistoissa tehtäviä keksintöjä koskevat pääasiassa samat säännöt kuin muitakin keksintöjä. Patenttilain lähtökohtana on keksijän yksinoikeus päättää keksintönsä suojaamisesta. Tästä periaatteesta työsuhteessa tehdyt keksinnöt muodostavat merkittävän poikkeuksen.

Työsuhdekeksintölain mukaan työnantaja voi tiettyjen edellytysten vallitessa ottaa itselleen oikeudet työntekijän tekemiin keksintöihin. Yliopistojen tutkijat ovat muodostaneet tästä työsuhdekeksintölain säännöksestä poikkeuksen, ns. tutkijapoikkeuksen. Yliopistoilla ei ole ollut tähän saakka lakisääteistä oikeutta ottaa yliopistotutkijan tekemää keksintöä haltuunsa. Useat rahoittajat ovat kuitenkin edellyttäneet, että yliopistolla on määräämisvalta keksintöoikeuteen. Tämä on käytännössä merkinnyt sitä, että tutkijat ovat usein sopimusperusteisesti luovuttaneet keksintöoikeutensa yliopistolle.

Lain valmistelu ja tarkoitus

Yliopistojen tutkijapoikkeus on ollut pitkän aikaa monelle taholle “punainen vaate”. Se on haluttu nähdä kehitystä jarruttavana tekijänä. Tutkijoiden immateriaalioikeuksia käsittelevä työryhmä esitti vuonna 1998 melko yksioikoisesti tutkijapoikkeuksen kumoamista.

Vuonna 2002 yliopistokeksintötyöryhmä jätti raporttinsa. Tutkijapoikkeusta ei enää käsitelty siinä yhtä tylysti kuin aikaisemmin, tosin korjattavaa raportin esityksiin jäi vielä paljon.

Kauppa- ja teollisuusministeriössä ja opetusministeriössä suoritetun virkamiesvalmistelun, lausuntokierrosten ja eduskuntakäsittelyn jälkeen laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin annettiin 19.5.2006 (369/ 2006). Samassa yhteydessä annettiin laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksitöihin annetun lain muuttamisesta (370/2006). Voimaan lait tulevat 1.1.2007.

Asian eri käsittelyvaiheissa korkeakoulukeksintölaki muuttui yliopistotutkijoiden kannalta huomattavasti suotuisammaksi. Yliopistotutkijoiden ammattijärjestöllinen toiminta on kantanut hedelmää.

Korkeakoulukeksintölaki koskee suunnilleen samalla tavalla yliopistolain mukaisia yliopistoja, Maanpuolustuskorkeakoulua ja ammattikorkeakouluja. Näitä kutsutaan laissa korkeakouluiksi. Näin tehdään myös tässä kirjoituksessa yleensä. Eräiltä osin tässä halutaan kuitenkin korostaa nimikettä yliopisto. Laki koskee myös Suomen Akatemian tutkimusvirassa olevien henkilöiden korkeakouluissa tekemiä keksintöjä.

Lain tarkoituksena ilmoitetaan olevan suomalaisissa korkeakouluissa syntyvien keksintöjen tunnistamisen, suojaamisen ja hyödyntämisen edistäminen keksijän, korkeakoulujen ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Avoin tutkimus ja sopimustutkimus

Lain soveltamisessa keskeistä on jako avoimeen tutkimukseen ja sopimustutkimukseen.

Avoin tutkimus on sitä, että se 1) tehdään ilman ulkopuolista rahoitusta ja ilman ulkopuolisia sopimuskumppaneita tai 2) toteutetaan ulkopuolisen tahon rahoittamana, mutta siihen ei sisälly julkaisemisen lisäksi muita määräyksiä tai 3) täyttäisi sopimustutkimuksen edellytykset, mutta ennen tutkimuksen alkua on nimenomaisesti sovittu, että tutkimus on avointa tutkimusta. Avoin tutkimus lähenee käsitteenä vapaata tutkimusta.

Sopimustutkimuksella tarkoitetaan 1) maksuperustelain mukaista tutkimusta ja 2) tutkimusta, jossa on mukana ainakin yksi ulkopuolinen taho ja johon liittyy tutkimuksen tuloksia tai toteuttamistapaa koskevia velvollisuuksia.

Lähtökohtana on edelleen, että keksintöoikeus kuuluu keksijälle. Korkeakoululla on kuitenkin lakisääteinen oikeus ottaa oikeudet sopimustutkimuksessa syntyviin keksintöihin. Sopimustutkimuksessa yliopiston lakisääteinen asema siis vahvistuu verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Muutos ei käytännössä ole kuitenkaan radikaali, koska aikaisemmin usein keksintöoikeudet on siirretty yliopistoille sopimusteitse.

