8/06

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

     

    Yliopistojen rakennekeskustelu muissa Pohjoismaissa

    Ruotsissa ja Norjassa tilanne yliopistojen rakenteellisessa kehittämisessä on ollut viime vuodet melko rauhallinen. Tanskassa on laitettu yliopistokartta uuteen uskoon: viime kuussa hallitus teki päätöksen yliopistojen ja tutkimuslaitosten fuusioista. Yliopistojen hallintoelinten asemasta käydään keskustelua. Ruotsissa uusi hallitus aikoo kumota entisen mallin rehtorin asemasta ja hallituksen kokoonpanosta.

    Kysyimme pohjoismaisilta veljesjärjestöiltä:

    1) Miten yliopistojen rakenteellinen kehittäminen on edennyt viime vuosina? Mitä siitä keskustellaan juuri nyt?

    2) Miten yliopistojen rehtorit ja hallitukset valitaan? Paljonko hallituksissa on ulkopuolisia jäseniä? Onko yliopistojen hallinnonuudistus keskustelun kohteena?

    Tanskassa yliopistoja ja tutkimuslaitoksia yhteen

    Tanskan hallitus julkisti 4. lokakuuta suunnitelman siitä, kuinka yliopistoja ja sektoritutkimuslaitoksia aiotaan yhdistää (ks. oheinen kartta). Uudistuksen myötä Tanska sai kolme suurta yliopistoa (Kööpenhaminan yliopisto, Aarhusin yliopisto ja Tanskan teknillinen yliopisto). Opetusministeri luonnehti näitä resursseiltaan Euroopan kärkeen kuuluviksi. Neljä keskisuurta ovat Aalborgin yliopisto, Etelä-Tanskan yliopisto, Roskilden yliopistokeskus ja Kööpenhaminan kauppakorkeakoulu.

    Muodollisesti kyseessä on ollut ”vapaaehtoinen” prosessi, mutta ilman muuta kaikkien tiedossa ovat olleet opetusministerin toiveet näistä yhdistymisistä. Samainen ministeri on nostanut esille toiveensa ”maailmanluokan yliopistoista”, johon läheisesti liittyy yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen jatkuva kaupallistuminen. Tämä näkyy siinä, että opiskelijoiden toivotaan valmistuvan pikavauhtia työmarkkinoiden käytettäviksi. Akateemisten arvojen merkitys on vähentynyt, tilalle on noussut tuottavuusajattelu ja elinkeinoelämän tarpeisiin vastaaminen. Tämä ajattelu heijastuu myös tutkimuksen suuntautumisena aloille, joilla tulokset on ripeästi tuotteistettavissa yksityisen elinkeinoelämän tarpeisiin.

    Rehtorin ja hallituksen asema

    Tanskan yliopistolaissa määrätään, että yliopiston hallituksessa pitää olla enemmistö ulkopuolisilla jäsenillä. Hallituksen tehtäviin kuuluu myös rehtorin rekrytointi, joka ei siellä perustu vaaliin. Rehtori palkkaa puolestaan dekaanit ja tiedekuntien laitosjohtajat. Hallitukseen valitaan vaaleilla henkilöstön edustajat ja kaksi lain edellyttämää opiskelijajäsentä. Laki ei määrää hallituksen henkilöstöedustajien lukumäärää. Henkilöstön edustajien määrän kasvaessa myös ulkopuolisten hallitusjäsenten määrä kasvaa, koska ulkopuolisilla tulee hallituksessa olla enemmistö. Tämän takia henkilöstön edustus rajoittuu korkeintaan kolmeen edustajaan, jotka yleensä ovat professori, lehtori ja yksi hallinto- ja teknillistä henkilöstöä edustava henkilö. Joissakin yliopistoissa on vain yksi edustaja opettaja- ja tutkijaryhmälle ja yksi edustaja muulle henkilöstölle.

    Hallituksen lisäksi on olemassa akateeminen neuvosto (Academisk råd), johon valinta tapahtuu vaaleilla. Tällä neuvostolla ei ole juurikaan yliopistossa päätösvaltaa, vaan se on luonteeltaan enemmän neuvoa antava elin.

    Palkatulla rehtorilla on toimivalta päättää itsenäisesti budjetista ja yliopiston strategisesta suunnitelmasta. Yksittäisellä tutkijalla on laissa turvattu tutkimusvapaus, joka kuitenkin rajoittuu sellaisille aloille, jotka on mainittu oman yliopiston strategisessa suunnitelmassa.

    Jens Vraa-Jensen
    kansainvälisten asioiden asiantuntija Dansk Magisterforening

    Den strukturella utvecklingen av universitetsväsendet i Sverige

    Praktiskt taget all eftergymnasial utbildning ingår sedan reformen 1977 i det svenska högskolessystemet: “högskolan” och bedrivs vid sammanlagt 49 universitet och högskolor. Merparten av lärosätena är statliga (36 st) och omfattas av samma lagstiftning och styrs och finansieras enligt samma principer. För de 13 högskolorna med enskild huvudman finns dels viss lagstiftning om rätten att utfärda examina, dels enskilda avtal som reglerar villkoren.

