Tutkijoiden tacsvärkki Tampereella
Tutkimuksen poliittisuus ja rahoitus pohdituttavat
Tampereen yliopistolla järjestetyssä tutkijoiden tacsvärkissä
pohdittiin tutkimuksen poliittisuutta ja rahoitusongelmia.
Ulkopuolisella rahoituksella työskentelevien
tutkijoiden määrä on kolminkertaistunut vuosina
1990-2004. Väki yliopistoissa on yhä heterogeenisempää.
Kilpailu viroista kovenee koko ajan. Miten käy
uran houkuttelevuudelle?
Tutkijoiden tacsvärkki järjestettiin
Tampereen yliopistossa 15.9.
teemanaan tiede, tutkimus ja politiikka.
Tapaamiseen osallistui
tutkijoita mm. tiedotusopista, poliittisesta
maantieteestä, sosiologiasta,
historiatieteestä ja lääketieteestä.
Yleisluennot pitivät professori
Anu Koivunen ja professori
Hanna Suutela. Paneelissa istuivat
tutkija Johanna Hakala, professori
Mikko Lehtonen ja kehittämispäällikkö
Jarmo Wahlfors.
Tacsvärkki on kulttuurintutkimuksen
keskuksen järjestämä tutkijatapaaminen,
joka tuo yhteen
Tampereen yliopistossa työskenteleviä
eri tieteenalojen tutkijoita
keskustelemaan omasta työstään
sekä pohtimaan teoreettisia, metodologisia
ja kysymyksenasettelujen
ongelmia. Tavoitteena on tuoda
yhteen tutkijoita, joiden tutkimukset
voidaan joltain osin sovittaa
kuuluviksi kulttuurisen tutkimuksen
alaan. Ensimmäinen tacsvärkki
järjestettiin keväällä ja tarkoitus
on jatkaa ensimmäisen
vuoden mallia kaksi kertaa vuodessa
järjestetyistä tapaamisista.
Tacsin johtoryhmään kuuluva
Kaarina Nikunen toivoi jo esityksiä
ensi kevään tacksvärkin teemoista
ja työryhmistä.
Kokoontumisen aikana muodostetut
työryhmät voivat jatkaa
toimintaansa itsenäisesti niin halutessaan
lukuvuoden ajan.
Nikunen piti myös ehdotuksia
lukupiireistä tervetulleina.
Tutkijoiden tacsvärkki on tarkoitettu
Tampereen yliopistolaisille,
mutta ideana se on lainattavissa
myös muihin yliopistoihin.
Mitä on tutkimuksen
poliittisuus?
Kun politiikalla tavataan viitata
myös yhteisten asioiden tarkoituksenmukaiseen
järjestämiseen, niin
silloin viitataan valintojen tekemiseen
kannatettavan ja ei-kannatettavan
mallin välillä. Tällöin politiikassa
on aina erottamattomasti
mukana eettinen toiminta eli valintojen
tekeminen oikean ja väärän
välillä.
- Minun on hyvin vaikea puhua
tutkimuksestani poliittisena tutkimuksena
erotuksena eettisestä
tutkimuksesta tai eettisestä tutkimuksesta
erotuksena poliittisesta
tutkimuksesta, aloitti Anna Rastas
alustuksensa Tieteen politiikat
-työryhmässä. Rastaan mielestä
eettinen ja poliittinen limittyvät
niin toisiinsa, että olisi hyvä pohtia
niiden välille eron tekemisen
asianmukaisuutta.
Rastaan eettinen ja poliittinen
tutkimus viitannee hänen antirasistiseen
tutkimusagendaan, jota
hän on pyrkinyt etsimään ja kehittelemään.
- Antirasistinen tutkimusagenda
tarkoittaa rasismin vastustamista
kaikissa muodoissa, sen selvittämistä,
missä ja miten rasismi
ilmenee, Rastas tarkentaa. Tutkimusagenda
ei kuitenkaan Rastaalle
ole mikään valmis apparaatti,
vaan se pitää sisällään sen jatkuvaa
hakemista.
- Tutkijana olen osa tutkimusprosessia
ja siten minun tulee jatkuvasti
koetella ja kyseenalaistaa
kaikkia mahdollisia käsitteitä,
haastaa Rastas muita tutkijoita.
Työryhmässä käsiteltiin lisäksi
professori Jouni Häklin johdolla
Kirsi Pauliina Kallion paperia
lasten poliittisuudesta sekä Maarit
Jaakkolan paperia kulttuuijournalistisesta
identiteettipolitiikasta.
- Voitaisiin laittaa sellainen Call
for porukka -kutsu liikkeelle, ehdotti
Nikunen, kun työryhmä olisi keskustellut tutkimuksen poliittisuudesta
vielä paljon yli sille varatun
ajan.
Miten tutkimuksia
rahoitetaan?
Iltapäivän paneelikeskustelussa
keskityttiin puhumaan tutkimuksen
poliittisuuden lisäksi tutkimuksen
tekemisen ehdoista.
