Profiileja ja rakenteita etsimässä

Turun Akatemia perustettiin 1640 ja täten maamme yliopistolaitoksen perustamisesta on tänä vuonna kulunut 370 vuotta. Yliopistoillamme on ollut yhtä pitkä tai huomattavasti pitempi aika kehittyä kuin esim. Yhdysvaltojen huippuyliopistoilla (Harvard 1636,Yale 1701,Princeton 1746). Nyt 370 vuotta myöhemmin on jälleen historiallisesti merkittävä hetki, jos opetusministeriä on uskominen. Uusi yliopistolaki tuli voimaan 1.1.2010. Henkilöstöpolitiikka on nyt kokonaan yliopistojen harteilla. Oulussa uusi aikakausi aloitettiin 1600 henkilön yt-neuvotteluilla. Vanhat työehtosopimukset raukesivat tammikuun lopulla ja JUKO neuvottelee parhaillaan Yksityisen Opetusalan Liiton kanssa uudesta sopimuksesta. Määräaika sopimuksen syntymiselle umpeutui 15.2. mutta neuvottelut ovat tätä kirjoittaessa vielä käynnissä. Henkilöstön asema on luvattu turvata siirtymävaiheessa. Tämä lupaus on nyt koetuksella neuvottelupöydässä.

Tausta-ajatuksena uudistuksessa on että yliopistoissa taloudellisen autonomian myötä profilointi eli tutkimus-ja opetusresurssien allokoiminen painopistealueille helpottuvat. Ne ovat nyt yliopistojen omia strategisia valintoja.

Miten yliopistot ovat lähteneet profiloitumaan? Ainakaan yliopistojen strategiat eivät paljasta selkeitä linjauksia siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Vaikutelmaksi jääkin että tämä on aika hakusessa monissa yliopistoissa.

Yliopistoissa tutkimus ja siihen perustuva opetus on perinteisesti yliopistojen ydintoimintaa ja mitä korkeatasoisempaa se on sen parempi. Ei ole ihme, että kaikki yliopistot ovat strategioissaan todenneet olevansa tutkimusyliopistoja, jotka tähtäävät kansainvälisiksi huippuyliopistoiksi. Painopisteitä ovat silloin tutkimus sekä maisteri-ja tutkijakoulutus. Monitieteelliset sivistysyliopistot ovat nähneet nimenomaan monitieteellisyyden vahvuutenaan ja pyrkivät kehittämään toimintaansa tiederajoja ylittävän, tieteiden välisen tutkimuksen suuntaan. Perusrahoitus on yliopistouudistuksessa luvattu turvata kaikille yliopistoille.

Suuri osa tutkimusta pyörittävästä rahoituksesta on kuitenkin kilpailtua rahoitusta. Etenkin taloudellinen suhdanne, mutta myös uudenlainen toimintakulttuuri on merkinnyt, että taistelu ulkopuolisesta rahoituksesta on yliopistojen välillä koventunut. Nähtäväksi jää, miten resurssien puute ohjaa yliopistoja etsimään tutkimuksen ja opetuksen spesifisiä painopistealueita.

Parempi rekrytointipolitiikka sekä toimivat tutkijanuramallit ovat käytännössä onnistuessaan yliopistoille suuri mahdollisuus ja investointi tulevaan. Yliopistot voisivat siis myös profiloitua hyvän henkilöstöpolitiikan noudattajina ja lisätä houkuttelevuuttaan työpaikkana.

Hyvälle henkilöstöpolitiikalle onkin nyt tarve. Yliopistoja on yhdistetty ja erilaiset toimintakulttuurit törmäävät. Rakenteellinen kehittäminen jatkuu myös yliopistojen sisällä. Laitos- ja tiedekuntarakenteita uusitaan ja trendi on kohti suurempia ja tehokkaampia yksiköitä. Pyrkimyksenä on madaltaa eri tieteenalojen rajoja, mutta myös säästää kuluissa. Tämä sisäinen rakenteellinen kehittäminen on aikaansaanut eri toimintakulttuurien törmäyksiä ja jännitteiltä eri ryhmien välillä ei ole vältytty. Myös uusien johtamisjärjestelmien sisäänajaminen on vasta alkanut ja muut hallinnolliset uudelleen organisoinnit jatkuvat. Korkeakoulusektorin rakenteellinen kehittäminen jatkuu ja seuraavana vuorossa ovat sektoritutkimuslaitokset ja ammattikorkeakoulut.

Myös tuoreessa kansainvälisessä innovaatiojärjestelmämme arvioinnissa todettiin että rakenteellista kehittämistä tulee jatkaa. Opetusministeri pitääkin vuotta 2010 rakenteellisen kehittämisen riemuvuotena ja sitä ohjaava toimenpideohjelma laaditaan vielä tänä vuonna. Nähtäväksi jää, miten riemukas rakennevuosi on yliopistojen henkilöstön kannalta.

Ragna Rönnholm
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto