Tampereen yliopisto jakautui tieteenalayksiköiksi

Tampereen yliopistossa entiset 40 tulosyksikköä korvattiin tämän vuoden alusta yhdeksällä tieteenalayksiköllä. Henkilöstö olisi halunnut valmisteluun enemmän osallisuutta.

Hallinto kyllä tiedotti uudistuksesta sisäisillä kanavilla niin paljon kuin sen olisi mahdollista asiasta kertoa. Toinen asia on, ehtikö ja ymmärsikö henkilöstö käydä keskustelua siitä, mitä uudistus heille merkitsee, sosiaalipolitiikan professori, Julkisen alan koulutettujen JUKOn professoreiden ja lehtoreiden pääluottamusmies Satu Kalliola pohtii.

— Useiden päätösten valmistelu aloitettiin keväällä ja päätökset tehtiin kesällä lomien aikaan. Henkilöstö ja opiskelijat eivät ehtineet käydä uudistuksia kunnolla läpi. Se herätti paljon epävarmuutta, yliopistonlehtori, JUKOn tutkimuspainotteisissa ja hallinnollisissa tehtävissä työskentelevien sekä tutkijoiden pääluottamusmies Sinikka Torkkola lisää.

Tietoa jaettiin muun muassa koko yliopistoyhteisölle suunnatuissa yliopistofoorumeissa sekä yhteistoimintatilaisuuksissa. Johdon foorumeissa uudistuksista keskustelivat rehtoraatti ja yksikköjohdot.

— Pääluottamusmiehille asioista tiedotettiin työnantajan ja pääluottamusmiesten tapaamisissa. Käytännössä monikanavainen tiedottaminen merkitsi usein sitä, että asioista kuuli mutkien kautta, mikä usein muutti asiaa. Lisäksi mutkat ja monikanavaisuus vaikeuttivat asioiden hahmottamista.

Huhut lisäsivät epävarmuutta

Uudessa rakennemallissa laitokset ja tiedekunnat on korvattu tieteenalayksiköillä eli schooleilla. (Suomenkielisessä tekstissä suositellaan termiä tieteenalayksikkö ja englanninkielissä school.)

— Keskustelun puute kertoo siitä, ettei yliopistossa vielä osata toteuttaa yhteistoiminnallista johtajuutta, Satu Kalliolla sanoo.

— Uudistus eteni ylhäältä alas, mikä ei ole paras mahdollinen johtamistapa asiantuntijaorganisaatiossa. Joissakin yksiköissä järjestettiin kuulemistilaisuuksia asian tiimoilta, mutta joissakin ei. Jälkimmäisissä yksiköissä henkilöstö on luultavasti kokenut, ettei heidän mielipiteillään ole merkitystä, Sinikka Torkkola jatkaa.

Esimerkiksi Aamulehti tiedotti yli vuosi sitten, että yliopistouudistuksen myötä Tampereella saneerattaisiin pois yli puolet laitoksista. Samassa yhteydessä kerrottiin, että heikkoja maisteriohjelmia lopetetaan.

— Kaikenlaisia huhuja liikkui, ja henkilökunnan parissa esiintyi huolta työsuhteiden jatkumisesta. Yliopisto tuntui ohittavan huolet, ja vaikutti kääntävän ne työntekijöiden omiksi ongelmiksi. Sanoisin, että kaikilta osin uudistuksen valmistelu ei ole täyttänyt hyvän henkilöstöjohtamisen kriteereitä, Torkkola muotoilee.

Vararehtori kirjoitti syksyllä blogissaan, että yksikköuudistus tekee elämän mukavammaksi. Ainoaksi hankauskohdaksi hän näki väärät luulot toisten aikeista.

— Väärät luulot taisivat kuitenkin olla seurausta kiireestä, jolloin ei jäänyt riittävästi aikaa perehtyä uudistukseen, Kalliola huomauttaa.

Vaikka hallintomalli on päätetty, hallinnollisten prosessien suunnittelu on vielä kesken. Vielä ei siten ole liian myöhäistä osallistaa henkilöstö paremmin prosessiin.