    Vad gäller benämning och rätt att utfärda examina skiljer sig dock lärosätena åt. Samtliga 14 universitet, alla statliga, har rätt att utfärda alla typer av generella examina på grund-, avancerad och forskarnivå. Sju högskolor, varav tre med enskild huvudman, har enbart rätt att utfärda doktors- och masterexamen inom vissa angivna vetenskapsområden. Övriga 28 högskolor, varav 10 med enskild huvudman, har just nu endast rätt att utfärda examina på grundnivån och den ettåriga magisterexamen på avancerad nivå. Dessa lärosäten kommer dock att kunna erhålla masterexamensrätten efter särskild prövning. Nya yrkesexamensrätter tilldelas samtliga typer av lärosäten efter särskild prövning av Högskoleverket.

    Förändringar under de fem senaste åren

    De senaste fem åren har varit stabila vad gäller strukturella förändringar. Den tidigare Mitthögskolan fick efter diverse turer med ett par prövningar universitetsstatus för ett par år sedan av regeringen och heter numera Mittuniversitetet. Några år dessförinnan hade högskolorna i Karlstad, Örebro och Växjö efter prövning fått universitetsstatus. I övrigt har en enskild konstnärlig utbildning, Beckmans designhögskola, fått högskolestatus.

    Under senare år har olika former av samverkan mellan lärosäten börjat diskuteras. Tre lärosäten i sydöstra Sverige har utvecklat ett relativt nära samarbete där man sinsemellan gör upp en ansvarasfördelning för olika delar av verksamheten för att den samlade kompetensen ska kunna utnyttjas bättre. I Mälardalen pågår diskussioner om fusioner mellan ett Örebro universitet och Mälardalens högskola, men än så länge är skepsisen stor bland många av de berörda och inga beslut har fattats. I Stockholm har frågan om ett samgående mellan universitetet och Lärarhögskolan också utretts men också här finns många kritiska röster och frågan utreds vidare.

    Rektor och övriga styrelseledamöter

    Enligt högskolelagen utser regeringen ordföranden i styrelsen liksom flertalet av övriga ledamöter. Rektor ska ingå i styrelsen, men är sedan 1998 inte längre ordförande. Lärare och studenter har också laglig rätt att vara representerade i styrelsen. Den närmare sammansättningen regleras av regeringen i högskoleförordningen, där det framgår att styrelsen består av 15 ledamöter, som alla utom rektor utses för en period av tre år. Lärarna har rätt att vara representerade med tre ledamöter och ska utses genom val inom lärosätet. Studenterna har också rätt till tre representanter, vilka utses av berörd studentkår. Verksamheten företräds således av sju ledamöter, vilket innebär att åtta externa ledamöter utses av regeringen och utgör en majoritet i styrelsen. Företrädare för de anställda, dvs. fackliga företrädare, har närvaro- och yttranderätt vid styrelsesammanträdena, men är således inte ledamöter.

    Rektor vid statliga lärosäten anställs av regeringen efter förslag från lärosätets styrelse. Enligt högskoleförordningen ska styrelsen innan den lämnar sitt förslag höra lärarna, övriga anställda och studenterna på det sätt som styrelsen bestämmer. Denna formulering som också infördes 1998 lämnar över ansvaret för den närmare utformningen av rekryteringsprocessen till styrelsen och innebär att det tidigare valförfarandet inte längre är föreskrivet i regelverket. På flera håll tillämpas dock fortfarande den gamla ordningen med valförsamlingar med viss angiven sammansättning.

    Aktuell debatt

    Nuvarande ordning med majoritet för externa ledamöter har gällt sedan 1988 då en bred uppgörelse i riksdagen träffades om styrelsernas sammansättning. Tio år senare beslöts att rektor inte längre skulle vara ordföranden och under hela tiden har frågan om det är lämpligt att utse aktiva politiker till styrelseledamöter visat sig vara en blockskiljande fråga. Vänsterblocket har hävdat att så är fallet, medan de borgerliga ansett det ytterst olämpligt. I den regeringsförklaring som den 6 oktober lämnades av den tillträdande borgerliga regeringen fanns bl.a. meningen: “Lärosätenas styrelser avpolitiseras.” Den fulla innebörden av denna mening har SULF trots stora ansträngningar inte lyckats klarlägga. Att den innebär att politiker inte längre ska utses till styrelseledamöter är självklart, men uttalanden från de fyra borgerliga partierna före valet tyder på att det också kan innebära att lärosätena själva ska utse sina styrelser, dvs. samtliga styrelseledamöter.

