Ulos kirjakaapeista

Informaatioalan Akateemiset ry:n perinteisessä Helsingin kirjamessujen yhteydessä pidettävässä seminaarissa 27.10.2006 kehotettiin kirjastonhoitajia tulemaan ulos kirjakaapeistaan ja näyttämään osaamisensa tiedon tarvitsijoille. Tieto ei putkahda tutkijan työpöydälle itsestään.

Informaatioalan Akateemisten seminaarin Ei yliopistoa ilman kirjastoa avasi Helsingin yliopiston vararehtori Hannele Niemi.

- Yliopistojen hyvät kirjastopalvelut ovat Suomeen tulon syynä monelle ulkomailta tulevalle tutkijalle. Yliopistolaissa edellytetään yliopistoilta yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja onkin pohdittava, mitä kirjastopalvelut merkitsevät yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen suhteen kun ollaan muutoksien ja uusien haasteiden edessä.

Hannele Niemi totesi, että yliopistokirjastot ovat muutosten keskellä ja kirjastoalalle tulee jatkuvasti uusia menetelmiä. Muutokset ovat nostaneet huikeasti asiantuntijatyön osuutta ja työn vaativuutta.

- Kirjastoa ei saa rinnastaa mihin tahansa tukipalveluun – kirjasto vaikuttaa yliopiston tulokseen. On huomattava, että artikkeli ei putkahda tutkijan työpöydälle ilmaiseksi – se on vain jäävuoren huippu.

Löytämisen iloa kirjastossa tai tavaratalossa

Taidehistorian sekä nais- ja kulttuurihistorian tutkija Anna Kortelainen kertoi runsaan kuvamateriaalin siivittämänä omia kokemuksiaan ja näkemyksiään eri yliopistojen kirjastoista Suomessa ja Ulos kirjakaapeista muualla Euroopassa.

- Kirjastoista saan lääkettä parantumattomaan tautiini, josta en halua parantua, Kortelainen kuvaili.

Hän totesi, että tieteeseen muodostetaan oma suhde kirjastossa – siellä ollaan kahden tieteen kanssa.

- Ne ovat tutkijarauhan paikkoja. Siellä voi kokea yhteisöllisyyttä, vaikka työ olisi yksilöllistä.

Suuri osa yliopistossa työskentelevistä tarvitsee kirjastoja joka päivä. Kortelaisen mukaan yliopisto- opettajat, jotka eivät kirjastoa käytä tuskin myöskään uudistavat opetustaan ja käyttävät samoja kellastuneita printtejä vuodesta toiseen.

Anna Kortelaisen tutkimuskohteena ovat olleet myös tavaratalot ja hän totesikin, että tavaratalo ja kirjasto ovat liittyneet yhteen. Molemmat ovat turvallisia julkisia tiloja myös naisille. Molemmissa tuntee kuuluvansa joukkoon.

- Ihminen on hyvin “tutkivainen”. Tavaratalo ja kirjasto ilmentävät kummatkin ihmisen halua tutkia ja vertailla. Löytämisen tunne ja ilo on ihmiselle merkityksellinen. Euforiaa tulee tunteesta, että jokin uusi löytyi nyt, tunne uuden alkamisesta on tärkeä.

Euroopan merkittävimmissä tavarataloissa on myös henkilökunnan kirjastoja. Nämä ovat olleet perinteisesti nimenomaan naisten olohuoneita ja aarreaittoja.

Enemmän tohtoreita kirjastonhoitajiksi

Esitelmässään Strateginen kumppanuus ylikirjastonhoitaja Mirja Iivonen Tampereen yliopistosta totesi, että rakenteellisen kehittämisen yhteydessä tulisi puhua opetuksesta ja tutkimuksesta – ei opettajista ja tutkijoista. Kirjasto on opetuksen ja tutkimuksen sisällä. Jos opetusta ja tutkimusta ei vähennetä, ei voi vähentää myöskään kirjastosta. Yliopisto tarvitsee kirjastoa ja kirjasto tulee aina olemaan osa yliopistoa.

Mirja Iivonen totesi, että kirjastoissa ei voi enää käyttää vanhanajan menetelmiä, koska niitä ei enää ole. Samaa asiaa korosti Kuopion yliopiston kirjastonjohtaja Jarmo Saarti. Uudet menetelmät on opeteltava vielä, vaikka esimerkiksi eläkkeelle jääminen olisi pian edessä.

- Koska tohtoreita valmistuu niin paljon, myös kirjastonhoitajissa pitäisi olla yhä enemmän tohtoreita, jotta osaisivat opastaa paremmin tohtoriopiskelijoita. Jarmo Saarti korosti, että uuden tiedon tuottamisen edessä kannattaa olla nöyrä.

- Kirjasto vastaa osaltaan siitä, että tiede on julkista. Tässä on kirjaston itseisarvo - näin kauan tiede on vapaata.

Kirjastonhoitajan lobattava osaamistaan

Infromaatioalan Akateemisten puheenjohtaja Outi Klintrup puhui seminaarin päätteeksi osaamisen markkinoinnista. Sen pohjaksi hän nosti teemoja, jotka tässä kysymyksessä on otettava huomioon.

- Imagorasitteena on edelleen “kirjastotäti”, joka lukee paljon kirjoja, hyllyttää, lainaa, luetteloi ja on hiljaa. Tämän populaarikulttuurin tuottaman vääristyneen kuvan on uskottu vaikuttaneen negatiivisesti ammattikuvaan ja olleen esteenä myös palkkauksen kehittymiselle.

- Maailmalta kiirii korviimme käsityksiä siitä, ettei kirjastoja tulevaisuudessa enää tarvita, koska kaikki on saatavissa “verkosta”. Näinhän se on – käyttäjät eivät kuitenkaan välttämättä tiedä, kuka tiedon on verkkoon tuottanut ja järjestänyt. Meidän onkin korkea aika tulla reippaasti ulos kirjastokaapeistamme ja ryhtyä miettimään, miten markkinoimme osaamistamme.

- Huumori voisi olla yksi markkinoinnin keino. Esimerkiksi googlaamalla löydetylle ja kirjaston tuottamalle e-aineistojen sivulla voisi olla pop-up mainos: “Tämän palvelun tuotti Oulun yliopiston kirjasto”, taustalla rockmuusikko Frank Zapan kuva ja kenties musiikkipätkä sekä Zapan toteama kirjastosta:

“If you want to get laid, go to college, if you want to learn something, go to library”.

Marketta Honkanen
asiamies
Tieteentekijöiden liitto