ACATIIMI 8/06 tulosta | sulje ikkuna

Naisten yliopistoura törmää yhä lasikattoon

Tasa-arvo ei edisty yliopistoissa itsestään. Naisten eteneminen yliopistouralla näyttää törmäävän yhä lasikattoon. Tasa-arvosuunnitelmat eivät asiaa auta, jos paperit jäävät vaille toteutusta. Pitäisikö yliopistoilta edellyttää esteettömyysohjelmia? Tieteentekijöiden liitto järjesti seminaarin “Tasa-arvo yliopistossa – totta vai tarua” 16. lokakuuta.

- Yliopistot tavoittelevat yhä korkeampaa kansainvälistä tasoa, joten niillä ei ole varaa jättää hyödyntämättä sitä lahjakkuuspotentiaalia, joka tällä hetkellä on alikäytettynä. Nykyistä tilannetta voi luonnehtia resurssien hukkakäytöksi, totesi Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka seminaarin avauksessaan.

Vuosittain valmistuvista uusista tohtoreista on jo lähes puolet naisia, heitä on assistenteista 49,7 %, lehtoreista 51,1 %, yliassistenteista 38,4 % ja professoreista 22,2 %.

- Suomessa voidaan todeta, että on läpäisty kivilattia, jolle voidaan rakentaa omaa uraa. Pohjan rakentamisen, yliopistoon työllistymisen jälkeen ei kuitenkaan näytä tapahtuvan mitään.

Tieteentekijöiden liiton mielestä uralla etenemisen karikoita pitää lähteä purkamaan ennakkoluulottomasti. Erääksi esteeksi on havaittu se, että naiset opettavat ja ohjaavat enemmän kuin miehet. Tiedemaailmassa eteneminen perustuu kuitenkin lähinnä julkaisuihin, joten muuhun kuin tutkimustoimintaan käytetty aika on uran kannalta ongelmallista.

- Lisäksi on vakavasti mietittävä tutkimustyön olosuhteita. Tiedemaailmassa etenevät joutuvat usein valitsemaan täydellisen omistautumisen työlle muun elämän kustannuksella, Puhakka lisäsi.

Uralla eteneminen voi myös katketa joko avoimeen tai piilotettuun syrjintään. Tieteentekijöiden liittoon tulee jatkuvasti yhteydenottoja viranhakuun liittyvistä epäkohdista: yhtä pätevä tai pätevämpi naishakija on hävinnyt viranhaussa mieshakijalle.

Yliopistoissa on laadittu tasa-arvosuunnitelmia, mutta niiden toteutus on jäänyt puolitiehen. Esimerkiksi vain yhdessä yliopistossa on päätoiminen tasaarvovastaava. Tieteentekijöiden liiton mielestä suunnitelmista pitäisi päästä vihdoinkin toteutukseen ja tasa-arvovastaavat tulisi nimetä kaikkiin yliopistoihin.

- Se, että tasa-arvosuunnitelma on olemassa ei kuitenkaan vielä tarkoita, että sitä myös toteutettaisiin. Toimintaohjeisiin pitää sitoutua, Puhakka muistuttaa. Sitoutumista epäilemättä auttaisi, jos tasa-arvon toteutuminen otettaisiin yhdeksi yliopiston tuloksellisuuskriteeriksi.

Panssarilasi etenemisen esteenä

Avauksen jälkeen julkistettiin Vuoden tieteentekijän 2006. (Akatemiatutkija, dosentti Marjo Kaartisesta oli haastattelu lokakuun Acatiimissa.) Puheenvuorossaan Marjo Kaartinen piti seminaarin aihetta hyvin relevanttina: tasa-arvoasiat olivat juuri tuolloin valtakunnan uutinen, koska eduskunnassa kiivailtiin hedelmöityshoitolakikeskustelussa.

Yliopistojen lasikatot ovat Kaartisen mielestä monilla aloilla panssarilasin vahvuisina.

- Hyvä-veli -verkostojen lomaan voidaan saada aktiivisella työllä aikaan hyvä-sisko-verkostoja, ja on saatukin. Pitkän päälle voi olla tosin ongelmallista tieteelle erottaa toisistaan nais- ja mieskulttuurit. Tässä vaiheessa, kun yliopistoissa monilla aloilla lasikatot ovat panssarilasia edelleen, on tietysti tärkeä toimia, tehdä ja huutaa, kunhan emme vain me naistieteentekijät huuda keskenämme. Jos niin teemme, panssarilasi on kohta täydellisesti äänieristettyäkin. Tasaarvoa emme ikinä saa, jos emme pidä siitä meteliä nalkuttamiseen asti, valitettavasti, muillakin foorumeilla. Tasa-arvo ei tule meille piilottamalla epätasaarvo huppuun ja sanomalla, että kaikki on hyvin, että epätasa-arvoa ei ole.