Avoimessa tutkimuksessa syntyneisiin keksintöihin korkeakoulu voi ottaa oikeudet, jos keksintöä ei ole julkaistu tai tutkija ilmoittanut halukkuutensa itse hyödyntää keksintöä. Avoimessa tutkimuksessa syntyneisiin keksintöihin nähden tutkijalla on niin halutessaan edelleen määräämisvalta.

Keksintöilmoitus

Korkeakoulukeksintölain mukaan keksijän on viipymättä tehtävä korkeakoululle keksintöilmoitus, jos hän on tehnyt patentilla suojattavan keksinnön. Keksintöilmoitus on tehtävä kirjallisesti ja siitä on käytävä ilmi keksijän käsitys siitä, kuuluuko keksintö avoimeen tai sopimustutkimukseen. Monen keksijän yhteinen keksintöilmoitus on myös mahdollinen.

Keksintöilmoitusta koskeva säännös koskee samalla tavalla sekä avointa tutkimusta että sopimustutkimusta.

Avoin tutkimus ei tähtää patentointiin. Avoimessa tutkimuksessa ei voida tietää etukäteen, voidaanko sen perusteella saatujen tulosten johdosta saada patenttia. Tutkija ei voi aina olla varma, tulisiko hänen tehdä keksintöilmoitus. Käytännössä epäselvyys velvollisuudesta keksintöilmoituksen tekemiseen ei ilmeisestikään tule olemaan suuressa osassa, mutta joissakin tapauksissa tilanne kyllä voi muodostua vaikeaksi.

Lakiin sisältyy myös melko yksityiskohtaiset säännökset keksintöilmoituksessa noudatettavasta menettelystä. Keksintöilmoituksen tekemisen ajankohtaan liittyy laissa säädettyjä oikeusvaikutuksia.

Tutkimustulosten julkistaminen

Keksintöilmoitukseen liittyy tutkimustulosten julkistamisen rajoitteita. Keksijä ei saa julkistaa tutkimustuloksia keksinnön suojaamisen tai hyödyntämisen vaarantavalla tavalla, jos korkeakoulu voi ottaa itselleen oikeudet keksintöön. Korkeakoulu voi ottaa sopimustutkimuksessa itselleen oikeudet kuuden kuukauden kuluessa keksintöilmoituksen tekemisestä.

Avoimessa tutkimuksessa keksijällä on lähtökohtaisesti vapaa oikeus päättää keksinnön julkistamisesta. Koska aina kuitenkaan ei voida varmuudella tietää, onko kyse avoimesta tutkimuksesta vai sopimustutkimuksesta tehdystä keksinnöstä, rajatapauksessa keksijän on syytä odottaa yliopiston kantaa siitä, kumpaan lajiin keksintö on katsottava kuuluvaksi. Kannan on tultava viivytyksettä, viimeistään kahden kuukauden kuluessa keksintöilmoituksen tekemisestä. Keksintöilmoitusmenettely voi luoda joissakin tapauksissa epävarmuutta tutkimuksessa tapahtuvan julkaisutoiminnan ajankohdalle. Rajatapauksien lukumäärää ja merkitystä ei kuitenkaan kannata liioitella.

Todistustaakan jako

Korkeakoulukeksintölakiin sisältyvät säännökset siitä, kenen tehtävänä on osoittaa, kenelle kuuluvat oikeudet keksintöön. Lähtökohtana on, että korkeakoulun on osoitettava oikeutensa keksintöön. Jos se ei tee näin, oikeudet keksintöön kuuluvat keksijälle. Tämä todistustaakan jakosääntö ei ole ehdoton. Keksijän on nimittäin annettava selvitys keksinnön syntyolosuhteista, jos keksintö on syntynyt läheisessä yhteydessä sopimustutkimushankkeeseen.

Mikäli keksintö on syntynyt aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua sopimustutkimushankkeen päättymisestä, on keksintö lähtökohtaisesti avoimessa tutkimuksessa syntynyttä, jollei yliopisto esitä erittäin painavia syitä muuhun.

Todistustaakkasäännökset tulevat olemaan riitatapauksissa keskeisissä rooleissa.

Korvausjärjestelmä

Korkeakoulukeksintölakiin sisältyy säännökset korvausjärjestelmästä. Lain mukaan keksintöoikeuksien haltuunottotapauksissa keksijällä on oikeus saada keksinnöstä kohtuullinen korvaus. Tämän vastainen etukäteen tehty sopimus on mitätön. Korvauksen suuruutta laskettaessa on otettava huomioon keksinnön syntyyn vaikuttavat olosuhteet sekä korkeakoulun keksinnöstä saamat tuotot. Ilmaus on tulkinnallinen.

Olennaisesti muuttuneet olosuhteet voivat antaa aihetta tarkistaa korvauksia. Korkeakoulun keksinnöstä saamat tuotot saattavat esimerkiksi osoittautua aikaisemmin oletettua suuremmaksi. Keksijää ei voida velvoittaa palauttamaan suoritettuja korvauksia.

