ACATIIMI 2/07 tulosta | sulje ikkuna

Avopuolisosta salarakkaaksi?

Selvitysmiehet Jääskinen ja Rantanen tekevät esityksiä laajoista muutoksista yliopistojen rahoituksesta ja hallinnosta opetusministeriölle luovuttamassaan raportissa Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Esityksiä perustellaan autonomian lisäämisellä ja nykyaikaistamisen ja muutoksen tarpeella. Esitysten toteutuminen vaikuttaisi yliopiston suhteeseen valtiovaltaan ja yliopiston työntekijöihin sekä suhteisiin yliopiston sisällä.

Ensinnäkin yliopiston ja valtiovallan suhde muuttuisi perusteellisesti. Olisiko valtio enää kiinnostunut yliopistoista sen jälkeen, kun suhde löyhentyisi niin, että valtio rahoittaisi yliopistoja valtionavustuksella? Vaihtaisiko valtio avopuolison salarakkaaseen? Tämä ei voisi olla heijastumatta rahoitukseen. Kehittämislain turvin on voitu vaatia riittävää ja vakaata rahoitusta. Siirtomenoilla rahoittaminen saattaisi olla paljon enemmän kiinni suhdanteista – poliittisista ja taloudellisista - ja rahoitus voisi olla hyvinkin epävakaata. Jos sitten joku yliopisto pystyisikin hankkimaan omaa rahoitusta, jota se voisi hallinnoida ilman valtion tiliviraston asemaa, eduskunta voisi hyvin vähentää valtion rahoitusta vastaavalla määrällä.

Myös henkilöstön suhde työnantajaansa muuttuisi. Yliopistojen henkilöstöohjelmat ovat varmaankin kunnossa ja suunnitelmat hyviä. Kuitenkin tiedetään, että vain hyvin harvat yliopistot ovat osoittaneet halua tai kykyä toimia koko henkilöstön hyväksi tai henkilöstön hyväksi kokemalla tavalla esimerkiksi UPJprosessissa. Siispä ei ole mitään syytä odottaa, että tilanne paranisi uudessa uljaassa autonomisessa yliopistossa. Erityisesti suuret monitieteiset yliopistot ovat

olleet ongelmallisia neuvottelukumppaneita. Yliopistojen tavoitteena on ollut toimia niin itsenäisesti ja irrallaan opetusministeriön ohjauksesta kuin mahdollista ja henkilöstö on tästä kärsinyt. Tämän takia henkilöstö tuskin voi suhtautua luottavaisesti yliopistojen kykyyn ohjata omaa henkilöstöpolitiikkaansa ja solmia työsopimuksia, jollaisiksi virkasuhteet ehdotetaan muutettavaksi. Esityksen mukaiset päätökset aiheuttaisivat myös sen, että yliopistossa olisi hyväksyttävä taloudelliset riskit. Aivan kuten liikelaitoksissa riskien toteutuessa henkilökunta omalla panoksellaan vastaisi seurauksista.

Henkilöstön suhde yliopistoon muuttuisi myös hallinnossa. Kuka vastaa kenellekin yliopiston hallinnossa on selvitysmiesten raportin yksi mielenkiintoisimmista – ja paljastavimmista – ehdotuksista. Nykyisessä hallintomallissa vaaleilla valitut monijäseniset elimet vastaavat päätöksenteosta ja johtajat laitostasolta rehtoriin asti on valittu vaaleilla. Tämä malli, jossa valittu elin tai johtaja vastaa äänestäjilleen, ei enää selvitysmiesten mielestä vastaakaan nykyaikaa. Sen sijaan pitäisi löytää tapa, jolla yliopistoakin johdettaisiin kuten liikelaitosta. Näin voisi vaarantua henkilöstön osallistuminen päätöksentekoon ja henkilöstön äänen kuuluminen kaikilla tasoilla. Saattaisi syntyä tilanne, jossa asiantuntijaorganisaation korkeinta päättävää valtaa käyttäisi ja sitä johtaisi johtokunta ilman, että enemmistöllä sen jäseniä olisi syvällistä tietoa siitä, mitä johdetaan ja mitä sisältöjä johdettavien työ käsittelee. Kyse ei ole tuotantolaitoksen prosesseista tai kassavirroista vaan tiedon tuottamisesta ja kansakunnan tietovarannon hoitamisesta, nuorten koulutuksesta ja sivistyksestä. Näitäkö johtamaan tarvitaan yliopistojen ulkopuolisista koostuva johtokunta?

Esityksissä on hyviä tavoitteita: tilivirastoaseman jäykkyyksistä pääseminen, yliopiston lisärahoitusmahdollisuus ja mahdollisesti valtion tuottavuushankkeen kaltaisista epäjohdonmukaisista hankkeista irtautuminen. Nämä ja yliopiston suhteiden hoitaminen muuhun yhteiskuntaan voidaan saavuttaa kevyemmin keinoin kuin esitetään.

Ehdoton edellytys kaikille muutoksille kuitenkin on, että taataan riittävä ja vakaa rahoitus opetuksen ja tutkimuksen hoitamiseen. Samoin virkasuhde täytyy säilyttää julkista valtaa käyttävissä työtehtävissä. Opetusministeriön johtava rooli neuvotteluosapuolena on säilytettävä ja palkkaneuvottelujen ja kaikista palvelussuhteen ehdoista sopimisen on oltava jatkossakin keskitettyä.

Tuula Hirvonen Puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto


ACATIIMI 2/07 tulosta | sulje ikkuna