Communicatio Academica 2010

Yliopiston profiilit puntarissa

Opetusministeriön johto on jo pitkään arvostellut yliopistoja liian löperöstä suhtautumisesta profiloitumiseen. Strategioita on haukuttu kovin ympäripyöreiksi. Communicatio Academica 2010 Yliopiston profiilit puntarissa pureutui tähän erittäin ajankohtaiseen teemaan. Seminaariosuuden paneeli paljasti, että rehtorit antavat mieluusti strategiatyön vetovastuun uusille hallituksille.

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto järjestävät Communicatio Academica -tapahtumia joka toinen vuosi eri yliopistopaikkakunnilla. Turussa oltiin nyt toistamiseen, edellinen kerta oli vuonna 1993. Tämän vuoden tammikuun tapahtuma pidettiin Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä ja paikkana oli Åbo Akademin Arken -rakennus. Koolla oli noin 120 osallistujaa.

Yliopistojen profiloitumiseen keskittyvästä teemasta päätettiin tapahtuman valmistelutyöryhmässä jo kesäkuussa 2009. Jo tuolloin osattiin kaukoviisaasti ennakoida, mikä aihe on vuoden vaihteessa yliopistopoliittisen keskustelun keskiössä.

Yliopistolain jälkeen opetusministeriön fokus on siirtynyt rakenteelliseen kehittämiseen ja profiloitumiseen. Opetusministeri Henna Virkkunen arvosteli yliopistojen strategioita liiasta ympäripyöreydestä Acatiimin viime vuoden viimeisen numeron haastattelussa. Noin viikkoa ennen Communicatio Academicaa ilmestyi Kanava-lehti, jossa julkaistussa opetusministerin kirjoituksessa alkanutta vuotta kuvattiin rakenteellisen kehittämisen riemuvuodeksi.

Henkilöstöpolitiikka sopisi myös profiiliksi

Professoriliitto on aina aiempien Communicatio Academica -tapahtumien alussa julkistanut Vuoden Professorin. Nyt tämä tehtiin joulukuun alussa liiton 40-vuotisjuhlaseminaarissa, jossa. akatemiaprofessori Howard T. Jacobs palkittiin Vuoden Professorina. (Ks. Jacobsin kolumni)

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna Rönnholm avasi seminaariosuuden. Hän ennakoi, että resurssipula ajaa yliopistoja etsimään entistä enemmän painopisteitä. (Ks. myös tämän lehden pääkirjoitus.)

- Yliopistot voisivat profiloitua myös hyvään henkilöstöpolitiikkaan, Rönnholm korosti.

Åbo Akademin rehtori Jorma Mattinen toivotti osallistujat tervetulleiksi pitämään tapahtumaa Åbo Akademiin. Mattisen mielestä yliopistojen uusi olomuoto ei merkitse niin isoa muutosta kuin on ehkä ennakoitu. Esimerkiksi paljon puhuttu varainkeruu ei ole tuomassa huomattavia lisärahoja yliopistojen toimintaan. Mattinen muistutti, että vain pääoman tuotto voidaan käyttää talouden pyörittämiseen.

Jotkut yliopistojen rehtorit ovat esittäneet varainkeruuajan pidentämistä. Mattinen ei tätä kannattanut. Tämän vuoden loppuun mennessä kerätyt varat pitäisi kotiuttaa.

- Hallituksen lupauksen mukaan 2,5-kertaisuus saadaan vain tämän vuoden loppuun kerätyille varoille. Mitään tietoa ei ole siitä, miten tähän asiaan suhtautuu ensi eduskuntavaalien jälkeinen hallitus.

Pääprofiilit: tutkimus ja opetus

Opetusministeriön uuden rahoitusmallin mukaan yliopistojen profiilissa voisivat jatkossa painottua tutkimus, perustutkintokoulutus, taiteellinen toiminta, elinikäinen oppinen, alue- ja innovaatiotehtävä. Seminaariosuuden alkupuoli oli rakennettu näiden teemojen varaan. Yliopiston ydintehtävistä tutkimuksesta ja opetuksesta puhuivat Turun yliopiston koulutussosiologian professori Osmo Kivinen ja Tampereen yliopiston kansleri Krista Varantola.

Professori Kivinen puhui dosentin arvolla tieteellisestä työstä yliopistojen ydintehtävänä jo vuoden 1993 Communicatio Academicassa. Nyt hän keskittyi etupäässä problemaattisiin rankinglistoihin.

Kivinen kuvasi kansainvälisten rankingeja sanonnalla: sitä saa mitä tilaa. Amerikkalaiset huippuyliopistot valloittavat kärkisijat, koska amerikkalaisilla on taipumus siteerata toisiaan. Kivinen muistutti, että todelliset tieteen huiput erottuvat vasta historian saatossa.

Times Higher Education Supplement -ranking oli eurooppalainen vastaisku aasialaiselle Shanghai- listalle. Heikkoutena näissä on se, että ne eivät ota huomioon resurssien ja tulosten suhdetta.

Lopuksi Kivinen mainosti keväällä julkistettavaa hänen ja Juha Hedmanin tutkimusta, jossa on selvitetty opetuksen ja tutkimuksen tuloksellisuutta Suomessa 2004-2008.

Krista Varantola puhui aiheesta Mistä nostetta koulutustehtävään? Ks. tästä aiheesta Varantolan kirjoitus.

Seminaarin juontajana toimineen Ylen tv-toimittaja Tom Kankkosen ei ihmeemmin tarvinnut inspiroida osallistuja keskusteluun. Professori Kivinen halusi lisätä, että yliopisto-opetuksen tulee perustua tieteellisen työhön.

- Koko keskustelu karkasi käsistä, kun ns. kolmas tehtävä tuli mukaan. Yliopistoista tuli sen jälkeen puuhamaita, Kivinen totesi.

Åbo Akademin hallintojohtaja Roger Broo kysyi Varantolalta:

- Kun olit Tampereen yliopiston rehtori, yliopistosi halusi profiloitua opetukseen. Nyt uuden rehtorin johdolla se haluaa samaa kuin kaikki muutkin eli painottaa tutkimusta. Miksi?

- Varmaan siksi, koska muuten sanottaisiin, ettei se ole tutkimusyliopisto. Uusi strategiamme on tekeillä, Varantola vastasi.

Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen katsoi, että tutkimusta ja opetusta ei voi yliopistoissa erottaa toisistaan.

- Kun on tieteen eturintamassa, siitä seuraa hyvää opetusta “kuin manulle illallinen”. Hyvä oppiminen on tärkeämpää kuin hyvä opetus, Laitinen tähdensi.

Profiili heijastuu väistämättä alueeseen

Kahvitauon jälkeinen paketti käsitteli yliopistoja alue- ja innovaatiotehtävien vinkkeleistä. Forsknings- och utvecklingsledare fil.dr Emma Vironmäki Yrkeshögskolan Noviasta puhui yliopistojen alueellisesta roolista. Vironmäki on kirjoittanut raportin Uusi yliopisto ja aluetehtävä ja on ollut akateemisena projekti- ja pätkätyöläisenä viidessä eri suomalaisessa yliopistossa.

Vironmäen mielestä yliopistojen aluetehtävä ei ole paikallisten pienyritysten tai organisaatioiden lyhytaikaisiin tarpeisiin vastaaminen, maksupalvelukonsulttikioskina toiminen tai sellaisen toiminnan toteuttaminen, johon löytyy tekijöitä ja osaamista yksityiseltä sektorilta.

- Yliopistojen aluetehtäväksi on sen sijaan suotavaa ymmärtää toimiva ja pitkäjänteinen yhteistyö, joka hyödyttää niin aluetta kuin yliopistoyksikönkin osaamista.

- Lie selvää, ettei Suomen kokoinen maa pysty ylläpitämään monialaista tiedeyliopistoa kovinkaan monessa kaupungissa. Lähden siis siitä ajatuksesta ja oletuksesta, että erikoistuminen on mahdollisuus käyttää olemassa olevia resursseja parhaalla mahdollisella tavalla, ja että toiminnan tehostaminen on meillä väistämättä edessä.

Emma Vironmäki kuvasi esimerkkien avulla, kuinka urheilusta ja taloustieteistä kiinnostunut Ville voisi löytää oman alansa Jyväskylän yliopistosta, jossa kauppatieteiden koulutus olisi profiloitunut liikuntakasvatukseen ja hyvinvointiin. Jenni voisi hakeutua Kuopioon, jossa kauppatieteisiin voisi yhdistää sivuaineeksi vaikkapa farmakologian ja tähdätä lääkeyritysten tehtäviin.

