Matkakustannusten verokohtelu

Dosentuuriaan Tampereella hoitanut Itä-Suomen yliopiston professori Tarmo Miettinen sai matkakulunsa korvatuksi verottomina.

Professoreiden ja muiden yliopisto-opettajien työhön kuuluu tilapäinen opetus toisissa yliopistoissa, milloin dosenttina, milloin muuna asiantuntijana. Ainakin eräät yliopistot ovat vuoden 2011 aikana tulkinneet tuloverolakia niin, että opettajan varsinainen työpaikka on tällöin se yliopisto, jossa opetusta annetaan. Näin ollen opettajalle maksettavat matkakustannukset ovat opettajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisen matkan kustannuksina veronalaista tuloa, josta on tehtävä ennakonpidätys.

Omista kokemuksistaan kertoo seuraavassa Itä- Suomen yliopiston professori Tarmo Miettinen.

K: Mikä on varsinainen työpaikkasi ja tehtäväsi?

V: Päätoimeni on Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella (Joensuun kampus) hallinto-oikeuden työsuhteisen professorin tehtävä. Olen myös Tampereen yliopiston dosentti, mikä tarkoittaa yliopistolain (558/2009) 89 §:n mukaisesti arvoa, ei työ- tai muuta palvelussuhdetta.

K: Millaisesta opetustehtävästä tapauksessasi oli kyse?

V: Olin opettamassa korkeakouluhallinnon juridiikkaa (KOHA6 -opintojakso) tammikuussa 2011 (3 päivää) Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Kyse oli yksittäisestä, sivutoimen luonteisesta opetustehtävästä. Maksetusta opetuspalkkiosta tehtiin sivutuloverokortin mukainen ennakonpidätys.

Tampereen yliopisto piti korvauksia syntyneistä matkakustannuksista (junaliput Jns—Tre—Jns , hotellimajoitus ja päivärahat) veronalaisena tulona ja aikoi pidättää ennakon matkakustannusten korvauksista yliopiston omien matkustusohjeiden (rehtorin päätös 9.6.2010) mukaisesti. Tampereen yliopiston tulkinnan mukaan varsinainen työpaikkani oli opetuksen aikana Tampereen yliopisto. Mielestäni yliopisto tulkitsi verolainsäädäntöä väärin, minkä vuoksi hain asiassa Sisä-Suomen verovirastolta ennakkoperintälain 45 §:n mukaista ennakkoratkaisua matkakulujen veronalaisuudesta.

K: Mihin perustit omat vaatimuksesi?

V: Taustalla ovat tuloverolain (1535/1992) säännökset. Työmatkalla tarkoitetaan niiden mukaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei kuitenkaan pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa.

Verottajan sisäistä tulkintaa ohjaa Verohallinnon ohje (20.5.2009 Dnro 54/31/2009), joka tunnistaa sivutoimisten tuntiopettajien erityisen verokohtelun seuraavasti (kursivoitu teksti suoraan ohjeesta).

”Päätoimen ohella hoidettavat tilapäiset sivutoimet voivat oikeuttaa verovapaisiin matkakustannusten korvauksiin. Esim. musiikkiopisto voi maksaa ennakonpidätystä toimittamatta matkustamiskustannusten korvauksia sivutoimisille opettajille, joilla oli muualla päätoiminen opetustehtävä tai orkesterin jäsenyys. Kysymyksessä eivät olleet kodin ja varsinaisen työpaikan väliset matkat (KHO 1986 II591).

Myös sivutoimen tilapäisyyttä arvioitaessa sovelletaan TVL 72a §:n aikarajoja. Jos käynnit sivutoimen työskentelypaikassa ovat satunnaisia, esim. kerran kuukaudessa, sivutoimi on tilapäinen jo tällä perusteella.

Työskentely voi olla sivutoimista vain, jos palkansaajan hoitaa päätointaan samanaikaisesti. Jos hän on virkavapaana päätoimestaan toisen toimen hoitamista varten, kysymyksessä ei ole tässä tarkoitettu sivutoimi vaan tuo toinen työskentelypaikka on hänen varsinainen työpaikkansa (KHO 2002/168).

On kuitenkin huomattava, että sivutoimi voi olla myös pysyvä. Tällöin myös paikka, jossa henkilö työskentelee sivutoimisesti, on hänen varsinainen työpaikkansa.”

Samaan tulokseen tulevat WSOYPron Yritysonline -teoksessaan Ennakkoperintä (viimeisin päivitys 22.9.2011) myös Mirjami Laitinen ja Tomi Peltomäki. He korostavat, että satunnaisesta opetus- tai luentotehtävästä, joka ei edellytä säännöllistä tai päätoimista opettamista tai luennointia, voidaan matkakustannusten korvaukset maksaa ilman ennakonpidätystä ja sotumaksua, jos muut verovapauden edellytykset, kuten matkan pituus ja kesto, täyttyvät.

Kustannusten korvauksia ei tule pitää veronalaisena tulona silloin, kun kustannukset johtuvat välittömästi työtehtävän suorittamisesta. Kyse ei siis ole työntekijälle yleisesti aiheutuvista tulonhankkimiskustannuksista.

K: Mikä oli verotoimiston ratkaisu?

V: Verotoimiston päätöksen (22.3.2011) mukaan verovapaiden matkakustannusten korvausten (matkustamiskustannus, päiväraha, ateriakorvaus, majoittumiskorvaus) maksamiseen oikeuttavalla työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhönsä kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Koska varsinaisena työpaikkanani pidettiin — niin kuin asia on — Itä- Suomen yliopiston Joensuun kampusta, minun katsottiin työskennelleen Tampereen yliopistossa tilapäisesti erityisellä työntekemispaikalla, jonne tehdystä matkasta maksettavia korvauksia oli pidettävä saajalleen verovapaina kustannusten korvauksina.

K: Mitä tästä voimme päätellä?

V: Saamani ennakkopäätös koskee vain minun ja Tampereen yliopiston välistä yksittäistä tapausta. Tampereen yliopisto on sittemmin (1.9.2011) muuttanut sisäistä ohjeistustaan. Jos tuntiopettajalla on päätoimi muun työnantajan palveluksessa, korvaukset maksetaan ennakonpidätystä toimittamatta ja maksetut korvaukset ilmoitetaan verottajalle. Mutta asia ei liene täysin selvä kaikissa yliopistoissa.

teksti Tarmo Miettinen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 32