- Minua on Neekerikammo-kirjani tiimoilta kritisoitu siitä, että huudan rasismia, etsin sitä ja sitten väistämättä sitä löydän, koska etsivä löytää. Niin juuri! Jos panen pääni pensaaseen, rasismi tuskin siitä katoaa. Asiat eivät mene pois sillä, että emme puhu niistä. Ehdotankin: Ottakaamme vastaan ivaa jos vaihtoehtona on jättää tasa-arvon vastaisen rakenteet purkamatta! Ottakaamme vastaan pilkallista naurua, jos vaihtoehtona on tasa-arvon polkeminen!

Yliopistot esteettömyysohjelmien tarpeessa

Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola puhui aiheesta Yliopisto ja sukupuolijärjestelmät. Ylä-Kotola aloitti valistuksen ja romantiikan käsitemaailmoista ja päätyi nelikenttään erilaisista yliopistomalleista.

Konservatiivisessa yliopistokäsityksessä yhdistyvät antivalitus ja antiromantiikka. Tästä perinteisiä sukupuolirooleja korostavasta käsitysmallista näkee suomalaisessa yhteiskunnassa Ylä-Kotolan mielestä esimerkkejä teekkarihuumorissa. Globaaliyliopisto rakentuu valistuksen ja antiromantiikan perinteille: mittarit, Shanghai-listat, suuruuden ihannointi kuvastavat tätä lohkoa. Palveluntarjoajayliopistossa voi taas olla heijastumia romantiikasta ja antivalistuksesta – siinä pidetään tärkeänä tilaustutkimusten tekemistä ja täydennyskoulutusroolia. Neljäs nelikentän osio voisi olla tulevaisuuden yliopisto – esteettömyyden yliopisto.

- Tehtävänä ei ole palata konservatiiviseen malliin eikä myydä sielua globaali- eikä palveluntarjoajayliopistolle. Tavoitteena voisi olla universaali esteettömyyden yliopisto, jossa tieto kumuloituisi ja tutkijoiden työt keskustelisivat toistensa kanssa, rehtori Ylä- Kotola visioi.

Esteettömyyttä Ylä-Kotola piti oleellisempana kuin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

- Yliopistoilta tulisi edellyttää esteettömyysohjelmia, jotka sallisivat kaikenlaisen erilaisuuden. Ihmisillä on paljon muitakin eroja kuin pelkästään sukupuolten välinen ero.

- Monilla miehillä voi olla enemmän yhteistä naisten kanssa kuin miesten kanssa. Sellainen ekosysteemi voi hyvin, joka suosii erilaisuutta.

Tiedesektori – yksi kilpailluimmista aloista

Työterveyslaitoksen professori Kaisa Kauppisen aiheena oli Lasikatto – faktaa vai fiktiota. Kauppinen on kirjoittanut paljon aiheesta. Hänen väitöskirjansa käsitteli ainokaisroolia – sellaisten naisten asemaa, jotka ovat harvinaisuuksia ylimmissä tehtävissä. Kauppisen tuorein artikkeli teemasta on alkusyksyllä ilmestyneessä Päivi Lipposen toimittamassa teoksessa Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa.

Lasikatto kuvaa työorganisaatioiden rakenteissa ilmenevää pystysuoraa eriytymistä eli vertikaalista segregaatiota. Sen seurauksena yritysten ja tärkeimpien työorganisaatioiden ylin johto tai johtotaso on miesvaltaista. (Ks. sivun 23 laatikossa Kauppisen luettelemia syitä lasikattoilmiölle.)

Tutkimuksissaan Kauppinen on huomannut, että 35-44 -vuotiailla naisilla ei ole enää paljoa toivoa urakehityksestä. Eteneminen pitäisi aloittaa jo aiemmin.

- Työelämän tilanne voi tulla monelle naiselle shokkina – ’tämähän on ihan erilaista kuin kuvittelin’ – kommentoivat monet.

Työelämässä pärjääminen vaatii sellaista pelaamista, johon monet eivät ole valmiita.

Yksi kilpailluimmista aloista on juuri tiedeala. Kauppinen esitti Työ ja terveys Suomessa -tutkimukseen perustuvia kaavioita naisten osuuksista esimiesasemassa. Terveys- ja sosiaalityössä naisia on 90 % ja naisten osuus esimiehistäkin on 87 %. Tiede- ja taidepohjaisessa työssä naisten osuus on kaikkiaan 48 % mutta esimiehistä heitä on vain 17 %.