Vironmäki muistutti, että korkea laatu ja innovaatiot eivät synny keskusjohtoisesti eivätkä käskemällä. Ne syntyvät työrauhan, luontaisen uteliaisuuden, erehdyksen sallivan yrittämisen ja riittävien resurssien kautta – kaikki asioita, joista yliopistolaiset tätä nykyä näkevät päiväunia.

- Voiko siis aluetehtävä olla yliopiston profiili? Pitäisi ehkä kysyä, kumpi on muna, ja kumpi kana. Jos yliopisto profiloituu siihen, missä se on vahva, alkaa sama profiili väistämättä heijastua myös alueeseen, jolla se sijaitsee.

- Yliopisto ei voi ajelehtia markkinavoimien armoilla puolivillaisena konsulttikioskina, mutta on itse vastuussa siitä, jos sellaiseksi ryhtyy. Yliopisto on itse vastuussa omasta tulevaisuudestaan. Pallo on meillä. Ei pudoteta sitä.

Innovaatiot ulkopuolella, mutta riittävän lähellä

Professori Otto Toivonen (Helsinki Center of Economic Research, HECER) oli mukana suomalaisen innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa ja oli jäsenenä sen yliopistoja käsittelevässä paneelissa. Hänen mielestään meillä on meneillään suoranainen innovaatioinnostus, kaikenlaisia komiteoita istuu asiaa pohtimassa. Kansallinen innovaatiostrategia laadittiin vuosi sitten. Innovaatiomantra oli myös yliopistouudistuksen taustalla.

Toivanen katsoi, että yliopistot ovat väistämättä innovaatiojärjestelmän keskiössä. Ilmiöstä ei pääse enää eroon.

- Innovaatiot tulee pitää yliopiston ulkopuolella, mutta kuitenkin riittävän lähellä, Toivanen sanoi ja muistutti, että innovaatiot eivät ole bisnes.

Toivasen mielestä yliopiston tärkein tehtävä on koulutus, toiseksi tärkein on koulutus ja kolmanneksi tärkein on tutkimus. Keskeistä on imuroida tutkittua tietoa muualta ja toimia sen suodattimena.

- Tutkimuksen relevanssia korostetaan vaarallisen paljon. Vasta myöhemmin tiedetään, mikä on relevanttia ja mikä ei. Alun perin verenpainelääkkeeksi kehitetyn Viagran relevanssikin paljastui vasta myöhemmin.

Porkkanoilla vauhtia strategiatyöhön

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin kiitti mahdollisuudesta päästä Turkuun perjantaina tavallista aikaisemmin. Wallin on Tutkimus- ja innovaationeuvoston jäsen sekä kuuluu Åbo Akademin säätiön valtuuskuntaan. Ministerin puheenvuoron aiheena oli Rahoitus profiloitumisen porkkanana.

Puheenvuoronsa aluksi Wallin kehui, kuinka yliopistojen toiminnan kehittämisedellytykset on haluttu turvata kytkemällä yliopistouudistukseen lukuisa joukko päätöksiä vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden tukemiseksi.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tekivät vuonna 2009 alustavan strategiatyönsä pohjalta ehdotuksen profiilistaan ja painoaloistaan.

- Valmistelun pohjalta sopimuksiin kirjatuilla painoaloilla konkretisoitiin yliopiston valitsemaa profiilia. Nämä on nähtävä yliopiston toiminnan keihäänkärkinä, joissa yliopisto tavoittelee kansainvälisesti korkeaa tasoa.

- Profiloitumisen ei tarvitse merkitä heikennyksiä muussa toiminnassa. Toimintarakenteita uudistamalla, päällekkäisyyksiä karsimalla ja keskinäistä yhteistyötä lisäämällä resursseja löytyy painoalojen rinnalla myös muiden toimintojen kehittämiseen.

Wallin valotti uuden rahoitusmallin lähtökohtia. Näitä ovat yliopistojen toiminnan moninaisuuden tunnustaminen ja tutkimuksen painoarvon nostaminen.

- Toiminnan laatua suoraan tai välillisesti kuvaavien tekijöiden osuutta rahoitusmallissa on nostettu noin kolmasosaan rahoituksesta. Tätä voi pitää kansainvälisestikin korkeana tasona. Laadullisten tekijöiden voimallisempi painottaminen olisi merkinnyt merkittävää resurssien vähenemistä joidenkin yliopistojen osalta.

- Rahoitusmalliin sisältyvän uuden tekijän, strategiarahoituksen, määräytymisessä on lähtökohtana yliopistojen oma strategiatyö, jossa on otettu huomioon valtakunnalliset koulutus- ja tiedepoliittiset tavoitteet. Kaudella 2010-2012 keskeisinä kehittämiskohteina ovat kansainvälistyminen ja tutkijanuran kehittäminen.

