9/06

  • pääsivu
  • sisällys
  •  


    Tampereen yliopiston tieteentekijöiden seminaarissa jaettiin pätkätyön ansiomerkkejä. Ensimmäisen mitalin sai erikoistutkija, dosentti Sirpa Syvänen, joka on palvellut yhteensä 29:ssä tieteen tekemiseen liittyvässä työpätkässä. Toisen mitalin sai FL, apurahatutkija Arto Jokinen, jonka työhistoria yliopistolla koostuu 27 työ- ja apurahapätkästä.

    Ansiokkaasti pätkätyössä

    Tampereen yliopiston tieteentekijät TATTE ry järjesti pätkätyön teemapäivän Tampereen yliopistolla 28.11.2006. Teemapäivän päätapahtuma oli seminaari aiheesta “Määräaikaisen tutkimushenkilöstön vakinaistamisen esteet ja mahdollisuudet”. Keskeisenä osana seminaaria toteutettiin TATTEn organisoima pätkätyöperformanssi, jossa yliopiston pätkätyöläiset tekivät asemaansa näkyväksi pukeutumalla “pätkätyössä” -T-paitoihin teemapäivän ajan. Performanssi oli menestys, sillä paidan hankki reilusti yli 100 pätkätyöläistä. Talvisesta säästä huolimatta päivän tapahtuma levittäytyikin näkyvästi ympäri yliopistoa.

    Seminaarin aluksi TATTE jakoi ensimmäistä kertaa pätkätyön ansiomerkkejä. Kuten ansiomerkin perusteluissa todetaan, tieteentekijöiden työuraa yliopistolla katkovat ja vähentävät pätkätyöt, ajoittaiset apurahakaudet ja työt yliopiston ulkopuolella sekä siirtyminen myös kokonaan pois yliopistosta. Koska pätkätyössä ansioituminen on virallisissa yhteyksissä näkymätöntä, haluaa TATTE tehdä näkyväksi tätä tärkeää työtä. Ansiomerkkiä voivat hakea TATTEn jäsenet, ja sen voi saada 20, 30 tai 40 työ- tai apurahajaksoa palveltuaan. Vaikka ansiomerkki onkin aito kunnianosoitus pätkätyössä ansioitumisesta, toive tietenkin on, että ansiomerkkejä jouduttaisiin myöntämään mahdollisimman vähän ja mahdollisimman alhaisissa luokissa.

    Ensimmäisen mitalin sai erikoistutkija, dosentti Sirpa Syvänen, joka on palvellut yhteensä 29:ssä tieteen tekemiseen liittyvässä työpätkässä vuodesta 1983 alkaen. Syvänen on palvellut pätkätöissä yhteensä 18 vuotta 5 kk muun muassa erikoistutkijana, erikoissuunnittelijana ja projektipäällikkönä. Toisen mitalin sai FL, apurahatutkija Arto Jokinen. Jokisen työhistoria yliopistolla koostuu 27 työ- ja apurahapätkästä. Hän on työskennellyt vuodesta 1992 alkaen mm. assistenttina, tutkijana ja tuntiopettajana — yhteensä 10 vuotta 5 kk. Kolmas mitali jaettiin FM, apurahatutkija Olli Sotamaalle, jolla on takanaan 25 tieteen tekemiseen liittyvää työ- ja apurahapätkää vuodesta 2000 alkaen. Yhteensä Sotamaalle on kertynyt 10 vuotta 6 kuukautta pätkätyöpalvelua yhtäaikaisista osa-aikaisista virkasuhteista johtuen. Neljännen mitalin sai tutkija, dosentti Petri Juuti ja viidennen FM, apurahatutkija Tapani Laine. Juutilla on takanaan 21 tieteen tekemiseen liittyvää työpätkää mm. yliassistenttina, tutkijana ja tuntiopettajana vuodesta 1989 alkaen. Laine on työskennellyt vuodesta 1986 alkaen 21 tieteen tekemiseen liittyvässä työ- ja apurahapätkässä esimerkiksi tutkijana ja tutkimusassistenttina.

    Valtion vakinaistamisohjelmat ovat olleet jäissä

    Itse seminaarissa tarkasteltiin vakinaistamisen tilannetta Tampereen yliopistossa sekä erityisesti tutkimushenkilökunnan vakinaistamisen mahdollisuuksia ja esteitä. Aiheesta puhuivat toiminnanjohtaja Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta, osastopäällikkö Pirjo Hankala Tampereen yliopiston henkilöstö- ja lakiasian osastolta sekä pääluottamusmies Timo Sinervo Stakesista. Kuten Rantala totesi, ennen vaaleja pätkätyöläisillä on kyllä ystäviä, mutta vaalien jälkeen palataan taas karuun arkeen. Tästä osoituksena valtion vakinaistamisohjelma on monin paikoin – esimerkiksi juuri yliopistoilla ja Stakesissa – ollut jäissä muun muassa UPJ-kiireiden ja tuottavuusohjelmapaineiden vuoksi.

    Matka kohti myönteisiä ja rakentavia ratkaisuja tutkijoiden vakinaistamisen tiellä on pitkä. Erilaiset ratkaisut – olivat ne sitten puskurirahastoja, virkapankkeja tai muita – vaativat sekä rahoittajien että tutkimusyhteisöjen tuen. Tärkeää on, että järjestöt yhdessä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa jatkavat vakaasti vakinaistamispyrkimyksiä.

    Marjo Kolehmainen
    Joel Kuortti