Innomania

Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle on mielenkiintoista luettavaa. Innovaatio tai siitä johdettu sana toistuu selonteossa lähes kolmesataa kertaa. Tällä innovatiivisella kirjoitustyylillä halutaan mahdollisesti painottaa sitä, että innovatiivisuus on se pääoma, jolla Suomi selviytyy tulevaisuuden haasteista. Selonteon voisi myös yhtä hyvin nimetä elinkeinopoliittiseksi selonteoksi Se paljastaa hallituksemme tahtotilan ja on linjassa monen muun asiakirjan kanssa, joita henkilöstöjärjestöt ovat viimeiset vuodet kommentoineet. Niissä toistuvat samanlainen retoriikka ja yhdessä ne tähtäävät toimintojen yhdenmukaistamiseen. Ne rakentuvat pitkälti ajatukseen tuottavuuden ja kilpailukyvyn maksimoimisesta, mikä kaikki on saavutettavissa systemaattisen kokonaisvaltaisen kehittämisen kautta. Linjausten mukaisesti ohjausjärjestelmiä on muutettava samanaikaisesti, kun rakenteita kehitetään tai uudistetaan. Selontekoa lukiessa herää pelko, että tuottavuus ja kilpailukyky muodostavat ainoan arvopohjan, jonka päälle tulevaisuuttamme ollaan rakentamassa. Selonteon määritelmä innovaatiolle on nimittäin hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu.

Korkeakoulujärjestelmän uudistaminen on keskeisessä asemassa innovaatiopoliittisessa selonteossa. Linjausten päämäärien saavuttamiseksi on yliopistojemme muututtava sekä rakenteellisesti että hallinnollisesti.

Kun valtioneuvosto hyväksyi hallituksen esityksen uudeksi yliopistolaiksi 19. helmikuuta mielenosoitusten saattamana, on se vain yksi joskin erittäin keskeinen asia muutosprosessissa.

Mielenilmaisut osoittavat, että suuri joukko yliopistolaisia tuntee itsensä petetyiksi. Luottamuksen puute on monitahoinen ja syvä. Epäilijöiden ja kriittisten ajattelijoiden joukko on huomattavasti mielenosoittajien joukkoa suurempi. Tämä ei ole hyvä merkki ajatellen uuden yliopistolain jalkauttamista ensi elokuussa yliopistojen toimintaan. Riippuen siitä, kuka yliopistolakia ja selontekoja lukee, yliopistojen tulevaisuus näyttäytyy aivan erilaisina todellisuuksina. Opetusministeri vakuuttaa, että uusi yliopistolaki on yliopistoille toiseksi paras asia sitten niiden perustamisen. Vastustajat näkevät asian pikemminkin meteoriitin iskuna, joka tulee ja pyyhkäisee pois vanhan hyvän sivistysyliopiston, jossa vallitsi tieteen autonomia.

Molemmat tulkinnat ovat tässä vaiheessa yhtä todellisia tai mielikuvituksellisia. Yliopistokentän usko päättäjien hyvään tahtoon on erittäin heikko. Tilanteen rauhoittamiseksi täytyisikin nyt löytyä poliittista tahtoa tehdä lakiin konkreettisia muutoksia vakuutteluiden sijaan. Kollegion aseman vahvistaminen siten, että hallitus olisi vastuussa kollegiolle, olisi sellainen teko. Se on teknisesti pieni asia, mutta ideologisesti sillä olisi valtava merkitys. Muutos lakitekstiin lisäisi huomattavsti luottamusta uuten lakiin ja ennen kaikkea niihin päämääriin mitä uudistuksella ollaan hakemassa.

Yliopistoissa ollaan parhaillaan kirjoittamassa johtosääntöjä ja strategioita uudessa olomuodossaan olevan yliopiston hallituksen päätettäväksi. On havaittavissa, että eri yliopistoissa tätä prosessia ollaan toteuttamassa hyvin erilaisin menettelytavoin. Hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattamalla yliopistojen ylin johto voi myös omalta osaltaan edesauttaa luottamuksen syntyä.

Innovatiivisuuden pääoma on osaava henkilöstö. Valtioneuvoston selonteossa sanoja henkilöstö tai tutkija saa kuitenkin etsimällä etsiä. Tutkijaa tämä systeemisyyteen ja kokonaisvaltaiseen kehittämisotteeseen vannova tahtotila ei oikein tavoita. Samaa mieltä selonteon kanssa voi olla kuitenkin siitä, että huippusuoritusten taustalla on työntekijöiden ja työyhteisön INNOstus, sitoutuminen ja työnilo Kuilua tahtotilan ja henkilöstön välillä voidaan helposti kaventaa ja luottamusta vastaavasti syventää tekemällä lakitekstiin pieni muutos esittämälläni tavalla. Se on tahdon asia.

Ragna Rönnholm
puheenjohtaja,
Tieteentekijöiden liitto