Strategiarahoituksen osuus on vuonna 2010 yhteensä 69 miljoonaa euroa. Wallinin mukaan opetusministeriö käynnistää rahoitusperusteiden uudistamisen valmistelun tämän vuoden aikana.

Ministeri korosti, että yliopistojen siirtyminen valtion budjettitalouden ulkopuolelle edellyttää niiltä kokonaistaloudellista ajattelua. Talousstrategiaa tulee miettiä merkittävästi budjettivuotta pidemmälle aikavälille.

Opetusministeriö on tiivistänyt yhteistyötään tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän keskeisten rahoittajatahojen kanssa. Suomen Akatemian ja Tekesin kanssa mietitään, kuinka eri rahoittajatahojen yhteistyönä voitaisiin paremmin tukea myös yliopistojen profiloitumista.

Wallin korosti, että tämän vuoden aikana valmisteltava korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelma tulee olemaan yksi väline profiloitumisen edistämisessä. Tätä tuetaan strategiarahoituksella.

Ministeri ehti vastata pariin yleisökysymykseen. Yliopistojen profiloitumisen edistämisessä Wallin tunnustautui enemmän porkkanoiden kuin keppien kannattajaksi.

Strategioissa vetovastuu hallituksilla

Seminaariosuus päättyi profiloitumista puntaroivaan paneelikeskusteluun, jossa olivat mukana Turun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hannu Kokkonen, Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen, Åbo Akademin rehtori Jorma Mattinen sekä Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton puheenjohtajat.

Hannu Kokkonen piti profiloitumiskeskustelua äärimmäisen tärkeänä. Hän korosti, että Turun yliopistossa taustalla on vahva, noin vuosi sitten aloitettu strategiatyö. Kuusi tutkimuksen vahvuusaluetta ja neljä vahvan kehitysvaiheen tutkimusalaa on määritelty. Tavoitteena on olla tieteen huipulla.

- Vuoteen 2012 mennessä tulee saada perusasiat kuntoon eli seuraavien kolmen vuoden aikana tehdään aikamoisia valintoja.

Rehtori Keijo Virtanen katsoi, että yliopiston arvostus lähtee siitä, miten se pärjää tutkimuksessa. Rankingit ovat tutkimuspainotteisia.

Virtanen hieman arvosteli rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelman valmistelua.

- Se ei etene akateeminen yhteisö -vetoisesti vaan tullee vaan lausunnolle.

Risto Laitinen piti Emma Vironmäen esityksessään käyttämää sisällöllinen profilointi -termiä hyvänä.

- Mutta miten strategiatyöstä lähtevä profilointi turvaa tulevaisuuden? Miten uudet alat ponnistavat ja miten syntyy uusia vahvuuksia?

Laitinen muistutti, että ulkopuolinen rahoitus päättää pitkälti yliopiston profiloitumisesta. Suomen Akatemian tekemää päätöstä siirtää tutkijakoulutuksen rahoitusta enemmän post doc -vaiheeseen voidaan pitää tutkijanuran kehittämisen kannalta hyvänä toimenpiteenä, mutta se supistaa jatkokoulutusta. Kuitenkin tässä vaiheessa yliopistojen rahoitus on vielä kovasti riippuvainen tohtoritutkintojen tuomasta rahasta.

Jorma Mattinen ei oikein uskonut ministeri Wallinin lupaukseen, että profiiliajojen lisäksi muitakin aloja aiotaan tukea. Riittääkö yliopistojen nykyinen rahatilanne korjaamaan edes inflaation?

- Jos johonkin satsataan, se on joltain muilta pois. Åbo Akademissa tutkimus tehdään jo nyt ulkopuolisella rahoituksella. Yliopistolaiva ei käänny kahdessa vuodessa, meidän pitää esimerkiksi täyttää tutkijakoulusitoumukset.

Paneelissa kävi selvästi ilmi se, että yliopistojen rehtorit kovin mieluusti sysäävät strategiatyössä vastuun uusille hallituksille.

- Hallitus on vastuunsa tiedostanut. Strategiatyössä tilanne on hyvin analoginen yrityspuolelle, vahvisti IF-vakuutusyhtiön toimitusjohtajana toiminut Kokkonen.

Teksti: Kirsti Sintonen