Tasa-arvokäsitettä toivotaan lavennettavaksi

Erikoistutkija Hannele Kurki Suomen Akatemiasta pohti omassa esityksessään, miten suunnitelmista päästäisiin toteutukseen. Suomen Akatemiassa on tehty järjestyksessä toinen tasa-arvosuunnitelma, joka koskee vuosia 2005-2007. Ensimmäinen oli vuodelta 1999.

Tasa-arvosuunnitelma koskee kaikkea Akatemian toimintaa. Sen tavoitteena on, että vähemmistösukupuolen osuus tutkimusvirkoihin nimitettävistä olisi vähintään 40 %.

Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikea yhtälö on myös mukana: perhekäsitettä on laajennettu niin, että se ottaa huomioon myös rekisteröidyt parisuhteet.

- Sen puolesta, että hoitovapaa saatiin mukaan, piti taistella kuutisen vuotta.

Hoitovapaahan pidentää nykyisin tutkimusrahoituskautta.

Naisten osuus Akatemian tutkimusviroista on yhteensä 34 %, akatemiaprofessoreista naisia on 21 %. Naisten osuus tutkijatohtorin virkojen ja määrärahojen hakijoista on jatkuvasti noussut ja on nyt puolet hakijoista ja 53 % myönnöistä.

Suomen Akatemian toteutti tasa-arvokyselyn vuonna 2005. Kyselyyn vastasi 1100 tutkijaa. Vastausten mukaan Akatemian pitäisi panostaa enemmän työsuhdeasioihin, mm. äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaakäytäntöihin, työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, tutkimushankkeiden hallintoasioihin sekä vastuullisen johtajan rooliin.

- Vastuullisen johtajan rooli on hyvin tärkeä – heidän mukanaan nuori tutkija joko nousee tai katuu, Kurki kommentoi viitaten kyselypalautteeseen.

Vastauksista kävi myös ilmi, että tasa-arvokäsitettä toivottiin jatkossa lavennettavaksi niin, että se ottaa huomioon myös iän, seksuaalisen suuntautumisen ja vammaisuuden.

Tasa-arvokyselyssä tiedusteltiin myös seksuaalisesta häirinnästä. Sitä kertoi kokeneensa 15 % vastanneista. - Kaiken kaikkiaan tiedeyhteisössä tasa-arvoon

liittyvien ongelmien hoitamista haittaa se, ettei oikein tiedetä kenen vastuulle niiden hoitaminen kuuluu – Akatemian vai yliopistojen, Kurki lisäsi.


Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro

Suomen EU-puheenjohtajuuskauden seminaari 3.-4.12.

Naisten asema tieteessä, tutkimuksessa ja päätöksenteossa

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus täyttää Suomessa 100 vuotta tänä vuonna. Vuosi on tärkeä merkkipaalu naisten yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen kannalta. Suomen Akatemia järjestää yhteistyössä opetusministeriön ja EU:n komission kanssa seminaarin, jossa keskustellan siitä, mikä on naisten asema tieteessä ja tutkimuksessa sekä päätöksentekijöinä. Seminaarissa mietitään myös, miten naisten ja miesten tasa-arvoista osallistumista päätöksentekoon tieteessä voisi entisestään parantaa.Vaikka naisten määrä päätöksentekijöinä on kasvanut, pystyvätkö he tosiasiallisesti vaikuttamaan asioihin paremmin?

Seminaarissa puhujina ovat muun muassa professori Mary Osborn (Max-Planck-Institut for Biophysical Chemistry, Göttingen), professori Ene Ergma (Viron parlamentin varapuhemies) sekä akatemiaprofessori Leena Peltonen-Palotie (Helsingin yliopisto/ Kansanterveyslaitos). Professori Osborn toimi puheenjohtajana EU:n komission asettamassa naisten asemaa tieteessä tarkastelleessa ETAN-asiantuntijatyöryhmässä ja professori Ergma puolestaan Keskija Itä-Euroopan ja Baltian maiden tutkijanaisten asemaa selvittäneen ENWISE-asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana.

EU:n komission perustama Naiset ja tiede -työryhmä (Helsinki Group on Women and Science) perustettiin Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999. Ryhmän tehtävänä on edistää naisten roolia tieteessä ja tutkimuksessa. Suomen Akatemia järjestää kaikkiaan kuusi tutkimukseen liittyvää asiantuntijakokousta Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella osaksi yhteistyössä Euroopan komission kanssa.

Seminaari pidetään 3.-4.12.2006 ja Helsinki-työryhmän sisäinen 15. asiantuntijakokous pidetään 5.12.2006 Eduskunnan pikkuparlamentissa. Konferenssi- ilmoittautuminen tehdään Suomen Akatemian verkkosivuilla osoitteessa www.aka.fi/euseminars.

 

 

 

ACATIIMI 8/06 tulosta | sulje ikkuna