Joustollakin on rajansa

Tätä naputeltaessa yliopistoneuvotteluihin on otettu viikon tuumaustauko. Viikon 7 aikana saadut työnantajan ”tarjoukset” olivat niin surkeita, että yliopistohenkilöstöä edustavat pääsopijajärjestöt eivät voineet niitä hyväksyä.

Yliopistoväkeä ollaan nyt laittamassa yliopistojen kehnon rahoitustilanteen maksajiksi. Kohde on väärä. Henkilöstö on viime vuosina tehnyt nurkumatta kaikkensa yhteisen hyvän eteen. Tehtäväkenttä on paisunut joka vuosi: yliopistouudistus on toteutettu joka tasolla, tutkinnonuudistus ja maisteritutkintojen tulva revittiin henkilöstön selkänahasta, 1600 tunnin kokonaistyöaika kuluu opetuksessa ja hallinnollisissa tehtävissä eli tutkimusta tehdään ylitöinä ilman korvausta. Tutkimus tehdään lisäksi lähes kokonaan ulkopuolisella rahoituksella, joten sen hankkiminen ja siitä raportoiminen ovat joillekin jo päätyö. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pitää panostaa. Elinikäinen oppiminen, innovaatio- ja aluetehtävä ovat tulleet yliopistojen rahoitusperusteissa mainituiksi uusiksi tehtäviksi. Lisäksi yliopistoissa on otettu käyttöön toimimattomia ja turhauttavia sähköisiä järjestelmiä kuten Rondo, Sole ja Travel, joiden kanssa tuhratessa kuluu arvokasta työaikaa ja verenpaine nousee.

Yliopistouudistus myytiin henkilöstölle sillä, että päättäjät lupasivat ja vannoivat turvata henkilöstön edut. Lisäksi opetus- ja tutkimushenkilöstölle vakuutettiin, että reformi antaa heille mahdollisuuksia keskittyä varsinaisiin ydintehtäviinsä.

Nyt työnantaja on vaatimassa tältä väeltä lisää joustoja. Joskus (onneksi enää aika harvoin) yliopistoväkeä haukutaan siitä, että se elää norsunluutornissa, mutta näyttää vahvasti siltä, että yliopistotyönantaja siellä majailee. Sen ehkä juuri ja juuri ymmärtää, että Yksityisen Opetusalan liiton edustajat näyttävät olevan ensimmäisellä neuvottelukierroksella vielä tietämättömiä yliopistojen arjesta tai eivät siitä välitä, mutta eivätkö Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen SYTYn hallintojohtajat liiku laitosten arjessa ja kuule henkilöstön ääntä?

Yliopistot saivat yliopistouudistuksessa työnantajaroolin. Onko niillä kykyä kantaa siihen liittyvä vastuu? Joustamisella on rajansa. Työnantaja tekee järjestöjen puolesta kaikkensa sen eteen, että yliopistoväkeä ei ihmeemmin tarvitse agitoida barrikadeille.