Kaipaako Suomen tiede elvytystä?

Tieteen tila puhuttaa kaikkialla, missä tieteen tekijät kohtaavat. Tieteen nousun eväitä pohdittiin helmikuussa Suomalaisen Tiedeakatemian ja Suomen Tiedeseuran seminaarissa.

Suomalaisen Tiedeakatemian esimies Jorma Sipilä korosti avauksessaan tieteen itseohjautuvuutta.

— Tieteen rahoittajat ovat perinteisesti jättäneet tieteenharjoittajien itsensä käsiin suuren toimintavapauden juuri siksi, että ne ovat ymmärtäneet itseohjauksen arvon. Parempaa professionalismin menestystarinaa ei ole. Siksi tieteen ulkopuoliseen ohjaukseen täytyy aina suhtautua varovasti.

— Elämme aikaa, jolloin kaikkialla yhteiskunnassa korostetaan rahoittajan valtaa. Rahoittajan pitää saada enemmän ja parempaa. Vaatimuksen sovittaminen yhteen tieteen itseohjauksen kanssa aiheuttaa väistämättä voimakkaan jännitteen.

Sipilän sanoista paistoi kritiikki uutta akatemialakia kohtaan. Hän epäili, että parhaaseen tulokseen ei päästä siten, että käyttäjät asettuvat perustutkimuksen ohjauksen johtoon.

Umeån yliopiston professori Gunnar Öqvist kertoi kuulijoille Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian joulukuussa 2012 julkistamasta selvityksestä, jota hän oli ollut tekemässä. Siinä oli kartoitettu Tanskan, Sveitsin, Hollannin, Norjan, Ruotsin ja Suomen tiedeosaamista. Tanska, Sveitsi ja Hollanti porskuttavat monilla mittareilla — Ruotsi ja Suomi eivät niinkään. Vertailuraportin mukaan näiden maiden on ongelmana yliopistojen keskeisten tehtävien — opetuksen ja tutkimuksen — usein ristiriitaiset tavoitteet. Lisäksi nuorempien tutkijoiden urajärjestelmät ovat heikkoja, liikkuvuutta on liian vähän, akateemisessa johtajuudessa (leadership) on parannettavaa.

Vertailuselvitys osoitti Öqvistin mukaan sen, että tieteen nousun edellytyksenä on yksittäisten tutkijoiden aloitteiden ja ideoiden vahvempi tuki. Lisäksi hän huomautti, että Suomessa kansallinen tutkimuspolitiikka on liikaa linkitetty talouteen.

Akatemiaprofessori Anne Kovalainen katsoi, että tämä vuosikymmen tullaan muistamaan tutkimuspolitiikan suurten rakenteellisten uudistusten kautena.

— Strategisen tutkimuksen neuvosto tuo mukanaan uuden allokointitavan. Suomen Akatemian uudistusta ei voi vielä arvioida, mutta yhden osan muutos vaikuttaa kaikkeen. Onko muutosten eetos ainoa tärkeä elementti?

Tieteen ekonomisaatio on Kovalaisen mielestä vienyt jo siihen, että tutkijat kaihtavat riskialttiita aiheita.

— Tutkijat puhuvat Jufo-luokituksista — eivät tutkimusaiheista. SHOKit ovat yksi esimerkki siitä, että rakenne ei tue tutkimuksen avoimuutta. Kapeutuuko tutkimus, jos osa yleisestä tutkimusrahoituksesta kanavoidaan yritysten ongelmien ratkaisemiseen?

Tieteen nousun avittamiseksi Kovalainen peräsi avointa tiedeyhteisöä, pitkäjänteistä resursointia ja pysyvyyttä muutoksen keskelle.

Helsingin yliopiston kansleri emeritus Kari Raivio puhui yliopistotutkimuksen elvytystoimista. Tutkimuslaitosuudistuksen jälkeen yliopistojen kontolla on entistä suurempi vastuu perustutkimuksesta. Mutta yliopistojen ongelmana on se, että kaikki yrittävät tehdä kaikkea — profilointi on epäonnistunut. Raivion mukaan vaivana on myös sisäsiittoisuus, paikalleen jämähtäminen, nuorten tutkijoiden urakehitysongelmat, kasvava byrokratia, laitostuminen sekä hengailu.

Maan hallituksen viestejä Raivio piti keskenään ristiriitaisina.

— Toisaalta meidän pitäisi olla osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä, mutta toisaalta yliopistoindeksiä on leikattu jo kahteen kertaan.

— Jos uutta rahaa ei ole luvassa, niin ainakin entisistä lupauksista on pidettävä kiinni. Vanha raha on käytettävä viisaammin, ja tämä edellyttää yliopistoilta aitoa profilointia.

Raivio piti määräaikaisia professuureja myrkkynä yliopistojen kehittämiselle. Hän kohentaisi myös nuorten tutkijoiden urakehitystä.

— Niin kauan kun elinkeinoelämä ei vedä, pitäisi tohtorimäärissä olla malttia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen sai sanoa seminaarissa viimeisen sanan.

— Minä en nyt voi teille tutkimuksen laaduksi muuttua, hän aloitti mukaellen Putous-ohjelman sketsihahmon hokemaa.

Lehikoinen mukaan tutkimusrahaa on nyt enemmän kuin koskaan, mutta jakajia on enemmän. Tutkimuksen tekeminen on myös koko ajan kalliimpaa. Hän muistutti, että tutkijatyövoimasta vain 17 prosenttia on tutkijakoulutettuja, ja tällä saattaa olla vaikutuksensa myös tutkimuksen laatuun.

Kansliapäällikkö huomautti, että ministeriön ohjauskeinot ovat normi- ja resurssiohjaus.

— Rahanjakomallin ohjaavaa vaikutusta ei ole vielä ehditty nähdä, mutta silti jo kuuluu puheenvuoroja, joiden mukaan koko malli pitäisi jyllätä ja muuttaa yhä suurempi osa rahoituksesta kilpailtavaksi.

— Euroakaan ei tule lisää pottiin, vaikka sitä kuinka hiottaisiin. Liikkumatilaa ja -varaa ei tule kuin yliopistojen omin voimin. Vahvuus tulee siitä, että luovutaan jostakin.

Seminaarin alussa esitettyjä kansainvälisiä vertailuja Lehikoinen kommentoi sanomalla, että Hollanti pärjää kaikilla indikaattoreilla. Lisäksi hän korosti, että siellä ja Tanskassa yliopistouudistus tehtiin paljon Suomea aiemmin.

Tiedeyhteisöltä Lehikoinen toivoi aloitteellisuutta. Järjestäville seuroille hän antoi terveiset: Virkistäkää itsenne!

Lisätietoja kuuden maan vertailuraportista: Fostering breakthrough research. A comparative study. www.kva.se

teksti Kirsti Sintonen
kuvat Veikko Somerpuro

• Painetussa lehdessä sivu 6