Tasa-arvosta ei välitetty

Myös tieteenalayksiköiden johtokunnat aloittivat toimintansa vuoden alussa. Johtokuntien vaali pidettiin syystalvella. Yhdeksän yksikön johtoon ei valittu yhtään naista, mistä tasa-arvovaltuutettu on vaatinut Tampereen yliopistolta selvitystä.

— Näin ei ehkä olisi tapahtunut, jos johtajien valinnalle olisi ollut selkeät kriteerit. Ainakin professorikunnassa odotettiin, että ehdokkaat olisi asetettu järjestykseen julkituotujen kriteerien mukaan, Satu Kalliola kertoo.

— En usko, että naisten haluttomuus tai pätemättömyys johtajiksi on se ongelma. Mitä on tapahtunut ennen hakuprosessia: onko ollut verkostoja, jotka kehottavat toisia hakemaan ja toisia ei? Pääsikö tässä kiireessä muinainen hyvä veli -verkosto vaikuttamaan lopputuloksiin? Torkkola kysyy.

Tasa-arvovaltuutettu on pyytänyt yliopistolta sen tasa-arvosuunnitelman ja tietoja siitä, miten suunnitelma otettiin huomioon rekrytointiprosessissa. Kyseisessä suunnitelmassa sanotaan, että tasa-arvohaasteet ja ongelmat ovat usein paikallisia ja piiloisia. Ongelmat täytyy kuitenkin ratkaista: tasa-arvon huomioon ottaminen on keskeistä henkilöstön hyvinvoinnin ja työkyvyn kannalta.

Myöhemmin tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on pyytänyt myös muilta yliopistoilta tietoja tasa-arvon toteutumisesta uuden yliopistolain jälkeen.

Päätöksenteosta ei ole päätetty

Siirtyminen uuteen malliin sekä sen vaikutukset henkilöstön asemaan ovat henkilökunnalle tämän vuoden keskeisimpiä kysymyksiä. Suurimmissa tieteenalayksiköissä on useita satoja työntekijöitä.

— Varsinkaan isoissa yksiköissä ei tällä hetkellä ole esimerkiksi selkeää tietoa siitä, miten päätökset valmistellaan. Päätöksenteko on auki myös siltä osin, delegoiko johtaja päätöksentekoa jollekin ja jos, niin kenelle. Kuka tekee näin isossa yksikössä pienet, mutta merkittävät päätökset?, Torkkola kysyy.

Johtosäännön mukaan tieteenalayksikön johtokunta päättää keskeisimmistä asioista, mutta siitä huolimatta yksikön johtajan päätösvalta on suuri. Työpaikkademokratian tulisi kuitenkin mieluummin lisääntyä kuin vähentyä.

— Murros pitäisi ottaa mahdollisuutena uudistaa johtamiskulttuuria osallistavampaan suuntaan. Sitähän yksikköuudistus nimenomaan on: osa johtamisjärjestelmän muuttamista. Nyt voidaan tarkistaa, millaisia menetelmiä halutaan ottaa käyttöön, Satu Kalliola muistuttaa.

Tieteenalayksilöt suunnittelevat tulevat laajat kandiohjelmat sekä erikoistumiseen tarkoitetut maisteriohjelmat ja linjaavat sisäisen organisoitumisen. Parhaillaan päätetään yksiköiden tarjoamasta opetuksesta ja niiden hallinnosta.

— Yliopiston strategiassa on luvattu panostaa tutkimuksen ja opetuksen laatuun, ja tämä uudistus voi tavoitetta tukea. Se voi myös tuottaa hyvää työympäristöä, jossa tukipalvelut ja johto osaltaan mahdollistavat työn hyvin tekemisen, Kalliola visioi uudistuksen hedelmiksi.

— Minä toivoisin, että uudistukseen liitetty autonomian lisääntyminen ei tarkoittaisi autoritaarisuuden lisääntymistä. Lisäksi haluaisin, että hyvän työn tekeminen näkyisi työn jatkuvuutena ja oikeudenmukaisena palkkana. Tulisi myös pyrkiä siihen, että niin henkilökunnan jäsenet kuin opiskelijat jakaisivat kokemuksen yhteisestä yliopistoyhteisöstä, Torkkola kuvailee tulevaisuuden yliopistoa.

teksti Mia Hemming
kuvat Jyrki Luukkonen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 22