Risto Nieminen

Usko tai älä

Syyskuun 11. päivät hyökkäykset World Trade Centeriin ja Pentagoniin ovat käynnistäneet länsimaisessa kulttuurissa myös muutoksen suhtautumisessa uskontoihin. Erityisesti suvaitsevassa ja maallistuneessa Pohjois-Euroopassa uskonnot on yleensä nähty jokseenkin harmittomina asioina, jotka jollain tavoin tuntuvat vahvistavan eettistä normistoamme, juhlistavat seremonioita ja tarjoavat eri elämänvaiheiden rituaaleja. Olivatpa lentokonekaappajien poliittiset tai sosiaaliset motiivit mitä tahansa, iskut nähtiin ennenkaikkea uskonnollisina tekoina. Mohammed Atta ja kumppanit olivat Jumalan asialla ja uskoivat tulevansa hyvin palkituiksi kuoleman jälkeisessä elämässä.

Sen jälkeen Jumalalle on riittänyt kysyntää kansainvälisessä politiikassa. George W. Bushin hallinto aloitti oman uskonsotansa terrorismia vastaan, johon terroristit ovat tietysti vastanneet Madridissa, Lontoossa ja muualla. Tanskassa asuvat imaamit onnistuivat provosoimaan islamilaisen maailman raivon valtaan muutaman varsin viattoman pilakuvan avulla. Paavin puheet synnyttävät mellakoita, ja Berliinin ooppera muuttaa ohjelmistoaan muslimien väkivaltaisten reaktioiden pelossa. Kolmen samasta maailmankolkasta lähteneen valtauskonnon, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin konfliktit lisääntyvät ja joidenkin spekuloima sivilisaatioiden välinen kamppailu näyttää toteutuvan. Länsimainen ratkaisu kiristyvään tilanteeseen on perinteisesti ollut suvaitsevaisuuden ja erilaisten uskonnollisten vakaumusten kunnioittamisen korostaminen.

Toisenlainen suhtautuminen uskontoihin alkaa nyt vallata alaa. Kenties ongelma ei ole se, miten saada eri uskontokunnat elämään sovussa keskenään. Ongelma voi olla uskonnot sinänsä: kenties kysymys onkin rationaalisen ja irrationaalisen ajattelun sekä maailmankuvan välisestä sovittamattomasta ristiriidasta. Voisimmeko päästä eroon uskonnoista kokonaan, mihin niitä tarvitaan?

Kaksi hiljattain ilmestynyttä kirjaa, Sam Harrisin The End of Faith ja Richard Dawkinsin The God Delusion ovat viiltävän teräviä ja syvällisiä analyysejä niistä vaikeuksista, joihin irrationaaliset uskonnot ovat meidät vieneet. Harrisin kritiikki kohdistuu erityisesti siihen suureen hiljaiseen enemmistöön, joka suvaitsevaisuuden nimessä on valmis hyväksymään kaikenlaiset uskonnolliset ääri-ilmiötkin ja siten luo maaperää fanatismille ja tuhoavalle toiminnalle. Richard Dawkins on evoluutiobiologi, ateisti ja tunnettu tieteen popularisoija. Hän on koonnut kirjaansa erityisen painavan aineiston ja argumentoinnin uskonnon, minkä tahansa, harjoittamista vastaan. Hänen maailmankuvansa rakentuu luonnontieteen jykevien linjojen ja empirismin varaan. Tiedämme, että havaitsemamme maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä 13,7 miljardia vuotta sitten. Voimme rekonstruoida galaksimme ja aurinkokuntamme synnyn, yhtenä miljardeista ja taas miljardeista samankaltaisten joukossa. Voimme seurata elämän syntyä ja siirtymistä merestä maalle. Evoluution käsittämättömän monisäikeinen kudelma antaa kestävän kehyksen elämän eri muotojen keskeytymättömälle kehitykselle. Dawkins tiivistää luonnontieteen keskeiset totuudet maailmankuvan rungoksi, muuta ei tarvita.

Dawkinsin kirja pitäisi kääntää mahdollisimman monelle kielelle ja jokaisen ihmisen tulisi se lukea, olipa suhtautuminen uskontoihin mikä tahansa. Uskovaiset voivat testata vakaumuksensa kestävyyttä Dawkinsin argumentteja vastaan. Ateistit voivat Dawkinsin avulla terävöittää omaa logiikkaansa. Agnostikkoja Dawkins patistaa lopettamaan aidalla istumisen ja ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Dawkins analysoi terävästi myös uskontojen syntyä ja kestävyyttä yhteiskunnallisina ilmiöinä, niiden suhdetta moraalisuuteen ja eettisiin normeihin. Hän pohdiskelee uskontojen merkitystä lohdutuksen ja inspiraation lähteinä. Lopputulema on kristallin kirkas: uskontoja ei tarvita.

Miten sitten päästään uskonnoista ja niiden aiheuttamista ongelmista eroon ? Dawkins tarjoaa kaksi tietä. Lasten ja nuorten uskonnollinen indoktrinaatio on lopetettava. Ratkaisun toinen puoli on ateistien energisoiminen. Dawkins vertaa ateistien tilannetta homoseksuaalien tilanteeseen 50 vuotta sitten. Julkiateistin on (ainakin Yhdysvalloissa) mahdoton tulla valituksi poliittisiin johtotehtäviin. Dawkins patistaa ateisteja pois kaapista, aloittamaan määrätietoisen valistustyön. Siihen lienee aihetta myös Suomessa, jossa uusimpien tutkimusten mukaan 40 % ihmisistä ei hyväksy evoluutiota maailmankuvansa perustaksi vaan uskoo jonkinlaiseen luomiskertomukseen.

Risto Nieminen on akatemiaprofessori TKK:ssa.