Dosentti – yliopistolaitoksen voimavara

Dosentti - yliopistolaitoksen voimavara vai kummajainen? Muun muassa tätä pohdiskeltiin Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen seminaarissa, jolla yhdistys juhlisti 60-vuotista taivaltaan 26. lokakuuta.

Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen puheenjohtaja Niklas Meinanderin mukaan seminaarin tarkoituksena on pohtia dosenttijärjestelmän merkitystä muuttuvassa yliopistomaailmassa.

Huippuyksikön johtaja Jaakko Frösén tuli Helsingin yliopiston dosentiksi vuonna 1975. Silloin 30 vuotta sitten hän kirjoitteli lehtiin aiheesta “Dosentti – yliopistolaitoksen kummajainen”. Kirjoitukset sisälsivät myös kysymykset, ovatko dosentit valmiita lakkoon. Dosentit olivat oikeutettuja palkkaa, vain jos katsottiin, että opetus kuului laitoksen opetusohjelmaan.

Kansainvälisesti arvotetun huipputieteentekijän oma ura on karu esimerkki akateemisesta pätkätyöläisyydestä

. - Se että oli sentään dosentti, antoi kotipaikkaoikeuden Helsingin yliopistoon.

Frösén jakoi dosentit kolmeen eri ryhmään: 1) yliopiston sisällä toimivat dosentit, jotka ovat yleensä yliassistentin tai yliopistonlehtorin viroissa, 2) dosentit muualla tutkimuksen parissa, esimerkiksi tutkimuslaitoksissa tai Suomen Akatemian rahoituksella työskentelevät sekä 3) dosentit elinkeinoelämän piirissä.

Moninaisten omien uravaiheittensa jälkeen Frösén on jälleen titteliltään dosentti, vaikka yliopisto on luvannut viisivuotisprofessuurin, kun uusi huippuyksikkökausi on alkamassa.

Kolmas tehtävä luo uusia haasteita

Vararehtori Hannele Niemi puhui seminaarissa aiheesta “Yliopisto muutosten keskellä – dosenteista voimavaraa uudistuksiin”. Niemi nimitettiin vuonna 1985 dosentiksi Helsingin yliopistoon.

Niemen mielestä dosentteja tulisi paljon nykyistä enemmän hyödyntää mm. jatkotutkintojen ohjauksessa.

- Brittiläisellä kollegalla on kolme ohjattavaa, kun suomalaisprofessorilla heitä voi olla jopa parikymmentä. Dosenteista olisi tässä suuri apu – joillakin laitoksilla heidän merkityksensä onkin huomattu paremmin kuin toisilla.

Yliopistojen kolmas tehtävä luo myös dosentteja koskevia haasteita. Yliopistojen ulkopuolilla toimivien dosenttien kautta saadaan palautetta yhteiskunnasta yliopistoon.

Jatkuvan uudistusmyllyn keskellä tulee Niemen mielestä huolehtia siitä, etteivät dosentit jää yhteisön ulkopuolelle vaan pysyvät tietoisina uudistuksista.

Käyttöliittymä yhteiskuntaan

Dosenttijärjestelmän merkitystä yliopisto-opetuksessa ja yliopiston tutkimustoiminnassa käsiteltiin paneelikeskustelussa. Kansleri Eero Vuorio näki dosenttilaitoksen osaksi tutkijanurajärjestelmää.

- Yliopistojen toiminta lakkaisi, jos dosentteja ei olisi. Jos kaikki ohjaus olisi professorien niskassa, järjestelmä sortuisi, Vuorio huomautti.

Ylijohtaja Anneli Pauli Suomen Akatemiasta piti dosenttilaitosta erinomaisena käyttöliittymänä ja kosketuspintana yhteiskuntaan. Hän itse toimi 10 vuotta Teknillisen korkeakoulun dosenttina.

- Ohjausfunktiossa olisi tehostamisen varaa. Lisäksi yliopistojen ulkopuolella toimivat dosentit voisivat toimia mentoreina nuorille tohtoreille ja lisätä näin heidän työelämävalmiuksiaan, Pauli totesi.

Vararehtori Marja Makarow kertoi, että Helsingin yliopistossa on 2800 dosenttia; näistä yli puolet toimii yliopiston ulkopuolella. Hän myös piti dosentteja tärkeänä ohjausresurssina.

- Eri tieteenaloilla on suuria perinne-eroja dosenttien hyödyntämisessä. Tutkijakouluyhteisöissä he ovat hyötykäytössä enemmän kuin muissa jatko-opinnoissa. Myös biotieteissä heitä käytetään enemmän kuin humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä.

Makarow luetteli, paljonko ohjattavien määrät per ohjaaja eroavat eri tieteenaloilla: teologisessa on 13 ohjattavaa, oikeustieteellisessä 9,5 ja valtiotieteellisessä 8,5.

Turun yliopiston dosenttiyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Koskinen toi onnittelut kolme vuotta nuoremmalta dosenttiyhdistykseltä.

- Dosenttien ura on pätkissä. Olisi ollut erittäin kiva, jos dosenteiltakin kysyttäisiin jotain virkarakenteita uudistettaessa.

Dosenttien uranäkymiin ei Koskisen mielestä tuo helpotusta edes eläkepommi, koska koko ajan tulee enemmän ja enemmän uusia tohtoreita. Koulutusinflaatio on uhkaamassa.

Maassamme tulee vuosittain lähes 200 uutta dosenttia. Yhteensä heitä on noin 10000.

Kirsti Sintonen