- Tutkimuksen rahoituksessa
on tapahtunut hirveän suuria
muutoksia, totesi Johanna Hakala
alustuksensa aluksi. Kun kuulee
jonkun olevan tutkijana yliopistossa,
ei yhtään tiedä, minkälaisiin
käytäntöihin kytkeytyneenä hän
yliopistossa tutkijana toimii.
- Väki yliopistotutkijoissa on
huomattavasti heterogeenistynyt,
jatkoi Hakala. Ulkopuolisella rahoituksella
olevien tutkijoiden
määrä on kolminkertaistunut vuosina
1990-2004.
- Yliopistotutkijoista vain 23%
on väitelleitä tutkijoita, Hakala
täsmensi. Meillä tehtävästä tutkimuksesta
suuri osa tehdään siis
jatko-opiskelijavoimin.
- Rahoituskäytäntöjen on jatkossa
pakko muuttua, kun nykyiset
tutkijat väittelevät, Hakala
huomauttaa.
Hakala on omassa tutkimuksessaan
myös eritellyt uudehkon
projektitutkijan kategorian ilmaantumista
yliopistoon.
- Apurahatutkijoita ei edes näy
tilastoissa, joissa kuvataan tutkimuksen
rahoitusmuotoja, Hakala
kertoo osoittaen, miten tilastot
usein laahaavat todellisuuden perässä
sitä vielä tavoittamatta.
- Tampereen yliopiston nykyinen
henkilöstöstrategia unohtaa
kokonaan määräaikaiset tutkijat,
Hakala jatkaa jo huvituksen sekaista
ihmetystä kuulijoissa herättäen.
Mutta nuorilla tutkijoilla ei
välttämättä kuitenkaan ole nostalgiaa
joitakin entisiä ja parempia
tutkimuksentekomahdollisuuksia
kohtaan, kun heillä ei sellaisista ole
kokemuksia.
- Nuoret tutkijat voivat olla hyvinkin
tyytyväisiä tilanteeseensa,
vaikka tulevaisuus on heille täysi
arvoitus, Hakala selvittää. Tyytyväisyydestä
huolimatta Hakala toivoisi,
että tutkijan urasta haaveilevien
kanssa käytäisiin keskusteluja
siitä, mihin he ovat valmiita.
Tämän päivän jatko-opiskelijoiden
tulevaisuuden työskentelymahdollisuudet
väitelleinä tutkijoina
eivät ole millään lailla itsestään
selvästi jokaisen osalle tulevia
mahdollisuuksia.
Sen lisäksi, että tilastot ja strategiat
laahaavat todellisuuden perässä
ja tulevaisuudesta vaietaan,
on rahoitusmuutosten vaikutusten
analysointi lähes olematonta.
- Olisi jo aika herätä katsomaan,
mitä suuret rahoitusmuutokset
ovat saaneet aikaan, Hakala
esittää.
Houkutteleeko
akateeminen ura?
Paneelissa istunut Jarmo Wahlfors
tarttui myös Hakalan avaamaan
aiheeseen määräaikaisuuksista
ja tulevaisuuden arvoituksellisuudesta.
- Tohtoreita tuotetaan lisää,
mutta virat eivät lisäänny. Kilpailu
on jo nyt äärimmäisen kovaa ja
kovenee koko ajan, Wahlfors kuvaa.
Tilastojen valossa tilanne tulee
vain pahenemaan suhteessa akateemisiin
työpaikkoihin.
Houkutteleeko tällainen tilanne
lukiolaisia, jotka tekevät uravalintoja?
- Tutkijoiden työ nuorten haaveammattina
on tipahtanut sijoituksissa
alaspäin, totesi Wahlfors
viitaten viimeaikaisiin keskusteluihin
haaveammattilistoista. Hieman
yllättäen Wahlfors kysyi provosoiden,
että ajautuuko tulevaisuudessa
yliopistoihin tutkijan
uraa tavoittelemaan vain jonkin
sortin luuserit, jotka suostuvat
surkeisiin palkkoihin ja huonoihin
työehtoihin.
Sillä yhtä lailla voidaan provosoiden
kärjistäen kysyä, että ajautuuko
tulevaisuudessa yliopistoihin
tutkijan uraa tavoittelemaan
tutkimuksen tekemiseen intohimoisesti
suhtautuvat henkilöt, jotka
luovuusprofessorin luovuuskriteerien
mukaan tekevät tutkimusta
sen itsensä tähden eivätkä uran
tähden.
- Henkilö voi jättää parempipalkkaisen
vakituisen viran tutkijan
uran tähden, vaikka hyvin tuntee
tutkijan uran epäkohdat palkkauksessa
ja työsuhdemuodoissa,
muistutti Anna Rastas yleisön joukosta.
Yhtä mieltä tutkijatapaamisen
päättyessä taidettiin kuitenkin olla
siitä, että tutkijoiden työsuhdemuotoja
ja palkkauksia tulisi parantaa
ja keinoista, joilla parannuksia
voitaisiin aikaan saada, tulisi
käydä keskusteluja.
Mia Hemming
FM, jatko-opiskelija Tampereen yliopiston
historian laitoksella
|