    Inom SULF har ytterligare två frågor diskuterats under senare år. För det första pågår en livlig diskussion inom förbundet om fördelar och nackdelar med att de fackliga företrädarna skulle bli fullvärdiga ledamöter av styrelserna. För det andra kommer SULF med stor sannolikhet i ett kommande program för akademisk ledningsorganisation kräva att den tidigare regleringen av rektorsval ska återinföras i högskoleförordningen, då principen om val av alla akademiska ledare anses vara viktigt för att värna den akademiska friheten. Båda dessa frågor kommer att behandlas på förbundets kongress i slutet av november.

    Ann Fritzell
    chefsutredare Sveriges universitetslärarförbund (SULF)

    Norjassa muutettiin yliopistolakia viimeksi vuonna 2005

    Norjassa perustettiin vuonna 2003 kansallinen laadunvarmistuselin NOKUT, jonka tehtävä on arvioida laatua koulutuksen alalla. NOKUT on valtiosta riippumaton toimija, joka arvioi, akkreditoi ja hyväksyy korkeakoulusektorilla toimivien laitosten laadunvarmistusjärjestelmät. NOKUT on myös mainittu uudessa yliopisto- ja korkeakoululaissa. 1.4.2005 lähtien sen tehtäviin on kuulunut myös arvioida erilaisten korkeakoulujen kelpoisuutta vaihtaa kategoriaa, kuten esimerkiksi jonkun korkeakoulun anomusta tulla yliopistoksi. NOKUT päättää, täyttääkö korkeakoulu olemassa olevat kriteerit, mutta varsinaisen päätöksen tekee ministeriö.

    Tämän uuden menettelyn kautta Norja sai kaksi uutta yliopistoa ja yhden uuden tieteellisen korkeakoulun vuoden 2005 tammikuussa. Stavangerin yliopisto oli ennen Stavangerin korkeakoulu ja uusi Ympäristö- ja Biotieteiden yliopisto oli aikaisemmin Åsin maatalouskorkeakoulu. Yksityinen korkeakoulu Menighetsfakulteten akkreditoitiin samassa yhteydessä tieteelliseksi korkeakouluksi. Muilta osin korkeakoulusektorin rakenne on pysynyt muuttumattomana vuodesta 1994 lähtien, jolloin 98 alueellista korkeakoulua yhdistettiin 26 valtiolliseksi korkeakouluksi.

    Hallitusten kokoonpano

    Yliopisto- ja korkeakoululaki säätelee näiden hallitusten kokoonpanoa. Säännökset vaihtelevat valtiollisten ja yksityisten yliopistojen ja korkeakoulujen välillä.

    Valtiollisten yliopistojen ja korkeakoulujen hallituksissa on yleensä yksitoista jäsentä, eikä millään ryhmällä ole niissä enemmistöä. Hallitus koostuu kolmesta jäsenestä, jotka edustavat opettajia ja tutkijoita, yhdestä yliopiston hallinnon henkilöstöä edustavasta jäsenestä, kahdesta opiskelijajäsenestä ja neljästä ulkopuolisesta jäsenestä. Valittu rehtori toimii hallituksen puheenjohtajana.

    Tämän lisäksi hallitus voi lain mukaan poiketa em. menettelystä päättämällä 2/3 enemmistöllä, että:

    - se palkkaa rehtorin vaaleilla valitsemisen sijaan, rehtori ei saa olla hallituksen jäsen ja ministeriö valitsee hallituksen puheenjohtajan

    - hallituksessa on enemmistö ulkopuolisia jäseniä, kaikki ministeriön nimeämiä

    - hallituksessa on eri kokoonpano kuin yliopistolaissa säädetty, mutta opiskelijoilla ja henkilöstöällä tulee olla edustus

    Yksityiset yliopistot ja korkeakoulut

    Yksityisissä yliopistoissa ja korkeakouluissa on korkein toimielin hallitus, jossa tulee olla edustettuna niin henkilöstö kuin opiskelijatkin. Hallituksen tulee koostua vähintään viidestä jäsenestä. Jos hallituksessa on enemmän kuin kymmenen jäsentä, niin opiskelijoilla ja henkilöstöllä tulee molemmilla olla siinä kaksi edustajaa. Lisäksi tulee ottaa huomioon tasaarvolain vaatimukset molempien sukupuolten edustuksesta. Hallituksen työskentelyn tulisi olla mahdollisimman avointa.

    Viimeksi yliopisto- ja korkeakoululakia muutettiin Norjassa vuonna 2005. Silloinen keskustelu keskittyi siihen, pitäisikö kaikkien yliopistojen ja korkeakoulujen olla valtiollisia ja tulisiko enemmistö niiden hallitusten jäsenistä olla ulkopuolisia. Forskerförbundet voitti kiistan sillä kertaa ja tuloksena on, että hallitusten kokoonpano nyt yllä kuvattu.

    Björn T. Berg
    asiamies, Norsk Forskerförbund

    Tanskan ja Norjan osuudet suomentanut asiamies Riku Matilainen, Tieteentekijöiden liitto