Eräissä yliopistoissa on ollut käytössä tähän asti keksintöilmoituksen tekemisestä saatu korvaus. Itse lakiin ei sisälly tästä säännöstä. Lain perusteluista käy kuitenkin ilmi, että korvaamiskäytäntöä jo keksintöilmoituksen tekemisestä voidaan harjoittaa. Itse asiassa tämä olisi suositeltavaa ja kannustaisi asianmukaisten keksintöilmoitusten tekemiseen.

Joissakin yliopistoissa on ollut jo aikaisemmin kohtuullisesti toimiva korvausjärjestelmä. Asianmukaisesti toimiva ja kannustava kokonaiskorvauskorvausjärjestelmä on lain tarkoituksen kannalta välttämätön.

Erimielisyydet

Keksintöoikeuteen liittyvät kysymykset saattavat muodostua riitaisiksi joissakin tapauksissa. Tällaisia riitakysymyksiä voivat olla esimerkiksi epäselvyys keksinnön kuulumisesta avoimeen tutkimukseen tai sopimustutkimukseen sekä korvausjärjestelmään liittyvät tekijät.

Työsuhdekeksintölain perusteella on ollut asetettuna keksintölautakunta, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja lain soveltamisesta. Keksintölautakuntaan perustetaan korkeakouluja varten erityinen jaosto, jossa tulee olemaan edustus myös järjestöpuolelta.

Mikäli riita ei tule ratkaistuksi, voidaan se saattaa oikeuskäsittelyyn, ensivaiheessa Helsingin käräjäoikeuteen.

Jatkovalmistelut

Korkeakoulukeksintölakiin sisältyy valtuutus antaa asetuksella tarkempia säännöksiä keksintöilmoituksen tekemisestä, oikeuksien siirtämisessä noudatettavista menettelyistä ja korvausten maksamisessa. Tiettävästi tällaista asetusta ei vielä kuitenkaan ole valmisteltu.

Opetusministeriön asettamana toimii työryhmä, jonka tehtävänä on mm. kartoittaa vaihtoehtoisia toimintamalleja keksintöjen ja tutkimustulosten hyödyntämisen edistämiseksi korkeakouluissa. Työryhmän määräaika päättyy 15.12.2006.

Korkeakoulukeksintölaki mahdollistaa sen, että myös korkeakoulut voivat antaa tarkempia määräyksiä lain soveltamisesta. Useassa yliopistossa valmistellaankin tiettävästi ohjesääntöjä tai vastaavia, joilla pyritään yliopistokohtaisesti ohjailemaan käytäntöjä.

Mikä muuttuu?

Korkeakoulukeksintölaki merkitsee sopimustutkimuksessa keksintöoikeuden siirtomahdollisuutta lakisääteisellä perusteella korkeakoululle. Tähän asti keksintöoikeuden siirto yliopistolle on ollut sopimuksenvaraista.

Keksintöilmoituskäy täntö merkitsee uutta lakisääteistä velvollisuutta tutkijoille. Mahdolliset aikaisemmat vastaavat järjestelmät eivät ole olleet lakisääteisiä.

Laissa on säädetty korvausjärjestelmän vähimmäisperusteet kaikkia korkeakouluja sitovalla, tosin tulkinnallisella tavalla. Korkeakoulut voivat ylittääkin vähimmäisperusteet mm. maksamalla korvausta jo keksintöilmoituksesta.

Kaiken kaikkiaan voitaneen todeta, että käytännöt eivät tule dramaattisesti muuttumaan yliopistoissa.

Professoriliitto on kantanut erityistä huolta keksintöjen ja tutkimustulosten hyödyntämisestä myös silloin kuin yliopisto ne uuden lain perusteella saa hallintaansa. Yliopistojen valmiuksista keksintöjen hyödyntämiseen on niukasti näyttöä. Pahimmillaan uusi laki voi johtaa sopimustutkimuksessa tehtyjen keksintöjen jäämiseen hyödyntämättömänä yliopiston hallintaan. Tällöin voi myös tulosten tieteellinen julkistaminen estyä.

Professoriliiton aktiivisella toiminnalla vaikutettiin lain eduskuntakäsittelyyn, jossa lain hyväksyessään eduskunta samalla edellytti, että hallitus seuraa korkeakoulukeksintöä koskevan lainsäädännön toimivuutta ja tästä annetaan selvitys sivistysvaliokunnalle kolmen vuoden kuluessa lainsäädännön voimaantulosta. Seurata tulee muun muassa sitä, miten korkeakoulut täyttävät toimintavelvollisuutensa sen jälkeen kun oikeudet keksintöön on otettu korkeakoululle lain mukaisesti. Tarvittaessa tulee tehdä säädösehdotukset määräaikojen asettamisesta.

Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
29.9.2006