Yliopistokentän rakenteelliset muutokset
Mitä on rakenteellinen kehittäminen
ja miten sitä ollaan
toteuttamassa? Näin
voisimme kysyä, me rakenteellisen
kehittämisen nimellä
kulkevan valtion tuottavuushankkeen
sateenvarjon
alta löytyvän muutosryppään
keskellä elävä yliopistojen
henkilöstö. Toisaalla
tässä lehdessä selvitetään
opetusministeriön näkemyksiä
muutosten tarpeellisuudesta.
Korkeakoulujärjestelmän uuden suunnan
hakeminen ja mahdollisten päällekkäisyyksien
karsiminen on tarpeellista ja tärkeää, sillä myös yliopistoissa
täytyy voida keskittyä olennaisimpaan opetusta
ja tutkimusta palvelevaan toimintaan. Järjestöjen
huoli näissä muutoksissa on ennen kaikkea henkilöstön
asema.
Yliopistot esittivät elokuun aikana opetusministeriölle
esityksensä erityisiksi rakenteellisen kehittämisen
hankkeiksi, jotka toteutettaisiin erillisrahoituksella.
Rakenteelliset muutokset voivat olla monenlaista
toimintaa uusien opiskelijoiden sisäänottojen pienentämisestä
yliopistojen tai yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
yhteistyöhön. Monet yliopistot ovat päätyneet
esittämään yhteistyötä jonkin toisen yliopiston
kanssa aloilla, joita molemmissa yliopistoissa on
tarjolla tai vastaavasti jonkin ammattikorkeakoulun
kanssa.
Yliopistojen yhteistyö tuntuu luontevalta, samoin
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kampuskirjastojen
yhdistäminen ja muiden vastaavien palvelujen
tarjoaminen yhdessä. Täysin päällekkäistä koulutusta
täytyy myös voida karsia. Pitemmälle menevä yhteistyö
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetuksessa
murentaisi ainakin vielä periaatteena olevan
duaalimallin pohjaa ja yliopistojen sisällä kandidaatintason
ja maisteritason koulutuksen eriyttäminen
kovin pitkälle todennäköisesti johtaisi yhä uusiin esityksiin
kandidaatinkoulutuksen siirtämisestä ammattikorkeakouluihin.
Tästä seuraisi se, että yliopistossa
maisterikoulutuksessa jatkavat pitäisi kouluttaa
yliopistolliseen opiskeluun vasta maisteritasovaiheessa,
kun he nyt ovat mukana yliopistossa heti ensimmäisestä
vuodesta. Toisin sanoen syntyisi uusi
välitaso opintoihin, joita nyt yritetään tehostaa ja
nopeuttaa.
Kun yliopistot elokuun loppuun mennessä esittivät
hankkeitaan, ne lähtivät siitä, että osa yliopistojen
rahoituksesta jaetaan tällä tavalla. Jos esitykset
eivät täytä ministeriön kriteereitä, kaikki raha ei kuitenkaan
tule jakoon. Rahalle löytyisi kuitenkin käyttöä
yliopistojen perustoiminnoissa, jota tehdään yhä
pienenevällä henkilökunnalla. Henkilöstön jaksamisen
ja kannustamisen takia on myös tärkeää, että yliopistoissa
jo tehty rakenteellinen muutostyö ja viimeisen
kymmenen vuoden aikana aikaan saatu tulos
otetaan tuottavuushankkeissa huomioon. Henkilöstöstä
tuntuisi kohtuuttomalta, että jo tehty suuri työmäärä
nollattaisiin, kun toimitaan nykyisten resurssien
äärirajoilla Tässäkö taas yksi esimerkki julkiselle
sektorille sopimattomasta markkinatalouden toimintamallista?
Henkilöstön ja opiskelijoiden kuuleminen on ollut
puutteellista niissä yksiköissä, missä laitoksia jo
on siirretty tai esitetty siirrettäväksi paikkakunnalta
toiselle. Yt-menettelyä ei ole noudatettu eikä yliopisto
ole pitänyt tätä mitenkään ongelmallisena: asian
ei ole katsottu kuuluvan henkilöstölle. Työnantajan
velvollisuus on noudattaa myös yt-lakia - järjestöjen
tehtävä on vahtia, että työnantaja toimii näin. Puheet
virkamieslain sopimattomuudesta yliopiston palvelussuhteen
pohjaksi ja SYRENEn esitys, että virkarakenteen
muutosten jälkeen ei tarvittaisi enää virkaehtosopimusta,
osoittavat, että henkilöstön asema ei
näissä muutoksissa suinkaan olisi parantumassa.
Määräaikainen henkilöstön asema niissä yksiköissä,
joissa on muutospaineita on erityisen huolestuttava.
Parhaimmillaan rakenteelliset muutokset ovat yliopiston
strategiaan ja tavoitteisiin perustuvaa kehittämistä.
Yliopistoissa henkilöstö on käytännössä ainoa
voimavara ja tuloksen tekijä. On tärkeää, että
myös henkilöstö on mukana muutosten suunnittelussa
alusta alkaen. Vain näin muutoksiin voidaan suhtautua
luottavaisesti ja niihin voidaan sitoutua.
Tuula Hirvonen
Puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto
|